Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Havahtuminen

Kirjoitettu 02.04.13
Esseen kirjoittaja: Eetu Lindfors
Kirjapisteet: 3
Kirja: Havahtuminen
Kirjan kirjoittaja: Anthony de Mello
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Havahtuminen on intialaisen jesuiittaveli Anthony de Mellon ajatuksista ja hänen pitämistään luennoista koottu hengellisen kirjallisuuden teos. Kirja on noussut klassikoksi maailmalla ja akatemialla olen kuullut kyseistä kirjaa varsin usein kehuttavan. Päätin tältä pohjalta siis tarttua ja lukea kyseisen kirjan. Näin heti alkuun täytyy todeta, että de Mellon ajatukset tarvitsevat aikaa, jotta niiden kanssa voi jatkaa eteenpäin. Minulla sitä ei nähtävästi ollut ja en saanut kirjasta juurikaan mitään irti, mutta koitetaan nyt jotain raapustaa jos ei nyt mitään muuta, niin ainakin de Mellon joitakin ajatuksia ajattelin kyseenalaistaa hiukan.

 

Puheissaan de Mello pyrkii saamaan kuulijan havahtumaan tietoiseksi itsestään, tarpeistaan ja mahdollisuuksistaan. Pääajatuksena de Mellolla on, että ihmiset ovat unessa ja kulkevat siinä unessa elämänsä polkuja.

Luin de Mellon kirjan ensimmäisen kerran yhdeltä istumalta matkatessani kotikaupunkiini hiihtoloman viettoon. Kirja ei auennut minulle juuri ollenkaan sinä kyseisenä hetkenä. Selailin teosta vielä kotona seuraavana päivänä uudestaa ja pyörittelin päätäni ja ajattelin, mitä sontaa sitä tulikaan luettua. Seuraavalla viikolla mainitsin kirjasta tiimille treeneissä ja kuulin jostain jonkun sanovan, että et ollut valmis havahtumaan ja heräämään. Kommentti jäi pyörimään mieleen ja päätin lukea saman kirjan uudelleen ja katsoa heräänkö tällä kertaa myös muutenkin, kuin seuraavana aamuna pelkästään sängystä……noin kuukautta myöhemmin. Luin kirjaa noin puoleen väliin asti kunnes totesin, että kirja tuntuu täysin samalta kuin ensimmäiselläkin kerralla. Uni tuntuu olevan syvä ja hereille pääsemiseksi ei tunnu oikein mikään auttavan. En siis kokenut sitä kuuluisaa havahtumista ja heräämistä, mutta jotakin koppeja onnistuin kirjasta kuitenkin mieleen saamaan.

Elämästään saa todella ikävän, jos vain koko ajan haikeilee kaiken perään, että pitäisi olla vielä sitä ja vielä tätä eikä keskity siihen, että onnellinen voi olla jos niin päättää. Juurikin näin, tuskin yllätti ketään ja kenellekään kyseinen asia ei uutena juttuna tullut, mutta yksi niistä harvoista sanomista kirjasta, joka minun mieleen vahvasti jäi. Aivan liian usein tulee itsekin löydettyä itsensä haikailemasta ja jossittelemasta jonkun asian perään, jolla ei todellisuudessa ole mitään merkitystä.

Asetamme onnellisuudelle ehtoja. Olen onnellinen, jos saavutan sitä tai tätä, jos omistan sen tai tämän esineen, tai jos tuo ihminen osoittaa minulle kiintymystä. Nämä ehdot ovat onnellisuutemme esteitä, huomauttaa De Mello. Asia jossa haluaisin olla osittain eri mieltä. Ei mene kyllä minun jakeluun kyseinen väittämä. Jos olet määritellyt itsellesi tavoitteita, jotka saavutat mahdollisesti usean vuoden uurastuksen ja työnteon jälkeen, niin miten ihmeessä et ole siinä vaiheessa onnellinen. Olkoonkin että onnellisuus on usein näissä tapauksissa lyhytaikaista, mutta kuitenkin. Mitä se onnellisuus sitten loppupeleissä oikein on? Olen sitä itsekin miettinyt useaan otteeseen ja mielestäni kyseessä on asia, jonka jokainen määritelköön itse niin kuin parhaakseen näkee.

 

Herääminen on osaksi sitä, että elätte elämäänne niin kuin se on teistä itsestänne sopivaa. Se ei ole itsekkyyttä. Itsekkyyttä on se, että vaatii jotakuta toista elämään niin kuin se on teistä sopivaa. Se on itsekkyyttä. Ei ole itsekästä elää omaa elämäänsä niin kuin parhaaksi katsoo. On itsekästä vaatia ketään elämään teidän makunne, ylpeyden, voiton halunne tai mieli hyvän mukaan. Se on todella itsekästä. Nyt puhuu de Mello vaihteeksi asiaa. Kyllä juurikin näin. Olen itse tehnyt elämässäni tiettyjä ratkaisuja ja jälkikäteen olen saanut kuulla jupinaa siitä, että miksi teit, noin ja miksi et tehnyt näin. Jokainen tehkööt omat päätökset ja kantakoot niistä vastuun, kuitenkin sotkematta ketään muita siihe mukaan.

Ihmiset syyttelevät kovin ahkerasti kaikkia muita, elämää, yhteiskuntaa, naapuriaan. Sillä tavoin ette ikinä muutu, jatkatte painajaisunta ja ette koskaan herää. Toteuttakaa tätä ohjelmaa vaikka tuhat kertaa (a) tunnistakaa itsessänne olevat kielteiset tunteet. (b) ymmärtäkää, että ne ovat teissä, eivät maailmassa, tai ulkoisessa todellisuudessa. (c) älkää pitäkö niitä ”minän” oleellisena osana, vaan nähkää, että ne tulevat ja menevät. (d) ymmärtäkää, että kun te itse muututte, kaikki muuttuu. Yksi harvoista minun mielestäni kirjan fiksuista pointeista. Jos jotakin käytäntöön kirjasta pitää viedä, niin ehdottomasti tämä kyseinen lista.

Näin jälkikäteen hieman asiaa tutkittuani, olen huomannut että de Mellon kirjan ajatukset tarvitsevat todellakin aikaa, jotta niiden sulattaminen ja käsittely olisi mahdollista. Kyseessä on kirja, jonka pelkkä lukeminen ei auta, vaan viisaaksi täytyy elää, kerätä kokemuksia ja kasvaa. Henkisesti herääminen ei tapahdu siltä istumalta, vaan sen aika koittaa silloin, kun sen aika on. Kirjan lukemisen ajankohdalla on suuri merkitys ja luulen, että minun tyylilläni, jossa yritetään imeä tekstiä mahdollisimman paljon ja nopeasti pienen ajan sisään ei tässä tapauksessa toimi. Kirjaa täytyy lukea pikkuhiljaa ja palailla sen kohtiin aina oikean tilanteen vaatiessa, sekä unohtaa sillä hetkellä kaikki muu ja keskittyä siihen huolella, kaikessa rauhassa ja ajatuksella. Luulen että henkisen kasvun teoksia ei minun kannata vielä hetkeen lukea uudestaan. Eletään nyt siellä valheiden ja pettymysten täyteisessä maailmassa vielä muutama vuosi ja katsellaan hieman kypsemmällä iällä asiaa uudestaan. Heräämisiin.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!