Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Havahtuminen, Anthony De Mello

Kirjoitettu 26.04.21
Esseen kirjoittaja: Carolina Tuomikorpi
Kirjapisteet: 3
Kirja: Havahtuminen
Kirjan kirjoittaja: Anthony De Mello
Kategoriat: 1. Oppiminen, 8. Henkinen kasvu, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen, 8.5. Henkisen kasvun klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

Hassumarkkinoinnin koulutus ohjelmassa suositeltiin kirjaa lukemaan, joten löytyipä tämä kirja äitini kirja hyllystä. Kirjan otsikko kuvaa hyvin kirjan sisältöä. Kyse on siis havahtumisesta, jossa pohditaan elämää kaiken puolisesta miellyttämisestä, itsensä rakastamiseen. Omaamme hyvin paljon käytösmalleja, joita emme välttämättä aina yksin pysty näkemään ja kirja on myös hyvä työkalu siihen.

Kirjaa lukiessani olin välillä raivonpartaalla, että teki mieli se heittää seinään. Omistahan ajatusmalleista on välillä vaikea luopua ja tunteet saivat hieman tuulta alleen, kirjaa lukiessa Itselleni on vieläkin vaikeata sisäistää kirjaa. Uskoisin, että toisen kerran lukemisesta saisi todella paljon irti enemmän. Lämpimästi suosittelen kirjaa luettavaksi jos haluat oppia tuntemaan itseäsi.

Alussa puhutaan rakkaudesta ja ihmisistä. Kun rakastumme ihmisiin niin todellisuudesta rakastumme omiin mielikuviimme ja ennakkoluuloihin ihmisistä, joten onko se todellista rakkautta? Itse päädyin tulokseen, ettei ole ja miksi näin?

Se, että luomme päässämme tietynlaisen kuvan ihmisestä esimerkkinä. Tämä on se, mies tai nainen kenen kanssa menen naimisiin. Todellisuudessa olemme vain kuvitelleet kaiken päässämme, mistä me todellisuudesta tiedämme mitään, jos emme kuvittele sitä?  Luomme niin sanotusti omat uskomuksemme. Todellisuudessa ihmiset, eivät halua kasvaa aikuisiksi tai muuttua tai eritoten olla onnellisia.

Mikä on rakkauden mitta? Itsekkyys tietenkin! Kun pystyy toiselle sanomaan: pärjään ilman sinuakin, se kertoo, että olet valmis rakastamaan. Ei toinen sitä onnea tee vain sinä itse. Oman onnen uhraaminen ei ole rakastamista. Itse olen aina sanonut, että toinen on vain kiva extra elämässä niin kauan kuin on tarkoitus. Elämä näyttää loput.

”Ehdollistamme hyvin monesti oman onnemme. Tarkemmin sanottuna, emme halua olla onnellisia ilman ehtoja. Olen valmis olemaan onnellinen, että saan sitä tai tätä.”

Esimerkkinä omasta elämästäni. Olen aina pyytänyt ihmissuhteissa, että pornoa ei katsota. Tämä sen takia, koska se on aivotonta sontaa todellisuudesta. Vieraannuttaa vain mielikuvitus maailmaan todellisuudesta ja antaa todella harhaan johtavan käsityksen seksistä. Olen ehdollistanut asian ja teen sen tietoisesti, mutta perustelen sen aina, minkä takia haluan näin. Oman elämäni ”sitä tai tätä”.

Todellisuudessa tämä tarkoittaa sitä, että kieltäydyn olla onnellinen ilman ehtoja. Todella naurettavaa näin jälkikäteen ajatella asiaa, mutta saapahan hauskoja naurun hetkiä.

Todellisuudessa ihmisten on kärsittävä tarpeeksi ihmissuhteissaan, että kadotta harhaluulonsa toisiaan kohtaan! Tulee hetki, kun sanot. Olen saanut tarpeekseni! Useimmat ihmiset käyvät kumminkin terapiassa tai psykologien luona saadakseen hetkellistä helpotusta kärsimykseensä. Todellisuudessa hakevat vain lievitystä.  Kärsimys on ajan jakso, joka pitää vain kärsiä.

