Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Havahtuminen

Kirjoitettu 20.04.13
Esseen kirjoittaja: Saija Valkonen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Havahtuminen
Kirjan kirjoittaja: Anthony De Mello
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen, 8.5. Henkisen kasvun klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Luin Anthony De Mellon kirjan Havahtuminen, sillä todella moni oli suositellut sitä. Olin kuitenkin myös kuullut negatiivista palautetta, että kirja oli ollut erittäin raskasta luettavaa. Itse luettuani kirjan voin sanoa kuuluvani suosittelijoihin. Se antaa täysin erilaisia näkökulmia elämään kuin mitkään muut henkisen kasvun kirjat. Seuraavassa käyn läpi kirjasta poimimiani koppeja Tiimiakatemian näkökulmasta.

 

”Ette ole tässä maailmassa yhtään sen parempia kuin muutkaan”

Jokainen meistä ajaa omaa etuaan, kukaan ei ole toista parempi. Meidän sanotaan olevan etuoikeutettuja, kun saamme opiskella Tiimiakatemialla – niin me olemmekin. Emme silti voi sanoa olevamme muita parempia. Vaikka lähtökohtamme ovat erilaiset kuin monella muulla, se ei tee meistä yhtään sen parempia eikä toisaalta vähemmän itsekkäitäkään.

Mielestäni Tiimiakatemialaisten tulisi sisäistää De Mellon ajatus entistä syvemmin: ”Ette ole yhtään sen parempia kuin muutkaan.” Saatamme puhua halveksivaan sävyyn normaali puolen opiskelijoista vaikka emme ole yhtään parempia kuin he. Olemme tunnollisia työntekijöitä ja meillä on sopivasti nöyryyttä mutta silti tuntuu, että akatemialaiset ovat tavallista ylimielisempiä. Päähämme iskostetaan koko opiskelun ajan kuinka etuoikeutettuja olemme. Ehkä otamme sen väärin ja nostamme itsemme jalustalle, jolle ei todellisuudessa kuulu kukaan. Minä pöljä, sinä pöljä.

 

”Me emme näe ihmisiä ja asioita sellaisina kuin ne ovat, vaan sellaisina kuin itse olemme”

Edelle mainittu on hyvä syy sille, miksi meitä kehotetaan menemään kahdestaan asiakaskäynneille. Olemme kaikki erilaisia. Meillä on eri taustat, eri mielenkiinnot ja eri ajatusmaailmat. Kun puhumme asioista, puhumme omien mielikuviemme pohjalta, niiden pohjalta myös reagoimme ympärillä oleviin ärsykkeisiin. Joten kun menemme asiakaskäynnille kahdestaan, voimme saada yllättävän paljon tietoa verrattuna jos kävisimme yksin. Aina on jotain, johon emme itse kiinnitä huomiota lainkaan, mutta mistä toinen ei saa huomiotaan irti.

 

”Ne, jotka tietävät, eivät puhu; ne, jotka puhuvat, eivät tiedä”

Kun seuraa ihmisten toimintaa ja kuuntelee heitä, ymmärtää, että näinhän se juuri on. Esimerkkinä Tiimiakatemian arjesta; valmentajat usein tietävät vastauksen meitä askarruttaviin kysymyksiin – mutta eivät sitä kerro. Eivät, vaikka kysyisimme suoraan. Päinvastoin monilla tiimiyrittäjille tuntuu juttua luistavan ja neuvoja löytyvän joka aiheeseen, mutta tiedon lähteestä ei voi olla varma. Usein hämäännymme kuuntelemaan neuvoja, jos niitä joku kertoo mutta emme kyseenalaista neuvojien tietämystä. Näin reilu puolen vuoden jälkeen on pikkuhiljaa oppinut keneltä kannattaa kysyä ja keneltä ei. Kun miettii ihmisiä, jotka puhuvat enemmän kuin ehtivät ajattelemaan, ymmärtää varsin nopeasti, ettei heillä ole aavistustakaan mistä puhuvat.

 

”Onnellisuuteni ei ole teistä kiinni”

De Mello kirjoittaa, kuinka tärkeää on, ettei ole riippuvainen kenestäkään tai mistään. Ei saa asettaa omaa onnellisuuttaan riippuvaiseksi toisista. Olen huomannut valitettavan monta kertaa kuinka itse olen, tai joku läheisistäni on, jäänyt itkemään toisen ihmisen perään. Hän on ehdollistanut onnellisuutensa riippuvaiseksi tietystä ihmisestä ja kärsii, kun tämä lähteekin.

Jos haluaa nähdä ehdollistetun onnellisuuden konkreettisimmillaan, kannattaa seurata koiran elämää. Se seuraa omistajaansa, johon on kiintynyt, taukoamatta ja tämän lähtiessä, itkee oven takana. Koira kulkee allapäin kunnes jälleen kerran ovi aukeaa ja rakas omistaja tulee kotiin. Silloin koira on onnensa kukkuloillaan. Mutta joka kerta, kun omistaja lähtee, koira on jälleen surullinen. Vaikka emme suoraan voi verrata ihmistä koiriin, pointti tulee kuitenkin selväksi: samalla tavalla me ihmiset ehdollistamme onnellisuutemme ihmisiin.

Tiimiakatemian arjessa törmää turhan usein riippuvuuksiin. Akatemialla riippuvuudet eivät kuitenkaan liity suoraan onnellisuuteen, vaan projekteihin. Emme ole oppineet vielä monien virheiden jälkeenkään, että aina joku projektiryhmänjäsen on kipeänä ja tietysti hän on juuri se, jolla on kaikki materiaalimme ja jota ilman olemme kusessa. Yllättävän paljon ajastamme kuluu hukkaan, kun emme pääse eteenpäin ilman toista henkilöä. Olisimme monta kertaa tehokkaampia, jos emme olisi niin riippuvaisia.

Tiimiakatemia kuitenkin opettaa meidät toimimaan ryhmissä, joista sitten olemme riippuvaisia. Jaamme vastuualueet, ja kun yksi ei hoida hommiaan, harvoin seuraavaakaan pystyy jatkamaan. Mitä tästä sitten saisimme käytäntöön? Ei ole tarvetta kaataa koko opetusjärjestelmää ja toimia itsenäisesti, vaan oppia luottamaan ja pitämään lupauksensa. Jos tehtäväsi on päivämäärään x mennessä tehdä jokin työ ja lupaat asian hoitaa, tee se! Voi kuinka helpolla pääsisimmekään, jos ihan jokainen meistä yksinkertaisesti pitäisi kiinni sovitusta. Lisäksi käytäntöön myös, että aina suunnittelujen jälkeen jokaisella olisi hyvä olla samat tiedot ylhäällä, jolloin yhden henkilön puuttuessa päästään kuitenkin jatkamaan.

 

Tässä oli vain muutama esimerkki kirjasta poimimistani kopeista. Suosittelen ihan jokaista lukemaan ko. kirjan, sillä se saattaa muuttaa käsityksen koko elämästä! Itse ainakin katselen ympärilleni uusin silmin.

 

 

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!