Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Havahtuminen

Kirjoitettu 18.10.13
Esseen kirjoittaja: Elias Markkula
Kirjapisteet: 3
Kirja: Havahtuminen
Kirjan kirjoittaja: Anthony De Mello
Kategoriat: Yleinen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Anthony De Mello onnistuu todellakin ravistelemaan mielenmallejani, teoksellaan Havahtuminen. Kirjan kertoo vapautumisesta. Mielen kahleista vapautumisesta ja todellisen onnellisuuden löytämisestä. Kirjan mukaan onnellisuus on harhaluuloista vapaa tila. Jokaisella on omat harhaluulonsa ja niistä johtuvia asioita, mitkä estävät todellisen onnellisuuden kokemisen.

 

De Mellon mukaan ihmiset eivät näe todellisuutta, vaan jokaisen harhakuvitelmat sumentavat sen. Ne ovat olettamuksia ja ennakkoluuloja muita kohtaan. Niistä tulisi päästä eroon, jotta todellinen onnellisuus olisi mahdollista. Emme näe edes lähimpiä ystäviämme todellisesti, vaan heistä muodostamamme kuvan, joka on jokaisella erilainen.

 

Mikä minuun kolahti kovaa, oli De Mellon näkemys kiintymyksestä ja siitä miten annamme toisten ihmisten vaikuttaa siihen, olemmeko milloinkin onnellisia vai emmekö. En mieti, mitä joku tuntematon on mieltä minusta tai tekemisistäni. Se on normaalia. Kuitenkin, annan ystävieni ja sukulaisteni mielipiteiden vaikuttaa liian usein minuun. Miksi? Olen aina kuvitellut, että niillä on ollut jotain väliä. Totuus on että minä olen ainut, joka elämääni elää.

 

Olemmeko vapaita. Itse koen olevani suhteellisen vapaa. Tarkoitan henkisesti. Tiedän kyllä että jotkin asiat pidättelevät minua, mutta koen tilanteeni suhteellisen hyväksi. Monilla ei mene yhtä lujaa. Monet tekevät asioita muita miellyttääkseen. Esimerkiksi opiskelevat alaa, joihin heidän vanhempansa heitä patistivat suuntautumaan.

 

De Mellon kirjaa lukiessani huomasin kuitenkin, että olen ennen, huomaamattani tehnyt valintoja muiden mukaan. Kirja sai minut ”havahtumaan” eli tiedostamaan noita hetkiä, jolloin olen muiden vietävissä. Muistin tilanteita jolloin olen tuntenut syyllisyyttä jostain asiasta, vain toisen ihmisen loukkaantumisen johdosta. Vaikka en ole varsinaisesti tehnyt mitään, on toinen loukkaantunut. En ole tehnyt asioita hänen mielensä mukaan, joten tästä loukkaannuttuaan tämä saa minut huonolle tuulelle. Ennen toimin tilanteessa väärin. Otin itseeni ja keräsin katkeruutta sisälleni,  ja kierre oli valmis. De Mellon mukaan syy on minussa, sillä ei pidä potea huonoa omaa tuntoa, koska alunperinkään ei pidä ottaa toisen loukkaantumista kontolleen. Ei ole minun vikani, jos minun tekemiseni ei miellytä kaikkia.

 

Tuon opin jälkeen, olen tuntenut itseni riippumattomammaksi ja vapaammaksi. De Mello puhuu kirjassaan yksinäisyydestä ja yksinolosta.  Minä nautin yksin olosta ja omasta rauhasta. Tämä ei tarkoita ettenkö myös nauttisi ihmisten seurasta. Joillekin tuntuu käsittämättömältä, että en aina kaipaa seuraa ympärilleni. Joku saattaa jopa loukkaantua, jos en aina ole tavoitettavissa. Ennen saatoin tuntea huonoa omaatuntoa, jos aiheutin toisille kaipuuta tai mitä lie.  Mutta todellisuudessa, ei voi olla minun tehtäväni pelastaa läsnäolollani toisten päiviä. Liian usein ihmiset elävät olettaen, että voivat elää muiden kautta ja saada muut käyttäytymään haluamallaan tavalla. He ripustautuvat henkisesti muihin. Ovat riippuvaisia muista.

 

Yksin oleminen ei tarkoita yksinäisyyttä. Yksin ollessakin voi kokea olevansa osana tätä maailmaa. Se vaan vaatii taitoa ja kykyä antautua kaikelle ympäröivälle ja antaa huolien hetkeksi unohtua. Minulle tämä  tarkoittaa esimerkiksi hyvää lenkkiä viileässä syyspäivässä. Siellä pääsen irti kaikesta ja pystyn nauttimaan viileästä syysilmasta keuhkoissani, veren virtauksesta jaloissa ja mieleen tupsahtelevista ideoista ja unelmista. Yksinäisyys puolestaan tarkoittaa De Mellon mukaan, sitä että ei ole ketään lähettyvillä johon voisi takertua.

 

Henkisesti vapaa ei koe yksinäisyyttä. Hän ei koe kaipausta, koska pystyy elämään hetkessä ja nauttimaan asioista niin kuin ne ovat, ilman ennakkokäsityksiä niistä. Ihmisiin ei tarvitse kiintyä. Heidän seurassaan ollaan koska siitä nautitaan, ei sen takia että ollaan riippuvaisia heistä.

 

Kaikki tuntevat näitä takertuvia ihmisiä, jotka iskevät lonkeronsa kiinni sinuun ja imevät elämää sinusta. Kukaan ei halua olla sellaisten ihmisten lähellä. Todellisuudessa on vaikea sanoa ihmiselle, että ei halua olla tekemisissä heidän laistensa kanssa. Se on kuitenkin oma syy, jos antaa toisten näännyttää itseään.

 

Kirja sai minut tajuamaan omia ehdollistumisiani. Tajusin, ettei minun tarvitse olla vastuussa muille omista teoistani. Olen itse vastuussa omasta onnellisuudestani. Jos se aiheuttaa muille harmaita hiuksia, niin olkoon sitten niin. Kaikki ovat itsekkäitä ja se on ihan okei. Mitä sitten? Ongelmia tulee jos antaa oman onnensa olla riippuvainen muista. Muiden hyväksynnästä ja huomiosta.  Minusta Will Smith kiteyttää aika hyvin:

 

Too many people spend money they haven’t earned to buy things they don’t want to impress people they don’t like.”

Elias Markkula

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!