Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Häikäilemätöntä bisnestä

Kirjoitettu 09.02.16
Esseen kirjoittaja: Tuomo Kuisma
Kirjapisteet: 2
Kirja: Omatuntotalous
Kirjan kirjoittaja: Jaana Haapala & Leena Aavameri
Kategoriat: 3.4. Uusia tuulia ja haasteita yrittämiseen, 6.3. Brandi ja mielikuvien kehittämisen työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Näin viime viikolla noin kuuden sekunnin mittaisen videopätkän siitä, kun aimo kasa pieniä kananpoikia vedettiin silppurista läpi elävänä. Tarkoitus oli tuhota kelpaamaton aines nopeasti ja kliinisti. Ahkeralle lihansyöjälle tuo video aiheutti kuvotusta. Onko ruokateollisuus todella noin karua?

Videolla tapahtunut kohtaus on vain yksi pieni esimerkki moraalittomasta bisneksestä, jota tapahtuu jatkuvasti. Historia juontaa juurensa kauas. Teollisen vallankumouksen jäljiltä on jäänyt pitkälti malli, jossa tulos ja kustannustehokkuus ovat ainoat yrityksessä vallitsevat arvot. Noissa arvoissa ei sinällään mitään pahaa ole, kuuluvathan ne jokaisen yrityksen perusprinsiippeihin. Ongelma onkin siinä, että ahneus estää näkemästä sen rajan kun tehokkuuden tavoittelu muuttuu moraalittomaksi ja valinnat epäeettisiksi. Tätä aihetta Jaana Haapalan ja Leena Aavamerin kirja Omatuntotalous ruotii varsin monipuolisesti.

 

 

Jokainen on varmasti kuullut useita esimerkkejä suuryritysten moraalittomuuksista ja muista epämukavista faktoista. Jokainen lienee myös jotenkuten tietoinen, minkälaisissa oloissa päällä olevat vaatteet on tehty tai minkälaista kohtelua kananuggetit ovat kohdanneet ennen vatsalaukkuun päätymistä. Näin on tehty pitkään, ja tehdään edelleen. Se ei ole mikään ihme jos vertaa vaikkapa työvoimakuluja Suomen ja Kiinalaisen hikipajan välillä. Tulosta on saatava, ja sitä on saatava paljon. Onneksi tilanne ei ole enää aivan näin mustavalkoinen. Vaikka kehitys on hidasta, on moraali löytämässä pikkuhiljaa jalansijaa raa’an bisneksen sisällä.

Viimeisten vuosien saatossa ihmiset ovat alkaneet heräämään epäkohtiin. Tämä herännäisyys on johtanut siihen, että vastuullisuudesta on tullut oikea ja todellinen kilpailutekijä. Jos muutamia vuosikymmeniä sitten yrityksellä oli mahdollisuus tehdä mitä vain vailla kiinnijäämisen pelkoa, on tilanne onneksi nyt toinen. Internet, tutkiva journalismi ja sosiaalinen media ovat tehneet yritykselle lähes mahdotonta piilotella luurankoja kaapissaan loputtomiin.

Kuluttaja äänestää aina lompakollaan. Vaikka esimerkiksi minulla opiskelijana on vähemmän varaa valita luomua, kotimaista tai eettisesti tuotettua, pystyy jo hieman suurempituloinen vaikuttamaan omiin ostotottumuksiinsa paljon. Tuleeko ostettu ruoka 15 km päästä lähitilalta vai Puolasta? Nämä ovat valintoja, joihin media on onnistunut vaikuttamaan meihin positiivisesti.

Kuitenkin valtava osa ihmisistä ei halua nähdä totuutta kulutustottumuksiensa takana. On helppo olla miettimättä ilmastoa pilaavaa firmaa pahana, jos sen tuote on hyvä ja halpa. Sorrun tähän itsekin usein ja vaikkapa ruoan kanssa teen usein tietoisia päätöksiä olla välittämättä esimerkiksi sen alkuperästä. Tieto lisää siis tuskaa. Sosiaalinen media tarjoaa onneksi helpon kanavan jakaa tietoisuutta siitä, mitä esiripun takana todella tapahtuu. Myös somessa toimivat omat mediat, esimerkiksi Safkatutka ja Kemikaalitutka toimivat suosittuina äänitorvina jakaakseen tietoa epäkohdista.

 

 

Muiden ongelmien ohella kirja käsittelee henkilöstöongelmia, joita yritykset ovat täynnä. Näillä ongelmilla tarkoitan surkeita työoloja ja sen lieveilmiöitä. Esimerkkitapauksena toimii yhdysvaltalainen jättiketju Walmart, jonka työolosuhteet ovat suoraan sanottuna surkeat. Palkka on huono, olosuhteet heikot ja työvuoroilla on vaikea elättää itseään saati perhettä. Valloilleen päässytä oravanpyörää on vaikea pysäyttää. Hinnat on mahdollista pitää halvempana pienten henkilöstökustannusten vuoksi ja ihmiset jatkavat ostamistaan edullisuuden vuoksi. Näissä tapauksissa tietoisuuden on levittävä laajalle, ennen kuin muutosta alkaa tapahtua. Ja tämä tietoisuus on muutettava näkyväksi ja saatava se kuulumaan.

Tämän, ja muutaman muun kirjan ohella olen alkanut ymmärtää toimivan henkilöstön merkityksen. Motivoituneesti ja ilolla toimiva henkilökunta toimii myös yritykselle parhaana markkinointina. Sana mukavasta työpaikasta leviää nopeasti ja hyvien työntekijöiden löytäminen helpottuu. Henkilöstön hyvinvointia käsittelin tarkemmin Vetovoima-kirjan esseessä, mutta tärkeimpiä juttuja mitä ymmärsin on varmasti se, että jos itse olen joskus yrityksessä johtoasemassa, pyrin toimimaan silti samalla tasolla kuin kaikki muutkin. Akatemialla tällainen malli on melko luonnollinen, mutta suuremmassa yrityskentässä todellisuus on vanhakantaisempaa. Ja esimerkiksi Laivurin ja VTL-roolin kohdalla olen huomannut näiden merkityksen ihan konkreettisesti.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!