Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Havahtuminen

Kirjoitettu 12.12.13
Esseen kirjoittaja: Teemu Lamminaho
Kirjapisteet: 3
Kirja: Havahtuminen
Kirjan kirjoittaja: Anthony De Mello
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Havahtuminen. Otin kirjan luettavaksi, koska niin moni sen meidän tiimistä on lukenut ja osa on tykännyt ja osa ei. Minun mielestäni tämä oli kyllä aika erikoista settiä. Melkeenpä kaikki pitäisi tämän mukaan kyseenalaistaa ja olla uskomatta oikein mihinkään.

Otin tämän kohdan kirjasta, koska pystyin tunnistamaan tästä itseni.

Kuunteletteko samalla tavalla kuin useimmat ihmiset saadaksenne vahvistuksia valmiille ajatuksillenne? Tarkkailkaa reaktioitanne puhuessani. Te hämmästytte tai pelästytte tai kauhistutte tai ärsyynnytte tai kiukustutte tai turhaudutte. Tai sanotte! ”Suurenmoista!”

Itsessäni tämä kirja aiheutti hämmästystä, ärsyyntyneisyyttä, kiukustusta ja turhautumista, joissain kohti ehkä jopa vähän suurenmoista fiilistä! Jotkin kohdat vain tuntui että menivät pahasti yli hilseen, mutta jotkin taas osuivat aika hyvin. Sitten tuo kohta missä oli kuuntelemisesta saadakseen vahvistuksia omille ajatuksilleen . Näin ainakin itse monesti ajattelen, sekä myös että saisin jotain uuttakin päähän. Mutta monesti itselleni ainakin käy niin, että kun tulee jotain uutta mikä korvaa vanhan, jossa luulen olevani hyvinkin oikeassa, niin se aiheuttaa ärsyyntyneisyyttä, koska pitää myöntää olevansa väärässä. Vaikka sitä ei millään haluaisikkaan myöntää, että on ollut väärässä.

Toinen kohta mikä jäi mieleeni oli hyvistä teosta ja niiden merkitsemättömyydestä. Kirjan mukaan kun ihminen ei itse tajua tehneensä mitään hyvää, niin se ei voi olla parempaa kuin silloin, kun ei itse tiedä tekevänsä hyvää. Eli ihminen on silloin paljon parempi, kun hän ei tajua mistään mitään, mutta jos hän taas  tajuaa, niin hyvät teot ovat vain oman hyvän mielen kohotusta. Ihminen ajattelee tavallaan itsekkäästi omaa mieltään tehdessää hyviä tekoja muille tietoisesti, koska kun hän tiedostaa asian niin hän saa siitä mielihyvää ja tämä tekee asiasta itsekkään.

Kolmas kohta kanssa jonka pystyin havaitsemaan normaalista elämäs oli:

”Kun teette jotakin hyvää, jotta ette saisi pahaa oloa. Teko ei tuo teille hyvää oloa, mutta jos ette tee sitä, saatte pahan olon.”

Tähän voisi ottaa sellaisen esimerkin, jossa jokin tyyppi on tulossa kylään. Et haluaisi nähdä häntä, mutta et kehtaa kieltäytyäkkään näkemästä häntä. Et tunne oloasi miellyttäväksi nähdessäsi hänet, mutta tunnet olosi huonoksi, jos kieltäydyt näkemästä hänet. Kummassakin tapauksessa tulee huono mieli.  Tälläinen tilanne on todella huono, mutta hyvin mahdollinen.

Neljäs kohta, loukkaaminen.

Kuten kirjassa oli, että loukkaaminen on meistä hauskaa, niin näinhän se on monesti. Varsinkin jos joku muu loukkaa, jotain toista. Siitä saa sen vahingonilon. Kukaan ei saa silloin minusta huonoa käsitystä vaan siitä joka loukkasi. Tässä taas tulee se itsekkyys. Miten itsekkäitä ihmiset ovat. He saavat vahingoniloa siitä, että jotain toista loukataan.

Tässä neljä pääkohtaa, jotka itselläni jäi mieleen tästä. Itsekkyys päällisinpuolin. Sen myös opin, kuinka asiat ovatkaan monipuolisia, kun niitä vain vaivautuu vähäisen miettimään.

Havahduin tietyllä tavalla miten itsekäs sitä itse monesti onkaan ja kuinka vähän sitä viittiikään syventyä oikeasti asioihin. Itse pyrin elämään onnellisesti tässä hetkessä ja nauttimaan siitä mitä on!

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!