Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Joona Takkula

Hauskan oppimisen vallankumous

Kirjoitettu 05.04.20
Esseen kirjoittaja: Joona Takkula
Kirjapisteet: 2
Kirja: Hauskan oppimisen vallankumous
Kirjan kirjoittaja: Lauri Järvilehto
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

“Jos lapset eivät ole kiinnostuneita siitä, mitä he ovat tekemässä, heidän oppimistehokkuutensa romahtaa. Toisaalta jos lapset ovat kiinnostuneita, he kykenevät hämmästyttäviin saavutuksiin.”

Jotta oppiminen voi olla tehokasta, tulee kolmen olennaisen osatekijän olla mukana oppivan henkilön tekemisessä. Nämä tekijät ovat: sisäinen motivaatio, flow ja kasvun asenne. Kasvun asenteella tarkoitetaan sitä tunnetta, että henkilö uskoo voivansa kehittää älykkyyttään, lahjakkuuttaan ja kykyjään.

En ollut koskaan peruskouluaikoina kovinkaan hyvä koulussa, joskin en myös älyttömän huonokaan. Sijoituin arvosanoillani aikalailla luokan keskikastiin liikunnan numeron nostaessa hiukan aineiden kokonaiskeskiarvoa. En voi väittää, että kolme edellä mainitsemaani tehokkaan oppimisen osatekijää olisi ollut päivittäin läsnä oppimisessani.

Jos mietitään sisäistä motivaatiota, niin peruskouluajoilta parhaiten mieleen on jäänyt puu- ja teknisen työn tunnit, jolloin aika kului kuin iltamissa ja asioita oli kiva oppia. Samoin toki liikunnan osalta. Muutoin eri kouluaineiden opiskelu oli melko erilaista, kun omaa motivaatiota ei näitä kohtaan aina niinkään ollut. Aloin esimerkiksi vasta yläasteen 8.luokalla opiskella englannin kieltä kunnolla. Aiemmilla luokilla oppiminen oli ollut vähän sitä sun tätä, eikä motivaatiota sitä kohtaan ollut. Pelasin tuolloin jääkiekkoa ja jossain vaiheessa huomasin, että jotkut suomalaiset junioripelaajat lähtivät USA:n tai Kanadaan pelaamaan sikäläisiä lukiosarjoja ja suorittamaan lukio-opintojansa samalla. Innostuin tästä kovasti ja aloin panostaa englannin opiskeluun. Olen tietysti vasta myöhemmin ymmärtänyt sen, että tässäkin esimerkissä oppimista alkoi tapahtua vasta kun olin ymmärtänyt, että mitä varten opiskelen tätä asiaa. Samalla tavalla kävi historian opiskelun kanssa. Ei voinut ensin vähempää kiinnostaa joku Ranskan vallankumous, mutta kun näin vapaa-ajalla dokumenttielokuvan Suomen historiasta, minkä lisäksi isoisäni kertoi tarinoita sota-ajalta, heräsi kipinä myös sen opiskeluun. Taisinkin käydä lukiossa valtaosan kaikista saatavilla olevista historian kursseista. Olen ymmärtänyt, että jollain tavalla kipinä ja kiinnostus täytyy siis synnyttää, että oppimisesta tulee kiinnostavaa.

Sisäisellä motivaatiolla on Lauri Järvilehdon kirjan Hauskan oppimisen vallankumous mukaan kolme eri lähdettä, ja ne ovat:

  1. Autonomian, eli vapauden kokemus.
  2. Kompetenssin, eli osaamisen kokemus.
  3. Yhteenkuuluvuuden kokemus.

Autonomia

“Autonomian kokemus on tunne siitä, että voit vaikuttaa elämääsi omilla teoillasi. Toisin sanoen se tarkoittaa, että elämäsi suunta ja sisältö eivät ole muiden sanelemia, vaan sinulla itselläsi on tarvittava asenne ja kyky vaikuttaa elämäsi eri osa-alueisiin.”

