Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Havahtuminen

Kirjoitettu 01.12.13
Esseen kirjoittaja: Kimmo Pulkka
Kirjapisteet: 3
Kirja: Havahtuminen
Kirjan kirjoittaja: Anthony de Mello
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen, 8.5. Henkisen kasvun klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kirjassa on paljon asioita, jotka menevät kovaa yli hilseen. Vähän liian diippiä tai muuten vaan outoa settiä. Periaatteessa koko kirja on itsensä kanssa ristiriidassa, koska de Mello kirjoittaa siitä, miten ajatusten tulee olla omia eikä muiden. Silti hän kirjoittaa kirjoja, jotka saisivat ihmiset muuttumaan. Kai tarkoitus on herätellä ajatuksia, mutta ei takerruta tähän, sillä kirjassa oli juttuja, mitkä pärisi aika kovaa.

 

Onnellisuus

 

Olen nyt vähän kipeä. Kuumetta on 37,5 ja joka paikkaan koskee. Taas sitä tajuaa, miten helppoa ja mukavaa eläminen on normaalisti. De Mellon teoria onnellisuudesta pätisi ainakin tässä tilanteessa – onnellisuuden saavuttamiseksi et tarvitse mitään asioita lisää, vaan vähemmän niitä. Nyt kun saisin tämän kivun pois, niin olisin ikionnellinen.

 

Mietitäänpä tarkemmin de Mellon väitettä onnellisuudesta. Pitäisi siis luopua turhasta materiasta, tavoista, tekemisistä, ihmisistä, rahasta ja mistä lie. Jotenkin väite tuntuu aika absurdilta tai sitten kärjistän sitä liikaa omassa mielessäni. Okei, ymmärrän tuon tiettyyn pisteeseen asti. Esimerkiksi kahvin juonti; päivä ei lähde ilman kahvia käyntiin – täysin turha riippuvuus. Olisinko kuitenkaan onnellisempi, jos en tarvitsisi kahvia? Ehkä. Toisaalta meidät on kasvatettu liittämään oma onnellisuutemme asioihin eikä itseemme. Volvo, punainen talo valkoisella aidalla, kaksi lasta ja koira. Mello kuitenkin painottaa, että onnellisuus ei saisi olla riippuvainen tällaisista asioista, sillä jos menetämme ne, onnellisuus katoaa. Noh, pointtinsa tuossakin, mutta ehkä itse olen liian ”ahdasmielinen” edes haluamaan ymmärtää tuota.

 

Eläinten tunteet ovat mielestäni vilpittömämpiä kuin ihmisten. Ainakin jos mietin meidän perheen koiraa. Se on aina todella onnellinen kun joku tulee kotiin tai jos sen kanssa leikkii. Onni on ylimmillään myös silloin, kun se saa jonkun herkun. Selkeä onnellisuus katoaa kuitenkin aina, kun herkku on syöty ja leikit leikitty. Tästä kulmasta katseltuna de Mellon väittämä tuntuu aika järkeenkäyvältä. Jos onnellisuuden saisi liitettyä 100% itseensä, niin siihen ei tarvitsisi herkkuja tai leikkejä, mutta eikö silloin turtuisi? Mikään ei tunnu miltään.

 

Minä

 

Mitä on minä? De Mellon mukaan minä on yhtä mahdoton määritellä kuin Jumala. On siis helpompi kertoa, mitä minä ei ainakaan ole. Minä ei ole ruumiini, sillä mikään minussa tällä hetkellä elävä solu ei ole enää elossa seitsemän vuoden päästä, koska ne uusiutuvat jatkuvasti. Minä ei ole tunteeni, sillä ne vaihtelevat. Minä ei ole ajatukseni, sillä ajatukset tulevat ja menevät. Jotkut ajatukset viihtyvät pidempää kuin toiset, mutta ne vähintään muovautuvat. Minä ei ole nimeni, sillä pysyn entiselläni vaikka nimeni muuttuisikin. Minä ei ole kansalaisuuteni, uskontoni, kieleni, harrastukseni tai mikään muukaan vastaava. Minä on siis todella vaikea määritellä, enkä oikein ottanut selkoa, mitä mieltä se Mello itsekään on. Mitä järkeä tällaista on loppupeleissä edes miettiä? (:D)

 

Kielteiset tunteet ja ajatukset

 

Mietitäänpä tällaista tilannetta, että maailmasta poistettaisiin kaikki elävä. Mitään tunteita ei olisi. Ei negatiivisia eikä positiivisia. Tunteet ovat meissä elävissä olennoissa. Ne eivät ole ympäröivässä maailmassa. Kaikki suuttumus ja viha asuu vain sinussa itsessäsi. De Mello kirjoittaa, että vain sinä itse olet syyllinen vihaan, etkä ole oikeutettu kohdistamaan sitä kehenkään. Mielestäni kirja kärjistää aika pahasti. Tai siis jos tätäkin miettii pidemmälle niin aika jännä väite, mutta tiettyyn pisteeseen asti toimii hyvin. Olen alkanut miettimään nykyisin paljon enemmän ärsyyntyessäni, että syy on minun ja minun tulee ajatella asiaa toiselta kantilta. Se on ollut huikeaa ja olen tullut yleensä todella iloiseksi, kun tajuan vain lopettaa sisäisen ärtymykseni. Ihmiset reagoivat niin eri tavalla asioihin, varsinkin sellaisiin, mitkä ovat heille tärkeitä. Se on muistilappu numero 1.

