Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Haaksirikkoja ja pelastusrenkaita

Kirjoitettu 13.12.13
Esseen kirjoittaja: Emma Kautto
Kirjapisteet: 3
Kirja: Zen ja jousella ampumisen taito
Kirjan kirjoittaja: Eugen Herrigel
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Zen ja jousella ampumisen taito on saksalaisen Eugen Herrigelin omakohtainen kertomus siitä, kun hän opiskeli zeniä jousiammunnan avulla Japanissa, mestari Kenzo Awan oppilaana. Aiemmin minulla ei ollut mitään käsitystä zenistä, enkä tiedä omaanko vieläkään edes alkeellisinta käsitystä kyseisestä opista. Ensimmäisen 10 sivun aikana tuskastuin, koska tuntui, että teksti meni aivan täysin yli ymmärrykseni. Minusta tuntui ettei koko opissa ollut päätä eikä häntää, ei minkäänlaista rakennetta. Jatkoin kuitenkin lukemista, koska aihe kiinnosti minua. Pian tarinan edetessä Herrigelin mestari Kenzo Awa kertoi Herrigelille, että zen herättää eurooppalaisissa ahdistusta ja tuskastumista juuri oppirakenteen puuttumisen takia, jolloin eurooppalaiset eivät saa siitä ”teoreettista tyydytystään.” Tämä helpotti lukemistani sekä ajatteluani huomattavasti, koin että minun ei heti tarvitsekaan ymmärtää tai sisäistää asiaa, että ongelmani johtuvat kulttuurista johon kuulun, eivät minusta henkilökohtaisesti.

 

Alun vaikeuksien jälkeen huomasin pian eläväni tarinassa vahvasti mukana ja jopa tekeväni samoja hengitysharjoituksia joita mestari ohjeisti Herrigelin tekemään. Ajatus siitä, että ampuja tähtää itseään ja saattaa osuakin, kuulosti hyvin mielenkiintoiselta. Herrigel harjoitteli jousiammuntaa nimenomaan taiteenalana, koska mestarin mukaan eurooppalainen voi oppia zeniä vain siihen liittyvän taiteenalan harjoituksen kautta. Jousiammunnan kautta Herrigel oppi zeniin liittyviä tärkeitä ominaisuuksia, kuten mm. oikeanlaista henkistä asennoitumista sekä valmistautumista suoritukseen, oppimista ”haaksirikon” kautta, harjoittelun merkitystä, itsestään irtautumista, ulkoisten ärsykkeiden poissulkemista sekä erilaisten, yllättävienkin tilanteiden ottamista rauhallisesti vastaan. Herrigel ei saanut masentua saati turhautua laukauksista, jotka eivät osuneet maaliin, eikä myöskään riemuita laukauksista, jotka osuivat maaliin. Hän harjoitteli ja harjoitteli, hioi oikeanlaista tekniikkaa huippuunsa, opetteli sulkemaan ulkopuoliset ärsykkeet mielestään sekä rentoutumaan hengitystekniikan avulla niin, että pystyi ampumaan mahdollisimman rennosti.

 

Löysin em. ominaisuuksista paljon yhtäläisyyksiä sellaisiin ominaisuuksiin, joista on hyötyä myös täällä Tiimiakatemialla. Yhtenä keskeisimpänä ominaisuutena näen ”haaksirikon” kautta oppimisen. Mestari ei halunnut neuvoa Herrigeliä liikaa, jotta hän voisi itse oppia, mahdollisten onnistumisten – ja erityisesti virheiden, eli ts. haaksirikkojen, kautta. Mestari koki, että vain silloin oppija kykenee ottamaan vastaan ns. pelastusrenkaan, eli sen tiedon tai tavan, jolla tehtävästä pystyy suoriutumaan. Sama pätee mielestäni myös Tiimiakatemialla. Opimme tekemällä ja kokeilemalla. Meille ei varmastikaan tarkoituksella edes kerrota kaikkea mitä tarvitsisi, jotta meillä on mahdollisuus oppia aidosti itse ja myös herätä toimimaan aktiivisesti, keräämään tietoa uuden oppimisen avuksi. Meitä kannustetaan tekemään virheitä, haaksirikkoja, ja oppimaan niistä.

 

Harjoittelun merkitystä ei voi korostaa liikaa. Herrigel harjoitteli säännöllisesti useita vuosia, ja viimein saavutti haluamansa tason, jolloin hän ei enää tarvinnut mestariaan. Hänen oli hiottava tekniikkansa huippuunsa, lähdettävä kokoamaan suoritustaan pala palata aina oikeaoppisesta nuolen asettelusta oikeanlaiseen laukaisuun asti. Jousella ampuminen saattaa sellaisenaan kuulostaa yksinkertaiselta, mutta siihen liittyvän henkisen tason saavuttamiseksi Herrigel tarvitsi valtavat määrät harjoitusta.