Olen jo jonkin aikaa sanonut, että koen eläväni parasta aikaa tähänastisessa elämässäni. Haluan vahvasti uskoa, että kokemukset Tiimiakatemialla ovat luoneet sinetin tälle tunteelle. Olen aiemmissa elämänvaiheissa tehnyt aina kuten valmentaja tai opettaja on sanonut. Näin jälkeen päin ajateltuna suurin muutos tapahtui siinä vaiheessa, kun päätin lopettaa jääkiekon pelaamisen. Valehtelisin jos väittäisin, etten ollut silloin hiukan hukassa. Ihmettelin pitkään sitä, että mitä nyt teen kun kukaan ei käske minua. Meni jonkin aikaa ennen kuin löysin mielenkiinnon kohteita mm. liike-elämästä ja nyt asiat ovatkin jo edenneet melko lailla. Tämän hetkisessä elämässä Tiimiakatemialla minulla on täysi vapaus opetella juuri niitä asioita, joita haluan. Autonomian kokemus lisää vapautta, mutta myös vastuuta. Tarkoitan tällä sitä, että kun kokee vapauden tunnetta nyt vaikkapa opiskelun suhteen, on pidettävä huoli siitä, että asioita myös tapahtuu. Vapauden tunne ei saa kääntyä toiminnan esteeksi.

“Kun opiskelijat tuntevat vapauden kokemuksia opinnoissaan, he ovat sitoutuneempia opiskeluun, heidän tiedon mielessä pitämisen tasonsa on korkealla ja he voivat paremmin.”

Tämä edellä mainittu virke tiivistää hyvin oman tämänhetkisen tilanteen. Oppiminen on hauskaa, koska se on vapaampaa kuin koskaan. Tällä hetkellä luen mielelläni löytämiäni markkinoinnin kirjoja, luen artikkeleita nykypäivän digimarkkinoinnista ja keskustelen aiheesta alan ammattilaisten kanssa. Tällä hetkellä juuri esimerkiksi digimarkkinoinnin opiskelu on hauskaa, koska haluan kehittyä siinä ja olen innostunut siitä.

Kompetenssi

“Kompetenssin kokemus tarkoittaa, että kykenet tekemään asioita, jotka ovat tarpeeksi haastavia säilyttääkseen kiinnostavuutensa ja tuottavat tuloksia, joita pidät arvokkaina.”

Näin jälkikäteen ajateltuna koin viimeksi kokemuksen kompetenssin tunteesta viikko sitten, kun sain tulevan kesäprojektini nettisivut valmiiksi. Ne olivat käytännössä ensimmäiset verkkosivut, jotka olin ikinä tehnyt. Niiden tekeminen haastoi paljon, ja pakotti opettelemaan asioita yksityiskohtaisesti, jotta sain lopputuloksesta halutunlaisen. Olin ylpeä itsestäni kun sivut julkaistiin ja pystyin näyttämään muillekin, mitä olin saanut aikaiseksi. Oli myös hienoa saada positiivista palautetta sekä gravilaisilta että muiden tiimien jäseniltä. Tuntui hyvältä kun oli saanut tehtyä ja opittua jotain itselle uutta.

Jos mietitään opiskelua, niin kyllähän Tiimiakatemialla tekeminen mahdollistaa varmasti moninkertaisesti enemmän kompetenssin kokemuksia kuin “perinteisellä” puolella liiketalouden opiskelu. En jaksa uskoa, että hyvä arvosana markkinoinnin tentistä olisi yhtä suuri kokemus kuin se, että olet toiminut esimerkiksi projektin markkinointipäällikkönä ja omalla toiminnallasi johdattanut projektin yli 100 000 € liikevaihtoon. Omalta osaltani saan parhaat kiksit siitä, kun näen tehneeni jotain konkreettista. Minua ei motivoi niin paljon se, että saan hyvän arvosanan tai taputukset olalle jostain muusta ei niin konkreettisesta. Koen onnistumisen tunteita eniten niistä asioista, joihin olen käyttänyt aikaa, jotka ovat vaatineet epämukavuusalueelle menemistä ja uuden oppimista.

