Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Hampaat irvessä?

Kirjoitettu 02.02.14
Esseen kirjoittaja: Emma Kautto
Kirjapisteet: 2
Kirja: Jokaisella on juttunsa
Kirjan kirjoittaja: Heikki Peltola
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

Tutkimusten mukaan yli miljoona suomalaista menee joka arkiaamuna hampaat irveessä ja sielu sykkyrässä töihin, odottaa iltaa, perjantaita, lomaa ja eläkettä, unelmoi sapattivapaasta ja lottovoitosta, haluaisi vapautua työn ikeestä.” – Heikki Peltola

 

Tämä on yksi niitä asioita, joita en vain halua ymmärtää. Miksi yli miljoona suomalaista menee töihin hampaat irvessä ja sielu sykkyrällä? Työ vie hyvin suuren osan ihmisen elämästä, keskimäärin n. 8 tuntia päivässä. Onko oikeasti niin, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin kiduttaa itseään 40 tuntia viikossa tullakseen toimeen ja elättääkseen itsensä? Eikö oman toimeentulonsa voisi ansaita myös mukavasti ja jopa niin kovasti työstään nauttien, ettei palkkapussi olisi enää se suurin tai ainoa syy mennä töihin? Eikö vaihtoehtoja ole tarpeeksi? Miksei ole? Vaihtoehtoja on aina! Ja jo pelkällä asenteen vaihdoksella voi olla valtava vaikutus työn mielekkyyteen. Se on tosin helpommin sanottu kuin tehty.

 

Miksi ihmiset suostuvat kutistettavaksi, olen kysynyt. Minulle on vastattu, että ei ole vaihtoehtoa. Ihan samaa sanoi virolainen ilotyttö Iltalehdessä: Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin myydä itseään. Totta kai meillä on aina vaihtoehtoja, mutta ne eivät kävele kohti tai lennä päin, niitä on mentävä noutamaan.” – Heikki Peltola

 

Oman juttunsa löytäminen sekä mielekäs työ

 

Heikki Peltolan kirja Jokaisella on Juttunsa rohkaisee jokaista etsimään sen oman juttunsa ja tekemään sitä, mistä syttyy. Peltola kokee, että työ on ajateltava uudelleen. Oma suhteensa työhön on tarkistettava ja mietittävä miksi teemme sitä mitä teemme. Peltola esittää kirjassaan useita erilaisia työkaluja mm. työinnon sytyttämiseksi, työn henkisen kuorman keventämiseksi sekä mestariminän löytämiseksi.

 

Uskon siihen, että jokaisella meistä on oikeus tehdä sellaista työtä, jonka koemme mielekkääksi ja joka innostaa meitä. Peltola uskoo, että se joka ei rakasta työtään, tulee väistämättä tuhlanneeksi elämäänsä. Toisaalta terveellistä ei ole sekään, että työstä tulee koko elämä ja työntekijä elää vain työllensä. Tärkeää on, että työ tuntuu mukavalta, muttei niin mukavalta, etteikö joskus haluaisi hyvällä omallatunnolla lomaakin pitää.

 

Juuri oman juttunsa löytäminen sekä mielekkään työn tekeminen olivat syitä, joiden vuoksi hain Tiimiakatemialle. Olen jo pitkään haaveillut omasta yrityksestä, ja myös sen vuoksi Tiimiakatemia tuntui omalta paikaltani, kun viime keväänä pyörittelin hakupapereita. Täällä minulla on mahdollisuus kokeilla monia erilaisia asioita ja samalla etsiä sitä omaa juttuani. Läheiseni eivät ehkä olleet valtavan ilahtuneita, kun hain Tiimiakatemialle. Kuulin muutamastakin suusta, että mieti nyt tarkkaan, onko sinusta yrittäjäksi ja eikö olisi parempi pyrkiä esimerkiksi vaikka lukemaan lakia. Silloin työllistymiseni olisi lähes täysin varmaa ja palkka säännöllistä. En vain yksinkertaisesti tuntenut sitä omaksi jutukseni, vaikkei siinä mitään pahaa välttämättä ammattina olisi ollutkaan. Olen ihmisenä tietyllä tavalla melko vaativa, en halua tehdä työkseni (ainakaan pitemmän päälle) jotain ihan ookoo-hommaa, vaan jotain joka oikeasti sytyttää. En tiedä vielä onko minusta yrittäjäksi ja onko se lopulta se oma juttuni, mutta ainakin haluan selvittää sen. Olisiko siihen olemassa parempaa paikkaa kuin Tiimiakatemia? Paikka, jossa opiskellaan yrittäjyyttä ja joka kannustaa kokeilemaan ja tietoisesti aktiivisesti etsimään sitä omaa juttuaan?

 

 

Toimiva yhteistyö

 

Peltola antaa kirjassaan vinkkejä myös toimivan yhteistyön edistämiseksi. Tiimiakatemialla toisten kanssa yhteistyön tekeminen on osa jokapäiväistä arkea niin omassa tiimissä kuin muiden tiimien ja erityisesti asiakkaiden kanssa toimiessa. Huomioni kiinnittyi erityisesti kohtaan, jossa Peltola viittaa Robert Fulghumin toteamukseen siitä, että kaikki mitä ihmisen tarvitsee yhteistyöstä tietää, opitaan jo lastentarhassa.

 

Lastentarhan ohjeet ovat:

– Jaa kaikki.

– Leiki reilusti.

– Älä lyö.

– Pane tavarat paikoilleen.

– Siivoa omat sotkusi.

– Älä ota toisille kuuluvia tavaroita.

– Sano anteeksi kun loukkaat toista.

– Pese kätesi ennen ruokailua.

– Vedä vessa.

– Lämmin pulla ja kylmä maito tekee hyvää.

– Elä tasapainossa – opi joka päivä jotakin uutta, piirrä, maalaa, laula, tanssi, leiki ja tee työtä.

– Ota nokoset iltapäivisin.

– Kun menet ulos maailmaan, varo liikennettä, pidä ystävää kädestä ja pysyttele yhdessä.

– Tajua ihme.

 

En voi olla hymyilemättä lukiessani ylläolevia ohjeita. Kuinka yksinkertaisia, mutta samalla niin tärkeitä ja tietyllä tavalla liikuttaviakin ne ovat. Miksi emme aina tämänikäisinä muka-aikuisina muista näin yksinkertaisia ohjeita? Tai ehkä muistamme, mutta emme välitä. Näin yksinkertaisilla ohjeilla yhteiselosta tulee paljon mukavampaa. Minun tekisi jostain syystä mieleni kirjoittaa nämä ohjeet Inton toimiston seinälle…

 

Se, mitä olemme tehneet itsellemme, kuolee kun kuolemme. Se mitä olemme tehneet toisillemme ja maailmalle, ei kuole koskaan.” – Albert Fine

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!