Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Hauskan oppimisen vallankumous

Kirjoitettu 14.12.18
Esseen kirjoittaja: Emilia Niemi
Kirjapisteet: 2
Kirja: Hauskan oppimisen vallankumous
Kirjan kirjoittaja: Lauri Järvilehto
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Millainen on tulevaisuuden koulu? Koulumaailma ei ole muuttunut siinä määrin kun maailma on muuttunut. Vielä esimerkiksi lukiot ovat kaikki samanlaisia, istutaan alas ja kuunnellaan. Tehdään näin kolme vuotta, jonka jälkeen tulevaisuutesi riippuu yksistä kokeista, johon kaikkien on vastattava samanlailla todella tarkoilla kriteereillä. Lukio on myös tietyllä tapaa vain ”fiksuille”, sillä siellähän ei huonolla keskiarvolla pärjää. Lauri Järvilehto kuitenkin väittää, että tyhmiä ihmisiä ei ole olemassa. Heidän vain täytyy päästä oikealle tasolle oppimisen kanssa. Juuri tämän takia lukio ei sovi kaikille nykyisellä järjestelmällä.

Järvilehto kertoo tarinan koulusta, joka sijoittuu Meksikoon. Kun alisuorittaja luokan oppilaiden oppiminen muutetaan itseohjautuvaksi, he nousevat koko koulun kärkeen kympin oppilaina. Ne ”tyhmät” oppilaat ovatkin fiksuja, kun oppimismuotoa muutetaan. Miksei näin sitten tehdä muuallakin?

Koululaiset pistetään opiskelemaan tietyn kaavan mukaan 9 vuotta, jonka jälkeen käydään vielä parhaimmassa tapauksessa lukio. Hölmöä siinä on se, että tuona aikana opiskelija itse ei ajattele omilla aivoilla kovinkaan montaa kertaa. Kun oppilas valmistuu, hän on aivan hukassa. Tämä on se ensimmäinen kerta kun hän saa tehdä mitä haluaa ja hänen pitäisi tietää mitä hän haluaa tehdä elämällään. Jos sinut on pistetty tuoliin istumaan ja tekemään tarkat tehtävät tietyn kaavan mukaan, käyttämättä omia aivoja monien vuosien ajan, sinulla tuskin on mitään hajua.

Olen itse lukihäiriöinen, ja minulle koulumaailma on aina ollut melko nihkeää. Yläasteella muistan, kuinka tein aivan älyttömästi töitä koulun eteen. Tein koulun jälkeen läksyt tarkkaan ja saatoin herätä aamu viideltä kertaamaan vielä sanakokeeseen. Silti numeroni olivat seiskoja. Ajattelin aina, että en vain ole niin fiksu, ja loistin kaikissa luovissa aineissa sen sijaan. Lukioaikana sain tietää oppimishäiriöstäni ja sain vinkkejä opolta oppimiseen. Kaksoistutkinnon pääsin läpi käyttäen lukuisia eri oppimistekniikoita, pelasin väreillä ja erilaisilla piirtämis- ja taulukointitekniikoilla. Tein oppimani asiat konkreettiseksi ja heijastin asioita käytäntöön. Tämä asia on mielestäni älyttömän tärkeä, sillä tiedän, kuinka jo Suomessa on monia tuhansia samanlaisia kuin minä, mutta puoletkaan niistä ei kysy apua vaan ajattelee, että on vain tyhmä. Tähän voisinkin verrata Albert Einsteinin kuvaa, jossa on elefantti, käärme, apina ja kala. Kaikille näille annetaan sama tehtävä, heidän on kiivettävä puuhun. Voimme kaikki jo kuvitella, että tämä tehtävä ei ole kaikille täysin reilu. Tehtävä tulisi muotoilla niin, että jokainen eläin voisi tehdä tehtävän omalla maaperällään.

Mitä sitten tapahtuu, jos oppiminen muutetaan itseohjautuvaksi? Esimerkiksi opettaja laittaa taululle tehtävän ja sanoo selvittäkää mitä tämä tarkoittaa, ja tehkää omanlainen tuotos asiasta. Oppilas saa vapautta, hän saa valita miten hän oppii parhaiten. Häntä ei käsketä, että tee näin, vaan hän saa itse päättää. Oppilas huomaa kuinka hän oppii ja pääsee flow tilaan. Vitsi miten kivaa!