” Olenko minä hullu vai ovatko vain muut hulluja?”

Todellisuudessa olemme kaikki hulluja. Meitä ei vain laiteta laitokseen, koska meitä on vain niin paljon. Elättelemme hulluja ajatuksia rakkaudesta, ihmissuhteista, onnesta, ilosta, kaikesta.

Kuuntele ja opi pois? Mitä näillä haen, on se, että kun kuuntelemme! On tärkeää olla avoin ja halukas löytämään jotakin uutta.  Tämän kautta voimme oppia, jotakin itsestämme tai toisiltamme.

Olen itse oppinut elämästä hyvin paljon ihmisiltä. Hyviä, sekä huonoja juttuja. Esimerkiksi perhettä ei voi valita siihen vain synnytään. Syntymän jälkeen olemme kuin peilejä vanhemmistamme opimme kaikki käytös mallit heiltä ja niiltä ihmisiltä, jotka viettävät paljon aikaa elämässämme nuorena.

Äitini kysyi, joskus minulta, että jaksat laittautua aina. Hän haastoikin miettimään, minkälaisia naiskuvia minulla on ollut nuoruudessa. Ne ihmiset ketkä olivat läsnä nuoruudessa. Kun aloin ajattelemaan asiaan tajusin, että isäni avovaimo on laittautunut aina siististi ja korvikset pääsääntöisesti aina korvissa. Olen siis omaksunut tämän käytösmallini sieltä. Hauska ajatella, miten otammekin nämä asiat tavaksi ilman ajatusta miettimättäkään.

Monissa itsensä kasvamisen kirjoissa niin kuin tässäkin klassikossa puhutaan. Omien ajatusten kyseenalaistamisesta. Kyseenalaistaminen tapahtuu avoimella mielellä ei jääräpäisellä mielellä.  Esimerkkinä kysymys itselle: ”olenko lihava?”  vastaat siihen ilman ajatustakaan miettimättä, niin saat vastauksen. Tämän jälkeen on hyvä kyseenalaistaa vastaus, mikä se ikinä onkaan sanomalla: ”onko tämä totta?”  Tähän kysymykseen vastaamalla saat totuuden mukaisen vastauksen.

Olen itse kyseenalaistanut aina, kun sanon etten osaa jotakin, niin mietin aina kysymystä ja sen jälkeen ryhdyn toimeen.  Olen saanut voimaa omaan kasvamiseen tätä kautta ja oppinut tunnistamaan kanssa paljon väärälaisia uskomuksia itsestäni.

Mitä tarkoittaa hyvän tekemisen naamio? Olen itse ymmärtänyt, että teemme hyviä tekoja vain, koska tavoittelemme omaa etuamme. Saamme niin sanotusti mielihyvän tunteen siinä, että nyt autoin. Eli elän itsekkyydelle. Hyvien tekojen tekeminen on todellisuudessa epäitsekkyyden valepukuun naamioitunutta oman edun tavoittelua.

Kirjassa sanotaan, että näitä on kahta eri lajia. Ensimmäinen on itsekeskeisyys ja toinen on mielihyvä miellyttämällä muita. Sitä voi pitää itsekkyyden hienostuneempana muotona. Ensimmäinen muoto on hyvin ilmeinen, mutta toinen hyvin kätketty ja siksi vaarallinen. Se saa meidät tuntemaan itsemme suurenmoisiksi.

Esimerkki tässä yhteydessä on hyvin palveluiden ostamista ja myymistä. Minä anna jotakin, sinä saat jotakin. Itsekkyyttä kumpikin saa, mitä ovat tavoitelleet. Tuotan itselleni mielihyvää miellyttämällä muita. sillä ei kannata ylpeillä, koska oman edun tavoittelua. Teemme rakastavia uhrauksia ja nurisemme, kuinka vähän lopulta tunnemmekaan itseämme.

