Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Havahtuminen

Kirjoitettu 23.05.15
Esseen kirjoittaja: Miia Huotari
Kirjapisteet: 3
Kirja: Havahtuminen
Kirjan kirjoittaja: Anthony de Mello
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

En ole pahemmin tutustunut aikaisemmin henkisenkasvun kirjoihin, joten ajattelin kehittää itseäni tutustumalla Anthony de Mellon Havahtumiseen, josta olinkin kuullut paljon puhuttavan. Minua ehkä hieman pelotti avata kyseinen kirja, sillä monet olivat kokeneet jonkinlaista heräämistä todellisuuteen, ja puhutelleet heitä antaen heille paljon ajattelemisen aiheita. Itse halusinkin lähteä lukemaan kirjaa niin, että saisin enemmän ymmärrystä itsestäni, ja voisin kokea jonkinlaista havahtumista kaikilla elämän eri osa-alueilla.

 

Alussa teos oli aika hankalaa luettavaa, sillä en varsinaisesti osannut tulkita kaikkia asioita, mistä de Mello puhui, mutta kun mietin ja pohdin samalla niin oivalsin kuitenkin moniakin asioita, mistä kirjailija kertoi. Voin puhua jopa jonkinlaisesta havahtumisesta, jonka koin luettuani kirjaa. Nimittäin en ollut aiemmin ymmärtänyt sitä, miten ehdollistuneita me ihmiset oikeastaan olemme. Teos puhutteli minua valtavasti sekä antoi minulle aivan uusia ajattelun aiheita.

 

’’He syntyvät unessa, elävät unessa, menevät naimisiin unessa, siittävät lapsensa unessa, kuolevat unessa heräämättä koskaan. On murheellista, että useimmat ihmiset eivät koskaan näe kaiken olevan hyvin, koska he nukkuvat. He näkevät painajaisunta.’’

 

Teoksessa puhutaan paljon siitä kun ihmiset ovat unessa eivätkä koskaan herää siitä. Itse koin havahtumista siltä osin, että tajusin sen, että itsekin olen unessa. Vaikka tulee nukuttua paljon ja välillä liikaakin, ymmärsin sen, että elämä vain menee enkä ole oikein koskaan herännyt todellisuuteen, mistä tässä kaikessa on oikein kyse. Ehdollistumisessamme nimittäin olemme tietämättömiä kaikista niistä lukemattomista aarteista, ja mahdollisuuksista, joita elämällä on meille tarjottavanaan. Kun olemme vaipuneita uneen, emme ole tietoisia näistä mahdollisuuksista, ja usein tällöin tyydymme vain kohtaloomme ja ehdollistumisen asettamiin uskomuksiin. Minua puhutteli kovasti tarina kotkasta, joka luuli olevansa kana, kuoriuduttuaan samaan aikaan muiden kanatarhassa olevien kanojen kanssa. Kotka uskoi koko elämänsä ajan olevansa kana ja toimi niin kuin kanat toimivat eikä ikinä oivaltanut sitä, että hän oli todellisuudessa lintujen kuningas suuri kotka. Se on aika surullista, että meistä moni luulee olevansa kanoja kuitenkaan heräämättä siihen todellisuuteen, että omistavat valtavat kauniit kultaiset siivet, joilla voi lentää ja kaarrella vapaasti ylhäällä taivaan korkeuksissa.

 

Loppupeleissä kuitenkin kyse on siitä, että omalla rohkeudella, päättäväisyydellä ja uskomisella voi vaikuttaa omaan elämään ja myös sen laatuun. Päätänkö vain elää elämääni niin kuin on tarkoitettu elettävän vai elänkö sen niin kuin itse haluan. Minulla on täysi päätösvalta siitä, miten elän. Nokinko maasta vain hyönteisiä ja matoja sekä kotkotan ja kaakatan niin kuin muutkin kanat tekevät. Vai olenko valmis kenties ottamaan ohjat käsiini elämässä ja luopumaan vanhoista uskomuksista ja tavoista, jotka olen oppinut? Vai uskonko vain siihen, mitä odotuksia minulle on asetettu ja tyydyn vain siihen? Päätös on meillä jokaisella, ja jokainen voimme siihen vaikuttaa kuolenko lopulta tietämättömänä siitä, että mitä minä olin ja mihin olisin voinut oikeasti loppujen lopuksi päästä.

