Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Havahtuminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Jaahah, mitähän tästä nyt sitten kirjottaisi. Olo on hiukan sekava tuon kirjan jäljiltä, sillä siinä ei ole minkäänlaista punaista lankaa, vaan sen tarkoitus on ’’herättää’’ ihminen. Paljon sekavia, filosofia ajatuksia, joita lukiessa jouduin aina pysähtymään ja miettimään, että mitähän helvettiä tuo nyt tarkoitti. Kaiken kaikkiaan aika erikoinen lukukokemus ja voin lämpimästi suositella sitä kaikille, jotka haluavat kerrankin lukea jotain järjetöntä tai erittäin järjellistä, riippuu hiukan siitä, miltä kantilta asiaa haluaa käsitellä. Itselle lukeminen oli ainakin hauskaa.

Noh, itse reflektioon. Sain mestarivalmentajalta Timo Lehtoselta vinkin, että kannattaa valita muutamia itselle kolahtavia lainauksia kirjasta ja niitä lähteä pureskelemaan ajatuksen kanssa. Sitä aion ainakin yrittää

’’Vaikka kaikki näyttää olevan pelkkää sotkua, on kaikki silti hyvin.’’ Ensimmäinen ajatus mikä minulle tuli mieleen lukiessani tämän oli, että tämähän pätee erinomaisesti tiimiyrittäjän arkeen ja tiimiakatemialle. Ensimmäiset viikot ja kuukaudet akatemialla koin erittäin sekavana ja jopa kaoottisena. Ei rutiineja, ei opettajia, ei luokkia vaan sinä, tiimisi ja valmentajasi. Tähän ajatukseen meni kauan totutella ja kaaos vain paheni mitä syvemmälle arkeen sukelsimme, eikä se nyt varsinaisesti ole tähänkään päivään mennessä kokonaan loppunut. Minulla on myös ollut aikoja, kun olen harkinnut lopettavani opinnot tiimiakatemialla, juuri sen takia, kun en ollut täysin sopeutunut arkeen. On kuitenkin hienoa huomata, että sen kaaoksen keskellä on oppinut elämään ja hyväksymään faktan ’’Vaikka kaikki näyttää olevan pelkkää sotkua, on kaikki silti hyvin.’’

Erästä viisasta valmentajaa lainatakseni, elämme hallitussa kaaoksessa ja kaaosta on turha yrittää laittaa järjestykseen, siitä seuraa vielä isompi kaaos. Mielestäni tämä on oikein osuvan kuvaus akatemiasta paikkana, sillä kyseessä on litteä- ja oppivaorganisaatio, sen on tarkoituskin elää ja kehittyä vapaasti. Tämä organisaation vapaus, antaa meille jokaiselle mahdollisuuden oppia, vaikuttaa ja kehittää tätä rakasta opinahjoamme, jota tiimiakatemiaksikin kutsutaan. Säännöt, ohjeet, standardit, normit, ja tarkat aikataulut toisi liikaa ’’siisteyttä’’ (vrt. lainaukseen), mikä lopulta veisi kaiken luovuuden, hauskuuden ja uuden oppimisen pois. Ehkä voisinkin sanoa, että pidetään akatemia ’’sotkuisena’’, silloin kaikki on hyvin.

 

’’Kuunteletteko saadaksenne vahvistusta ajatuksille, joita jo ajattelette? Vai kuunteletteko löytääksenne jotakin uutta?’’ Tässä on ajatus, joka laittoi minut pysähtymään ja miettimään, että kuinka itse toimin treeneissä kuuntelijana.  Akatemialla oppiminen perustuu hyvin pitkälti dialogiin tiimin kanssa ja Isaacs William määrittelee dialogin mm. ’’keskustelu, jossa on ydin ja jossa ei valita puolta.’’ Tämän määritelmän valossa, kaikkien täytyisi tulla treeneihin täysin objektiivisina, oli kyseessä kuinka kiperä ongelma tahansa. Tiedän absoluuttisella varmuudella, että ainakin meidän tiimin kohdalla tämä on täysin mahdotonta ja siksi olisikin erittäin tärkeää, että jokainen voisi miettiä omaa rooliaan kuuntelijana ennen treenejä.

Dialogi on myös yhdessä oppimista ja ajattelua ja juuri siksi jokaisen akatemialaisen pitäisi laskea omat muurinsa ja ’’kuunnella löytääkseen uutta’’. Voiko todellisuudessa ikinä kuunnella aidosti, jos mielesi syövereissä aina vähän pyrit ajamaan omaa agendaasi? Ehkä, en tiedä, en ole mikään filosofi, mutta tuo ajatus minulla silti nousi esille. Jos jotenkin tiivistäisin tämän erittäin sekavan kappaleen, se menisi jotakuinkin näin: Jos aidosti haluamme yhdessä oppia, jokaisen täytyisi kuunnella objektiivisesta näkökulmasta, jotta dialogi voi kunnolla syventyä. Kun dialogi syventyy, ollaan oppimisen ytimessä ja vasta silloin jokainen voi kokea oppimisen havahtumisen.

 

’’Et pelkää tuntematonta, se ei ole mahdollista’’ Onhan tämä sinällään loogista, kun et vain yksinkertaisesti tiedä, mitä on tuntematon, mutta rupesin sitten pohtimaan, että mitä tämä voisi arjessa tarkoittaa? Pitkien ja tuskaisten pohdintojeni jälkeen tulin siihen lopputulokseen, että se pelko johtuu omien odotusten alittamisesta, eli epäonnistumisesta. Ajatellaan vaikka, että olet menossa uuteen työpaikkaan työhaastatteluun ja et yhtään tiedä mitä haastattelija voi sinulta kysyä. Et sinä silloin pelkää ’’tuntematonta’’ eli niitä kysymyksiä, vaan pelkäät epäonnistumista. Olet tietenkin asettanut itsellesi tavoitteeksi saada tämän uuden ja houkuttelevan työn, mutta olet samalla luonut itsellesi mörön, epäonnistumisen mörön. Näin et pelkää ’’tuntematonta’’ vaan hyvin tunnettua asiaa. Joillakin tämä mörkö on suurempi, joillakin pienempi, mutta uskaltaisin väittää, että jokaiselta meiltä se löytyy erilaisissa tilanteissa.

Jotenkin näen tämän lainauksen olevan siis hyvinkin looginen, sillä aina ’’tuntemattoman’’ taustalta paljastuu itsellesi asetetut odotukset ja tavoitteet. Ei hätää rakas lukija, kaikki me painimme näiden asioiden kanssa, eikä tässä ole mitään oikotietä onneen. Jokaisen vain täytyy oppia elämään mörköjensä kanssa tai sitten rohkeasti kurkata sinne sängyn alle ja kohdata oma mörkönsä. Silloin tuntemattomasta tulee tunnettua, jolloin pystyt itseäsi harjoittamaan ja kehittämään tulevia haasteita varten.

Kaiken kaikkiaan aika psykedeelinen kirja. Paljon ajatuksia, paljon pohdintoja, ei oikeita tai vääriä vastauksia, kaikki vain sitä varten, että jokainen voi yrittää havahtua omien pohdintojen kautta. Itse nyt en varsinaisesti mitenkään suuresti havahtunut, mutta koin kuitenkin pieniä älynväläyksiä ja sainpahan ainakin mietittävää unettomille öille.

Kiitos ja anteeksi jos luit tänne asti.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!