 

Minä itse henkilökohtaisesti en ole oikein koskaan kokenut olevani oikeasti hyvä missään. Olen korkeintaan keskinkertainen, tai sitä huonompi. Luulen, että tämä johtuu osittain siitäkin, etten ole jaksanut harjoitella jonkin tietyn asian parissa tarpeeksi kauan ja kärsivällisesti. Olen kokeillut elämäni aikana esimerkiksi monia erilaisia harrastuksia, mutta lopettanut ne kaikki ennemmin tai myöhemmin, tai sitten vain jumahtanut jollekin tietylle tasolle. En ole jaksanut aina vastoinkäymisten tai mielenkiinnon lopahtamisen jälkeen jatkaa harjoittelua. Sellaisella menolla en varmasti koskaan kehitykään missään hyväksi. Toivon, että Tiimiakatemian aikana tulen oppimaan lisää kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, niin että pystyn kehittämään itseni oikeasti hyväksi jossakin, mistä pidän. Siinä on jo minulle tavoitetta kerrakseen.

 

Herrigel joutui myös opettelemaan ulkoisten ärsykkeiden poissulkemisen, jotta hän pystyi keskittymään täysin ammuntaan. Ulkoiset ärsykkeet eivät saaneet saada huomiota tai tilaa hänen ajatuksissaan. Oikeastaan mitään muuta ei ollut, kuin jousi. Tällaisen tilan saavuttaminen, jossa mikään ulkoinen ärsyke ei häiritse ajattelua tai suoritusta, on kuitenkin hyvin haastavaa. Olen huomannut, että joskus minun on hyvin vaikea keskittyä olennaiseen ja oikeasti hyvin mitättömät, asiaan kuulumattomat pikkuseikat paisuvat päässäni isoiksi asioiksi. Ne häiritsevät valtavasti ja huomaan itsekin usein katsovani asioita hieman väärästä vinkkelistä. Rentoutumiseen ja ajatuksien tyhjentämiseen mestari opetti Herrigeliä käyttämään hengitysharjoituksia. Itsekin joskus turvaudun siihen, että keskityn pienen hetken vain ja ainoastaan hengittämiseen, ikään kuin tilanteen rauhoittamiseksi ja ajattelen asiaa hetken kuluttua uudelleen. Se yleensä helpottaa.

 

Jos ajatellaan Tiimiakatemiaan, niin sanoisin, että täällä aivan oma taiteenlajinsa on kaaoksen hallitseminen. Tai edes sen sietäminen. Varsinkin näin pinkkusyksynä on elämäni Tiimiakatemialla ollut enemmän ja vähemmän kaoottista, ja täytyy myöntää että se on ottanut välillä koville. Kaaoksen sietämisen ja hallitsemisen kannalta mielestäni tärkeitä ominaisuuksia ovatkin juuri kyky poissulkea ulkoiset, ylimääräiset ärsykkeet sekä ottaa rauhallisesti ja ns. avosylin vastaan kaikki eteen tulevat asiat ja tilanteet. Herrigel ei saanut masentua eikä riemuita epäonnistumisistaan tai onnistumisistaan. Hänen oli vain otettava ne rauhallisesti ja mahdollisimman neutraalisti vastaan.

 

”Ystävällisesti otetaan vastaan kaikki esiintuleva, totutaan katsomaan sitä rauhallisesti ja lopuksi väsytään katsomiseen.”

 

Koen, että tässä ovat kaksi merkittävää taitoa, joissa kaipaan kipeästi kehitystä. Ylimääräisten ärsykkeiden poissulku sekä asioiden rauhallinen vastaan ottaminen. Haluan vähentää omaa turhaa panikointiani, hermostuneisuuttani sekä epävarmuuttani. Haluan oppia keskittymään paremmin vain niihin asioihin jotka ovat tärkeitä juuri sillä nimenomaisella hetkellä. Jos pystyn kehittymään näissä asiossa, uskon että pystyn myös hallitsemaan kaaosta paremmin.

 

”Vasta tuo tila, jossa ei enää ajatella, suunnitella, tavoitella, haluta, odoteta mitään määrättyä, joka ei tähtää mihinkään erikoiseen suuntaan ja joka kuitenkin keskittyneen voimansa avulla tietää pystyvänsä niin mahdolliseen kuin mahdottomaankin, vasta tuo tila, joka täydellisesti ilman tarkoitusta ja ilman minää, on mestarin mukaan varsinaisessa mielessä ”henkinen.””

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!