 

Ensimmäinen askel todellisuuteen on oivaltaa se, että minä nukun, ja minun täytyy herätä. Ja etenkin havahtua siihen, että minkälaista oikeastaan todellisuus on, sillä kaikki mitä teemme on opittua ja tiettyjen mallien kopioimista. Meitä estää heräämästä se, että emme pysty olemaan riittävän rehellisiä myöntääksemme, että emme pidä siitä todellisuudesta. Ajattelin aluksi, että eihän tämä yksinkertaisesti näin voi olla, mutta kuitenkin havahduin lopulta siihen, että itsekin olen niin ehdollistunut, että en ymmärtänyt todellisuuden ja tietoisuuden eroa.

 

Kirjan vallitsevana teemana on, paljon mieltäni puhuttanut itsekkyys. Olen aina pitänyt itseäni jollakin tavalla itsekkäänä kun ajan mielelläni asiassa kuin asiassa omia etujani sekä halujani. Tässä maailmassa itsekkyyttä pidetään hyvin negatiivisena asiana, ja olenkin monesti pyrkinyt toiminnassani peittämään tätä itsekkyyttä ja itsekeskeisyyttä. Oivalsin kuitenkin sen, että jokainen meistä on itsekäs ja ajaa vain omia etujaan, vaikka emme haluaisikaan sitä kuitenkaan myöntää. Teoksessa puhuttiin suoranaisesta itsekkyydestä eli itsekeskeisyydestä ja puolestaan toisenlaisesta itsekkyydestä, joka on hyväksyttävämpää. Vai onko todellisuudessa näin?

 

Aikaisemmin ajattelin aika pintapuolisesti itsekkyyden suhteen. Ajattelin sen lähinnä olevan omien tarpeiden tyydytystä, mutta sitähän se on, vaikkakaan en sitä aikaisemmin osannut sisäistää ihan tällaisella tavalla. Tässä hyvä esimerkki. Kun haluan piristää ystävääni mukavalla lahjalla, en tee sitä pelkästään sen takia, että kaverini ilahtuu ja saa hyvän mielen. Vaan kuten jo edellisessä lauseessa mainitsin kyse on minun halustani piristää ystävääni, joten jälleen kerran kaikki kohdistuu täysin minuun ja minun tarpeisiini sekä opittuihin hyväksyttäviin tapoihin. Mutta mikä oli ihmeellistä huomata niin se, että olemme niin sokeita ja ehdollistuneita olemaan näkemättä tätä epäsuoraa itsekkyyttä ja pidämme tätä täysin hyväksyttävänä. Kuitenkin kaikki loppupeleissä pyörii vain oman navan ympärillä vaikka ei sitä haluaisikaan myöntää.

 

Puolestaan jos joku ihminen kuolee lähipiiristäsi, olet surullinen vain sen takia, koska menetit hänet, ja olit tällöin vain häneen kiintynyt, ja se satuttaa sinua, koska olet itsekäs. Kuollutta ihmistä ei satuta hänen kuolemansa eikä mikään muukaan, vaan me itsekkäät ihmiset olemme niitä, joihin sattuu sen takia, koska menetimme jotakin, mitä emme voi saada takaisin. Sellaista se itsekkyys on, mutta meidän ei suinkaan kannata kieltää sitä pois meistä vaan meidän täytyy hyväksyä se, että olemme jokainen itsekkäitä sekä jokainen tekomme on jollakin tavalla itsekäs. Lähinnä mitä tulee miettiä ja ajatella ovat syy-seuraussuhteet omalle toiminnalle, sekä hahmottaa itsellemme minkä takia ja minkälaisin eduin toimin kussakin tilanteessa.

 

Koin monenlaista havahtumista lukiessani kirjaa, ja se antoi minulle paljon uutta pohdittavaa tulevaisuutta ajatellen. Nyt kuitenkin minulla on valittavanani päätös. Jatkanko elämääni samalla tavalla kuin aina ennenkin eli nukkuen, ja siten uskoen niihin toimintamalleihin, joita olen elämäni aikani oppinut? Vai päätänkö herätä todellisuuteen? Se vaatii paljon rohkeutta ja sitä, että uskaltaa myöntää olleensa väärässä. Itse ainakin haluan avata silmäni huomaamaan todellisuuden, ja haluankin avata vahvat siipeni, ja lähteä lentämään kohti korkeuksia. Sitä ei voi tietää mihin se vielä jonain päivänä johtaa.

 

Miia Huotari

miia@bisnera.fi

 

 

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!