Parasta flow fiiliksessä on se, että se tarttuu. Jokainen tietää, millaista on kuunnella puhujaa, joka on  flow tilassa. Hän on omistautunut aiheeseen, on intohimoinen ja innostaa muita pelkästään puhumalla asiasta. Puheen jälkeen voit tuntea itsessäsi saman fiiliksen. Saat innostuksen kehittämään itseäsi.

Mutta miten tämä olisi mahdollista tuoda myös koulumaailmaan? On ymmärrettävää, että opettajatkaan eivät joka päivä jaksa, eivätkä kykene olemaan flow fiiliksellä. Mutta yleensä, joka aineessa siellä on joku etupenkin jantteri, joka voisi vaikka joka päivä opiskella lisää tästä aiheesta. Tämä jo flow tilan omaava oppilas voi opettaa muita opettajan avulla. Flow fiilis välittyy koko luokkaan ja oppilaatkin kuuntelevat luultavasti paremmin kun luokkatoveri on mukana opettamisessa.

Miksi tämä aihe on tulevaisuudessa tärkeää? Maailma muuttuu kovaa tahtia, ja meidän koulumaailma ei kertakaikkiaan pysy perässä. Työtehtävät joita nyt on olemassa, tuskin on puoliakaan enää sadan vuoden päästä. Mitä voimme tehdä asialle? Meidän tehtävänä on opettaa itseämme oppimaan ja kehittää oppimistamme maailman menojen mukaan. Luomme uusia ammatteja toisten perään, kehitämme tapoja jolla tienaamme elantomme ja teemme sitä mistä pidämme. Oppiminen tapahtuu kaikista parhaiten silloin kun tekeminen on jollain tavalla sitoutuneena siihen mistä pidämme. Yrittäjyys tulee varmasti olemaan tulevaisuudessa vielä suurempi juttu, monet luovat itse oman työpaikkansa. Siksi tämä itsensä opettaminen oppimaan on aloitettava jo lapsena, jotta voimme kehittyä sen mukaan. Koulumaailmassa meidän on opetettava lapset ajattelemaan omilla aivoilla ja soveltamaan oppimia asioita käytäntöön. Luoda tehtäviä sellaisiksi, että niissä on pelivaraa tehdä ne myös oman oppimistyylin mukaan. On opettava niin, että oppilaat tietävät oppimisen olevan henkilökohtaista ja sen, että erilailla oppiminen ei ole huono juttu. Luotava itseohjautuvan oppimisen kulttuuria laajasti ala-asteelta ammattikorkeakouluihin. Tämä on yksi tapa, jolla voimme varmistaa paremman tulevaisuuden.

Uskon, että Tiimiakatemia tulee olemaan tulevaisuudessa vielä kovempi juttu, mitä se on nyt. Tiimiakatemia on nimenomaan itseohjautuvuuden kuningas, sillä tiimiyrittäjien on pakko oppia itseohjautuvuutta tai et selviä kolmea vuotta läpi. Muistan, kun tulin ensimmäisen vuoden alkaessa Tiimiakatemialle ja minulta kysyttiin heti ensimmäisellä viikolla, mitä sinä haluat oppia. Tämä oli erittäin hämmentävä kysymys, sillä tätä ei ollut kysytty minulta ikinä 11 vuoden koulu-urani aikana. Pinkkuna olet aivan pyörällään tästä kysymyksestä, mutta muutaman kuukauden päästä kun tajuat kysymyksen, se loistaa hymynä kasvoillasi. Siis oikeasti, voin tehdä mitä vaan ja voin oppia vaikka maailman parhaaksi valokuvaajaksi jos haluan. Tiimiakatemialla opetellaan oppimaan omalla tavalla tekemisen kautta, ja sitä mitä tiimiyrittäjä haluaa. Tällainen tiimioppimisen opiskelupohja on elämäsi kannalta niin merkittävä, että oikeen harmittaa noiden yliopisto janttereiden puolesta, sillä heidän oppiminen viiden vuoden aikana tuskin pääsee ees samalle levelille.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!