Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Havahtuminen

Kirjoitettu 18.09.13
Esseen kirjoittaja: Anni-Lotta Nieminen
Kirjapisteet:
Kirja:
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: Yleinen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Havahtuminen


Ensin ei meinannut päästä kirjaan millään sisälle. Teksti tuntui vain etenevän kauhean nopeasti ihme sekamelskana. Tämä oli toinen kerta, kun kirjaa aloin lukea. Ekasta kerrasta ei tullut mitään ja laina-aika meni umpeen, ennen kuin pääsin kunnolla edes alkuun. Ajattelin kuitenkin sitkeästi, että kyllä minäkin tästä vielä ”herään” yhtäkkiä, kun vain jatkan lukemista. Noo, en pysty sanoa heränneeni mutta kyllä kirja on ajatuksia herättänyt. Jotenkin tähän tilanteeseen myös oikein sopiva.


Miksi aina halua muuttaa muita? Tuntuu, että asiat ovat huonosti, koska joku teki sitä ja toinen tätä. En pysty toimimaan, kun tiimi on sellainen ja tunnelma on huono jne jne. Ei pidä liikaa jäädä vatvomaan muiden tekemisiä. Kirjassa monta kertaa sanotaan, ettei toinen ole sellainen kuin itse ajattelee. Toinen on vain toinen ja muut ihmiset muodostavat hänestä omanlaisen kuvan. Tai jos ärsyynnyn tosi paljon toisesta ihmisestä, ei se kerro siitä toisesta ihmisestä vaan minusta, mitä minä ajattelen hänestä. Ja toinen ei pysty ärsyttämään, jos itse ei ärsyynny. Koko ajan yritän vahvistaa tätä ajatusta itselleni. Jos jonkun muun tekeminen ärsyttää minua suunnattomasti, ei se tarkoita teot ovat vääriä, ne vain ärsyttävät minua. Itse kyllä löydän aina kaikista ja kaikesta jotain ärsyttävää. Sen olen jo aiemmin tiedostanut mutta nyt haluan muuttaa ajatteluani. Aina kun alkaa ärsyttää, ajattelen, että ei se toinen tyyppi ole ärsyttävä, minä ärsyynnyn jostain asiasta. Ne ovat vain omia tunteitani.


Nyt on tiimissä paljon ollut puhetta, miten kaikki aina tekevät jotain ja miten kukaan ei auta. Puhutaan kauhean yleisellä tasolla. Ei uskalleta sanoa nimiä. Enkä nyt haekaan sitä, vaan nimenomaan miten on helppo puhua, että tiimi nyt on tällainen. Mutta millainen minä itse olen? Kysyttäessä, kuka ei mielestään anna kaikkeaan tiimille, voin vastata suoraan, että minä en anna. Olen antanut ”muiden” eli tiimin latistaa omaa fiilistäni, vaikka oikeasti teen sitä ihan itse. Miksen itse voi alkaa voi alkaa enemmän muuttaa omaa käytöstäni ensin? Nytkin tekee koko ajan mieli kirjoittaa, että ”kaikkien pitäisi alkaa miettiä, miten itse voin muuttaa asioita?” Taas tulee se kaikkien ja muiden. Olen ylipäänsä taipuvainen miettimään muiden muuttamista ja käytöksen parantamista. Sen ei pitäisi latistaa omaa tunnelmaa. Pitää itse alkaa näyttää esimerkkiä, miten hommia saa hoidetuksi. Miksi kaikki aika pitäisi käyttää muiden ihmisten muuttamiseen? Helpompi aloittaa itsestä.


Kauhean usein myös itseä rajoittaa se, että mitähän muut ajattelevat minusta, tekemisistäni tai sanomisistani. EI pitäisi miettiä sitä niin paljoa. Joku voi muodostaa oman käsityksen aivan eri asioista kuin joku toinen. Ei se tarkoita, että on tietynlainen, se on vain jonkun mielipide minusta mutta ei muuta minua.


Mielestäni kirja pyörii koko ajan yhden asian ympärillä ja vahvistaa sitä sanomaa: Kaikki asiat vain ovat, itse määrittää, mitä niistä ajattelee. Asiat eivät ole ärsyttäviä, kivoja tai ihania itsessään, ne ovat sellaisia siksi, kun niistä ajattelee niin.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!