 

”Olen masentunut”, ”Olen surullinen”, ”Olen tylsistynyt” jne. Varmasti olet, jos sanot tai ajattelet noin. Kuten aikaisemmin sanoin, tunteet ja mielentilat vaihtelevat. Sinä et ole masentunut vaan masennus on sinussa. Kuvittele, että olet vain törmännyt jostain syystä masennukseen ja sen takia se menee lävitsesi. Vaihtoehtoisesti voit vetää sen itsestäsi myös pois. Kaikki on itsestäsi kiinni. Eräs kirjassa ollut tarina sai minut miettimään paljon. Se meni jotenkin näin:

 

Miehen ja naisen ainoa lapsi oli kuollut. Nainen suri todella paljon päivästä toiseen, mutta mies ei näyttänyt lainkaan surulliselta. Nainen kysyi mieheltään, ”Mikä sinua vaivaa? Mikset ole lainkaan surullinen ainoan lapsemme kuolemasta?”. Mies vastasi, ”Näin muutama yö sitten unta, että olin kuningas ja minulla oli yhdeksän lasta. En tiedä, tulisiko minun surra niitä yhdeksää vai tätä yhtä.”.

 

Tiedon ja tietoisuuden ero

 

Otsikko voidaan pukea myös ymmärrettävämpään versioon ”analyysin ja oivalluksen välinen ero”. Tieto perustuu faktaan ja tietoisuus ymmärrykseen. Esimerkki tiedosta: Pöydällä oleva kynttilä sytyttää tulipalon. Tiedän, että se pitää sammuttaa ja että vesi on hyvä sammutuskeino. En kuitenkaan tee asialle mitään tai sitten alan miettimään vaihtoehtoisia sammutustapoja.

 

Ollessani tietoinen, jokin minussa saa minut toimimaan ajattelematta. Minä en siis toimi vaan tietoisuus minun sisälläni toimii. Tupakanpoltto on toinen hyvä esimerkki. Jokainen polttaja tietää sen haitat, mutta vasta lääkärin kerrottua 50% keuhkoista olevan jäljellä alkaa tapahtua. Silloin ihminen tulee tietoiseksi.

 

Kuten esimerkeistä huomataan, muutos voi tapahtua vain tietoisuuden kautta. Itse emme muuta itseämme, vaan kautta kulkevamme tietoisuus muuttaa meidät. Tätä voi peilata myös omaan jokapäiväiseen työskentelyyn – tiimin rahaongelmille alkaa tapahtua vasta sitten, kun aletaan oikeasti olla liemessä. Siksi asiat tulisi viedä paljon aikaisemmin henkilökohtaisemmalle tasolle. Ei tietenkään syyttävällä tavalla, että miksi et tee rahaa, vaan kannustaen ja ratkaisten ongelmat sitä kautta yhdessä. Tiedostamme asioita yksilöinä, mutta emme aina ratko niitä yhdessä, varsinkaan tarpeeksi ajoissa.

 

Näkeminen

 

Jos luet tätä, niin näet. Näkemistäsi estää kuitenkin todella monet eri asiat. Minä saatan estää näkemistäsi. Mielikuvat minusta vaikuttavat siihen, miten luet tekstiä. Jos et ole katsonut esseen kirjoittajaa, mutta tiedät, että tämä on Tiimiakatemian sivu, niin sekin vaikuttaa asennoitumiseesi. Kaikki ympärillä olevat vaikuttaa näkemiseesi. Arvioimme kokoajan taukoamatta ympäristöämme ja vertaamme niitä omiin kokemuksiimme, kuulemaamme tietoon tai olettamuksiin. Toisin sanoen mielenmalleihimme. Vaikket tuntisi minua, niin nimi ”Kimmo” saattaa tuoda sinulle mieleen erilaisia tunteita. Mielipiteesi esseestäni voi muuttua täysin, jos sanoisin olevani ulkomaalainen tai islamilainen tai 40-vuotias tai Barack Obama. Jotta voit nähdä puhtaasti, tulee kaikki mielenmallit heittää pois.

 

Kimmo Pulkka

Osuuskunta Millio

kimmo@millio.fi

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!