Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Havahtuminen

Kirjoitettu 11.12.13
Esseen kirjoittaja: Pasi Suojala
Kirjapisteet: 3
Kirja: Havahtuminen
Kirjan kirjoittaja: Anthony De Mello
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen, 8.4. Ihmisen tulevaisuus, 8.5. Henkisen kasvun klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Havahtuminen

Teekekö sinunkin mielesi usein aamuisin torkuttaa? Ainakin kun luin tätä kirjaa teki mieli jäädä torkkumaan, nyt en tarkoita normaalia nukkumista vaan sitä nukkumista mitä kirjassa puhutaan. Kyllä on kivempaa ja helpompaa vain torkkua, havahtuminen tuntuu liian isolta ja raskaalta. Kiinnostaako minua lähteä pohtimaan asioita noin syvällisesti?

Kirjana Havahtuminen oli mielestäni hyvä varsinkin kun sitä tulee peilata oman genrensä kirjoihin. Toki kirjassa oli mielestäni liian paljon asioiden toistamista. Kirjan pääajatuksena on unesta havahtuminen! Havahtuminen tähän todellisuuteen jota elämme, kirja ruotii yhteiskuntamme ongelmaa nukkumista. Me nukumme, emmekä välitä eikä meitä kiinnosta. Leimaamme toisia ja tulemme itse leimatuksi. Luomme mielikuvia asioista ja ihmisistä oman halumme ja tarpeidemme mukaan. Olemme itsekkäitä, haluamme siis muiden muuttuvan ja elävän niin kuin me parhaaksi näemme. Kirja on pullollaan erilaisia käytösmalleja joita meillä on. Kirjan pääkysymys onkin haluatko herätä tästä unesta oikeaan todellisuuteen jossa ulkoisilla asioilla ei olisikaan merkitystä! Haluatko herätä?

Kaikkien kirjassa olleiden teemojen keskeltä minulle kolahti eniten yksi lause. Se meni jotakuinkin näin; ”Ihmiset eivät ole onnellisia koska he keskittyvät siihen mitä heillä ei ole.” Mielestäni tuo lause pitää täysin paikkansa. Nyt joku nokkela keksi, että jos olisimme kaikki tyytyväisi siihen mitä meillä on emme enään kehittyisi ja maailmasta loppuisi kaikki innovaatiot ja niin päin pois.. Olen sitä mieltä, että suurin osa ihmisistä ei osaa nauttia siitä mitä heillä on. Itse ainakin haluan aina jotain uutta ja mukavaa tai isoa ja upeaa. Estääkö se kuitenkaan minua olemasta onnellinen? No ei estä. Kysymys onkin siitä, että mikä minulla on asetettu ykköseksi tarve listassani. Voinko kuitenkin olla onnellinen vaikka haluankin jotain mitä en omista? Voin jos en määrittele itseäni omaisuuteni kautta, jos omaisuuteni puolestaan on yhtä kuin minä olen erittäin surullinen kaikista menetyksistä mitä tapahtuu koskien minun omaisuuttani. Onnellisuus on itsestäsi kiinni, ei siitä mitä sinulla on tai mitä voit saada. Se on pelkästään sinusta kiinni.

Mukavalla aasinsillalla päästäänkin toiseen aiheeseen joka kirjassa kolautti. Oman identiteetin eli minuuden rakentaminen ulkoisiin asioihin. Me leimaamme toisiamme, jos jollakin on masenusta hän on silloin masentunut tai jos joku on töissä Nokian toimitusjohtajana hän on silloin toimitusjohtaja jos jonkun nimi on Jormakalevi hän on sillon Jormakalevi. Vai onko sittenkään? Eikö minuus ole kuitenkin jotain mitä ei voi ottaa pois tai vaihtaa? Jormakalevin voi äkkiä vaihtaa Ristoviljamiksi vaihtuuko silloin identiteetti, minuus. Jos pystyisimme olla samaistumatta niihin asioihin joita me omistamme (näitä voi olla esimerkiksi kyvyt, jos on hyvä jossain tai vaikka ominaisuudet, joku voi olla vaikka hauska. Tai tittelit yms.) olisimme De Mellon mukaan paljon lähempänä havahtumista.

Havahtuminen ja mitä se tarkoittaa jäi kirjassa vähän hämärän peittoon, mutta haittaneeko tuo! Eipä sille mitään kaavaa ole, vaan se on jokaisesta itsestä kiinni.

Aion itse pyrkiä jatkossa siihen, että en leimaisi ja asettaisi ennakkoon odotuksia toisista ihmisistä. Pyrin myöskin olla samaistumatta asioihin joita minusta sanotaan, sillä totuus voi joskus olla kaukana siitä. Haluan myös viedä tästä kirjasta sen käytäntöön, että olen onnellinen siinä missä olen. Onnellisuuttani ei lisää se, että menestyn vaan se että havahdun ja huomaan, että mitä väliä sillä on?

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!