Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Havahtuminen

Kirjoitettu 24.05.13
Esseen kirjoittaja: Kati Tikkanen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Havahtuminen
Kirjan kirjoittaja: Anthony De Mello
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

De Mellon Havahtuminen ei ole ehkä se helpoin kirja esseen kirjoittamiseen. Tartuin tähän teokseen joululomalla keskellä elämäni suuria muutoksia, mutta jätin sen hautumaan taka-alalle. Palasin aiheeseen uudestaan, kun keskustelin tiimini Merin kanssa siitä, mistä kirjasta voisimme tehdä yhteisesseen. Olemme molemmat ihmisiä jotka tykkäävät keskustella asioista, joten Havahtuminen sopi tähän kuvaan hyvin. Esseen kirjoittaminenkaan tästä henkisestä elämäntapaoppaasta ei aivan käden käänteessä käynyt mutta nautimme suunnattomasti yhteisistä keskusteluistamme.

Havahtuminen on kirja, joka ei anna mitään suoraa vastausta mihinkään kysymykseen, mutta se antaa avaimet oman itsensä ymmärtämiseen ja siihen, miten voimme kasvaa henkisesti ihmisinä. De Mellon uskonnollinen näkemys vaikuttaa jonkin verran kirjaan, mutta mitenkään kristilliseksi elämäntapaoppaaksi sitä ei voisi väittää. Sekä minä että Meri olemme molemmat kiinnostuneita ymmärtämään maailmaa laajemmin, erityisesti eri uskontojen ja kulttuurien elämänkatsomusta. Uskomme vahvasti, että yrittämällä ymmärtää muita ihmisiä ja heidän tapojaan ja kulttuuriaan, opimme paljon erilaisten ihmisten kohtaamisesta. Haluamme ymmärtää, miksi joku toimii niin kuin toimii ja toisaalta toivomme että meitäkin ymmärretään.

Olemme molemmat intohimoisia matkaajia ja uusien kokemuksien haalijoita. Näemme nykypäivän globalisaation ennemminkin suurena mahdollisuutena kuin haittana. Globalisaatio tuo erilaisia kulttuureja yhä tiukemmin yhteen ja se vaatii kaikilta joustavuutta ja halua toimia yhdessä. Tätä asennetta kuvaa hyvin De Mellon sanat: ”Lakatkaa yrittämästä muuttaa toista ihmistä. Käytämme kaiken aikamme ja energiamme yrittäessämme muuttaa ulkoisia olosuhteita, puolisoitamme, esimiehiämme, ystäviämme, vihollisiamme ja kaikkea muuta. Ei meidän tarvitse muuttaa mitään. Kielteiset tunteet ovat teissä. Yhdelläkään ihmisellä koko maailmassa ei ole valtaa tehdä teistä onnettomia. ”.

Pyrimme koko ajan muuttamaan toisia ihmisiä sellaiseksi kuin itselle parhaiten sopisi, mutta unohdamme helposti että toinen voi ajatella täysin samoin itsestämme.  Onnellisuuden avain on meissä, toinen ihminen ei voi tehdä meitä täysin onnelliseksi mikäli emme itse löydä sitä elämästämme. Voimme jäädä vellomaan ikävissä tunteissa, joita toinen ihminen meissä saattaa aiheuttaa, mutta viekö se meitä eteenpäin? Mitä jos ymmärtäisimme, että loppupeleissä jokainen on itsekäs ja toimii itselleen parhaaksi tilanteessa kuin tilanteessa. Tällöin hyväksymme myös oman vajavaisuutemme.

Kirjassa puhutaan itsekkyyden kahdesta eri lajista. Ensimmäinen on se, että suon itselleni mielihyvää miellyttämällä itseäni. Toinen, hieman näkymättömämpi itsekkyyden laji on mielihyvän suominen itselle miellyttämällä muita. Tärkeintä on löytää tasapaino omassa elämässään näiden kahden lajin välillä. On väärin tehdä hyviä asioita toisen puolesta vain siksi, että koet tulevasi paremmaksi ihmiseksi. De Mellon sanoin. ”Hyvien tekojen tekeminen on todellisuudessa epäitsekkyyden valepukuun naamioitunutta oman edun tavoittelua.”

De Mello on välillä hyvinkin provokatiivinen sanoissaan, mutta tietyllä tavalla juuri se ravistelee meidät hereille ja saa ymmärtämään asioita paremmin kuin kauniiseen valepukuun käärityt sanat. ”Väitän, että tavallisesti teemme kaiken tavoitellen omaa etuamme.” Voimme allekirjoittaa tämän myös omassa elämässämme. Välillä saatamme tehdä asioita ihan vain siksi, että molemmat uskomme vahvasti karmaan ja siihen, että hyvää tekevälle ihmiselle sattuu paljon hyviä asioita. Hyvät jutut voivat olla pieniäkin asioita, jolloin asenne ratkaisee sen, olemmeko kiitollisia myös niistä pienistä hyvistä asioista vai odotamme viiden miljoonan päävoittoa koko lopun elämäämme.

