Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Havahtuminen

Kirjoitettu 05.11.13
Esseen kirjoittaja: Mikko Tammilehto
Kirjapisteet: 3
Kirja: Havahtuminen
Kirjan kirjoittaja: Anthony de Mello
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen, 8.5. Henkisen kasvun klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Mistä tämän päivän maailma on kotoisin? Mistä tämän päivän maailman ihmiset, eri kansat, jokaisen ajatusmaailma ja arvot tulevat? Onko tämän päivän maailma sitä vanhaa kunnon ”historia toistaa itseään” -meininkiä, liiallista menneisyyteen takertumista, sekä turhaa tulevaisuuden murehtimista?

 

Intialaisen jesuiittaveljen Anthony de Mellon ”Havahtuminen” -kirja vie lukijan todellakin syvälle itsetutkiskelun, uudenlaisen maailmankatsomuksen ja lopulta asioiden yksinkertaisuuden äärelle. Kirjassa käsitellään nykymaailman epäkohtia, ihmisten toimintaa ja itsekkyyttä.

 

En itse henkilökohtaisesti kuulu mihinkään uskontokuntaan, enkä pidä katolisesta kirkosta saati sen toiminnasta tipan vertaa. Mikäli tämä jotakuta ihmetyttää, suosittelen esimerkiksi katsomaan elokuvan Mea Maxima Culpa – Silence in the House of God.

Silti, de Mellon ajatusmaailma on aivan omaa luokkaansa. Täytyy sanoa, että loppua kohden kirja pärähti aivan totaalisesti! Oli aivan kuin joku olisi ottanut päästäni ajatuksia, mitä olen pitkään itse pohtinut ja ajatellut, josko joku ajattelee samalla tavalla. Suosikkilainaukseni kirjasta on A. S. Neillin, Summerhill-koulun perustajan sanat;

Jokaisessa lapsessa asuu jumala. Meidän yrityksemme muokata häntä muuttaa jumalan perkeleeksi. Lapset tulevat kouluuni pieninä perkeleinä vihaten maailmaa. He ovat tuhoavia, huonotapaisia, valehtelevia, varastelevia, pahantuulisia. Puolen vuoden kuluttua he ovat onnellisia, terveitä lapsia, joissa ei ole mitään pahaa. En ole nero. Olen vain ihminen, joka kieltäytyy ohjaamasta lasten askeleita. Annan heidän muodostaa omat arvonsa ja nuo arvot ovat poikkeuksetta hyviä ja sosiaalisia. Uskonto, joka yrittää tehdä ihmisistä hyviä, tekee heistä pahoja, mutta uskonto, joka on vapautta, tekee kaikista ihmisistä hyviä, sillä se tuhoaa sisäisen ristiriidan, joka tekee ihmisistä perkeleitä”.

Mielestäni on sanomattakin selvää, mitä tässä yritetään kertoa.

 

De Mello käsittelee ihmiskunnan arvoja, ajatuksia ja mistä ne ovat tulleet tähän päivään. Miksi ihmiset ajattelevat tietyllä tavalla? Siksikö, että omat vanhemmat ja muut ihmiset ympärillä ajattelevat niin? Entä miksi muut ihmiset ajattelevat kuten ajattelevat? Kuka on päättänyt nykymaailman säännöt, tavat ja kulttuurin? De Mello sanoo kirjassaan hyvin, että ei pidä antaa muiden ihmisten mielipiteiden ja ajatusten vaikuttaa omaan toimintaan. Ei myöskään itse saisi rajoittaa toisten ihmisten toimintaa. Ei pidä ajatella, että ”mitäköhän tuo toinen minusta ajattelee jos teen näin tai näin?” De Mello puhuu vapaudesta. Vapaudesta yhteiskunnan ahdasmielisistä kahleista ja yhteiskunnan yrityksistä ohjelmoida ihmisiä tietynlaisiksi. Ohjelmoinnilla hän tarkoittaa sitä jokapäiväistä toimintaa, mikä vaikuttaa ajatuksiimme ja mieliimme, joka ohjaa meitä toimimaan tietyllä tavalla, mikä on hyvästä ja mikä pahasta, mikä on hyväksyttävää toimintaa ja mikä ei. Ihmiset eivät edes huomaa tätä, koska ovat sulkeneet silmänsä ja antautuneet tälle. He ovat sokeita ja tietämättömiä. He tekevät juuri niin kuin yhteiskunta haluaa. Ohjelmoituina.

Näistä kahleista pitää päästä! Havahtuminen on erittäin hyvä opas siihen, miten saavutat tämän. Ei ihminen välttämättä tarvitse muita ihmisiä ollakseen onnellinen. De Mello sanoo, ettei pidä antaa toiselle valtaa tehdä itseä onnelliseksi tai onnettomaksi, koska silloin koko elämä perustuu muiden miellyttämiselle. Tämän vallan antaminen toiselle merkitsee henkistä vankeutta, ja tekee ihmisistä onnettomia.

Jokaisen ihmisen pitäisi itse omassa pienessä päässään ajatella; Miksi olen sellainen kuin olen? Mikä minut tähän toi? Miten määrittelen onnellisuuden? Miksi ajattelen tietyistä asioista tietyllä tavalla? Mikä on yhteiskunnan rooli tämänhetkisessä minussa? Entä vanhempien? Siskojen? Veljien? Ystävien?

Elämän yksinkertaisista ja pienistä asioista pitää nauttia. Materiaali ja tavoitteisiin pääseminen ei tuo oikeaa onnea, se tuo vaan hetkellistä onnea, kunnes olet taas tyytymätön ja koet tarpeenasi suorittaa/saada jotain. Se on loputon kierre. Todellisen onnen löytääkseen täytyy mennä ruohonjuuritasolle ja nauttia yksinkertaisista asioista. Hyvästä kirjasta, elokuvasta, tuulen puhalluksesta, hyvästä ruoasta ja niin edelleen.

 

Ihmiset ovat itsekkäitä ja esimerkiksi tapaavat suuttuessaan etsiä syytä muista ihmisistä ja heidän toiminnastaan. Todellisuudessa se asia, joka sai sinut suuttumaan on sinun oma vikasi. Ehkä odotit itseltäsi liikoja tai typeränä odotit joltain toiselta tietynlaista toimintaa? Se on sinun oma vikasi. Suutuit, koska et päässyt tavoitteeseesi. Et ollut tarpeeksi hyvä omasta mielestäsi. Luotit toiseen ja toinen petti sinut. Kysyt; miten hän saattoi tuottaa pettymyksen minulle? Sinähän se hölmö olit luottaessasi häneen. Ei pidä odottaa liikoja itseltään tai muilta. Loputon tyytymättömyyden kierre voi alkaa myös tästä.

 

Kävin itse mielessäni läpi kaikkia kysymyksiä ja aiheita, mitä kirjassa ja tässä esseessä esitettiin. Olen tutkinut itseäni syvältä sisimmästä, menneisyydestä, menneisyyden ajatuksistani ja tapahtumista, arvoistani, yhteiskunnan ja muiden ihmisten vaikutuksesta niihin. Nyt tajuan menneisyyden minäni hölmöyden, itsekkyyden, pettymyksen, vihan ja sen mistä se johtui. Nyt koen olevani irti menneisyyden voimasta. Olen uusi ihminen. Ajattelen tulevaisuudessa asioista aivan eri tasolla kuin ennen. Muutun ja kasvan koko ajan! Koen vihdoin oman Havahtumiseni saaneen alkusysäyksen.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!