Kompetenssi ei tarkoita sitä, että saavutukset olisivat aina helppoja. Päinvastoin hallinnan tunne syntyy vasta kun olet todella nähnyt vaivaa uudenlaisen tehtävän tai projektin kanssa ja saanut sen onnistuneesti käyntiin. Tähän liittyy hyvin oleellisesti myös flow-tila, mikä tuntuu olevan nykypäivänä paljon puhuttu termi. Siinä vaiheessa, kun kokee tekemänsä asian tarpeeksi haasteelliseksi omiin taitoihin nähden, voi päästä ns. flow-tilaan, jossa työn tehokkuus ja sen miellyttävyys on parhaimmillaan. Koin eräänlaisen flow-tilan tunteen kun tein em. nettisivuja kesäprojektilleni. Tehtävä oli tarpeeksi haasteellinen sen vuoksi, etten ollut tehnyt sitä aiemmin, mutta sain tarpeen tullen nopeasti ja helposti apua, mikä helpotti etenemistä. Nettisivu-projekti ei missään vaiheessa tuntunut mahdottomalta, vaan päinvastoin sen tuomien haasteiden kiinnostavuus ajoi tekemään sitä eteenpäin. Flow-tilan mahdollistama “mielihyvä hormonin” erittyminen aivoissa selittää varmasti hyvin pitkälti sitä, miksi se sai minut edistämään verkkosivuja tuntitolkulla päivittäin.

Yhteenkuuluvuus

“Yhteenkuuluvuuden kokemus koskee tarvetta luoda merkityksellisiä yhteyksiä toisten ihmisten kanssa. Toisin sanoen se tarkoittaa tunnetta siitä, että merkitset jotain muille ja että toimintasi edistää heidän hyvinvointiaan.”

Koen, että yhteenkuuluvuus luo merkitystä elämälle. Se, että olet osa perhettä, kaveripiiriä, työyhteisöä tai esimerkiksi urheilujoukkuetta antaa sinulle energiaa mennä elämässä eteenpäin. Yhteenkuuluvuus on myös läheisessä yhteydessä merkityksen kokemukseen tai siihen, että omistautuu jollekin itseään suuremmalle asialle.

Tiimiakatemian iso yhteisö, oman “ikäryhmän” tiimit, sekä oma tiimi. Kaikki nämä ovat isoja ja merkityksellisiä yhteisöllisyyden osa-alueita, jotka ovat tuoneet paljon sisältöä omaan tekemiseeni. Onhan oppiminen paljon mielekkäämpää kun sitä tekee yhdessä muiden kanssa. Minulle jäi tosi hyvät muistot esimerkiksi viime kesästä Köhniön uimarannalla kun pyöritimme Rantakioski Mahlaa yhdessä Veeran, Ellan ja Joukon kanssa. Se yhteenkuuluvuus mitä sen kesän aikana koimme, auttoi meitä jokaista oppimaan paljon eri asioita mitä kesäkioskin pitämiseen kuului. Tiimiin kuuluminen, sen eteen asioiden tekeminen ja sen yhteisistä haasteista ja saavutuksista nauttiminen motivoi uuden oppimiselle.

“On tutkittu, että opiskelijat muistavat vain noin 5 % luennolla saamastaan sisällöstä. Sen sijaan tekemällä opitusta muistetaan huimat 75 %. Lisäksi jos opiskelijan rooli luennolla on lähinnä passiivinen kuuntelija, yhteenkuuluvuuden kokemus estyy.”

Learning by doing.

Alla olevasta kuviosta voidaan huomata, että autonomian, kompetenssin ja yhteenkuuluvuuden kokemukset eivät ainoastaan tue toisiaan, vaan ne myös luovat positiivisen kehän: autonomia auttaa löytämään uusia kompetenssin alueita eli asioita, joiden tekemisestä pidät niiden itsensä vuoksi. Kompetenssin kokemukset puolestaan johtavat suurempiin vaikutusmahdollisuuksiin yhteiskunnassa, jolloin yhteiskunta on puolestaan valmis resursoimaan tällaista toimintaa ja siten lisäämään vapautta. Tätä jatkumoa voidaan hyvin kuvitella tapahtuvan Tiimiakatemialla.

Oppiminen on kyllä hiton mukavaa tällä hetkellä. Olen joskus sanonutkin, että onneksi pääsykoepisteeni jäi pari pistettä vajaaksi, enkä aikoinaan päässyt Yliopiston puolelle “kauppikseen”. Olen löytänyt oman tyylin oppia Tiimiakatemialla.

Joona Takkula

Projektitoimisto Gravi Osk

joona@gravi.fi

Tagit: , , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!