”Tiedättekö ettei hyvä ole koskaan parempaa kuin silloin, kun olette tietämättömiä omasta hyvyydestänne?” Tämä lause kolahti meihin molempiin. Takuuvarma päivän pelastus on se, kun joku tulee ja kertoo tilanteen, jossa olemme saattaneet tehdä hyvää tietämättämme. Kyseessä voi olla vain joku pieni rohkaiseva sana tai teko, mutta sillä on ollut suuri merkitys toiselle ihmiselle. Kun teemme hyviä asioita miettimättä saatavaa hyötyä, tulee itsellekin aito ja vilpitön ilon tunne siitä, että on saanut elämässään hyvää aikaiseksi.

”Hankkiutukaa eroon epäonnistumisen pelostanne, lakatkaa jännittämästä menestyksenne tähden, niin muututte omaksi itseksenne, rentoutuneeksi omaksi itseksenne. Ette aja enää jarrut päällä.” Jos tavoittelet vain ja ainoastaan rahallista palkintoa, unohdat sen palkinnon mitä voit saada vain tekemällä asioita yhä uudestaan ja epäonnistumalla vähintään kerran. Matka ja sen varrella opitut asiat ovat tärkeämpiä kuin itse päämäärä. Epäonnistumisen pelko jarruttaa sinua ja saa sinut helposti luopumaan unelmistasi.

”Kun ette enää elä kaikenlaisia asioita tavoitellen, kaikki taitonne, koko energianne on käytettävissänne, olette rentoutuneita, ette huolehdi, ei ole merkitystä voitatteko vai häviättekö.” Tämän sitaatin yhdistämme myös akatemian maailmaan ja siihen, että monesti olemme kuulleet sanottavan ”luota prosessiin”. Meidän ei aina tarvitse voittaa väittelyssä, tehdä tuottavin projekti tai välittää siitä, epäonnistuimmeko yhdessä projektissa. Tietyllä tavalla voimme antaa asioiden välillä vain olla ja uskoa siihen, että kun emme kohdista energiaamme turhista asioista huolehtimiseen, voimme saada paljon enemmän aikaan.  Projektit ovat loistava opinpaikka ja kun nyt katsomme kulunutta lukuvuotta, voimme vain todeta että olemme välillä kuluttaneet energiaa täysin epäolennaisissa asioissa kun olisimme voineet keskittyä siihen hetkeen ja antaa sataprosenttisen panostuksemme niin tiimiin kuin itseemme.

”Oivallus ei välttämättä ole sama kuin analyysi – vain ahaa-elämys on se, joka merkitsee jotain.” Oppiminen ei ole vain asioiden analysoimista, tiedon prosessointia ja kirjojen lukua vaan parhaiten oppii juuri silloin, kun itse oivaltaa omien kokemuksien kautta. Kun saat ahaa-elämyksen, tieto jää paremmin omaan mieleen ja se on myös paremmin käytettävissä myöhemmissä vaiheissa. Toki reflektointi on tärkeää, erityisen tärkeää oman itsensä ja käytöksensä peilaaminen haluttuihin tuloksiin. Ahaa-elämyksen kokee parhaiten kuitenkin ensin epäonnistumalla ja sitten korjaamalla tilanteen niin että tuloksesta tulee jopa haluttua parempi. Akatemialla epäonnistuminen koetaan joka hyveeksi, koska myöntämällä oman epäonnistumisensa auttaa myös muita oivaltamaan jotain omista epäonnistumisistaan.

Kirja sisältää paljon enemmänkin hyviä pointteja, mutta tähän listasimme erityisesti ne, jotka kolahtivat meihin molempiin. Pohdimme myös tulevaa maailmanympärysmatkaamme, ja saimme kirjan pohjalta idean käydä kohteissa, jossa pääsisimme mahdollisimman lähelle vieraita kulttuureja ja uskontoa. Haluaisimme myös päästä keskustelemaan ihmisten kanssa, jotka toimivat erilaisten normien mukaan kuin me itse. Myös vieraat tavat toimia erilaisissa tilanteissa kiinnostavat. Toivomme pääsevämme MYMmillä erityisesti vierailemaan munkkiluostarissa Intiassa tai buddhalaisuuden tyyssijoilla. Haluaisimme myös osallistua johonkin mietiskelysessioon, jossa voisimme keskittyä tilanteeseen täysillä miettimättä seuraavaa askeltamme.

”Heitä pois virheelliset käsityksesi. Näe ihmisten läpi. Jos näet itsesi läpi, näet kaikkien muidenkin läpi.”

Mitä tähän enää lisäämään. Olemme havahtuneet.

Rakkaudella,

Kati ja Meri

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!