Pahimman laatuista rakkautta on se välttääksenne pahaa oloa. Se ettei uskalla sanoa, että haluaa olla yksin. Emme uskalla olla loukkaajia, koska meihin sattuu. Jos loukkaamme muut saavat meistä huonon käsityksen. He eivät pidä meistä ja puhuvat meistä pahaa.

Mielemme ovat ohjelmoituja toimimaan tietyllä tavalla, jonka olemme itse luoneet. Voimme vaikuttaa kaikkeen siihen, jos vain haluamme. Mietitään tunteita hetki. Mitä tunteet ovat? Ajatuksia, kyllä. Miten ne ilmentyvät? Kasvoillamme. Harva kumminkaan ymmärtää sitä, että voimme tuntea ihan, mitä vain milloin vain. Meitä ympäröi koko ajan ilo, onnellisuus, rakkaus. Kaikki vain ei ole heränneitä, että näkisivät asiat näin.

Voimme kumminkin rakentaa itsellemme uuden mielen. Katsotaan uudella tavalla asioita. Valtakunta on meissä. Me olemme sen hallitsijoita, joten voimme elää juuri niin kuin haluamme sen sisällä. Valitsemme, mitä tunnemme ja elämme sen kautta.

Kirjassa mainitaan kanssa aivopesu tutkimuksista. On osoitettu, että aivopesu tapahtuu, kun ihminen omaksuu ajatuksia, jotka ei ole hänen omiaan, vaan jonkun toisen. Kumminkin hassun hauskaa on se että ihmiset ovat valmiita kuolemaan tämänlaisten aatteiden puolesta.

Mietitään tämänhetkistä korona tilannetta. Esimerkkinä rokotepassit. Monessa maissa, jossa halutaan rokottaa kaikki, niin viedään vapaus valita ottako piikin vai ei. Ilmarokote passia hylätään oikeus käydä kaupassa, ei saa mennä kouluun eli toisin ei voi elämää normaalia elämään, jos et ota piikkiä, koska rokotepassit on lupa mennä minne vain.  Tietynpuolinen aate, mutta loukkaa ihmisoikeuksia.  Ei pakoteta, mutta viedään kaikkiin palveluihin oikeudet. Sait varmaan kiinni, mitä tarkoitan aatteiden puolesta taitelemisesta. Miten ihminen reagoi, kun tiettyihin aatteisiin hyökätään? Tunteettomasti.

Kuunteleminen ja näkeminen on kaksi maailman vaikeimpia asioita. Me emme halua nähdä tai kuulla! Me emme halua katsoa, koska jos katsomme, saatamme muuttua. Me emme halua katsoa. Jos katsomme, emme voi hallita elämää, jota niin huolellisesti yritämme pitää koossa. Niinpä, herääminen ei vaadi energiaa, voimaa tai nuorekkuutta.

Kuinka paljon olet valmis ottamaan vastaan?

Kuinka paljon annat järkyttää kaikkea, sitä mikä on teille rakasta, juoksematta karkuun?

Ensimmäinen reaktio on pelko. Emme pelkää tuntematonta. Eikä voi pelätä, jotakin mitä ei tunne. Kukaan ei pelkää tuntematonta. Todellisuudessa pelkäämme tunnetun menettämistä. Sitä me pelkäämme. Olen itse, lopettanut juoksemisen karkuun otan elämän vastaan, sellaisena kuin se on. Ei helpoin tie, mutta sen takia olen saanut oppia paljon itsestäni. En olekaan, koskaan mennyt helpointa tietä. Mikä tekee elämästäni hyvin rikasta.

Eroammeko toisistamme niin paljon kuin luulemme? Kuka määrittelee hyvän ja pahan? Jeesuksessa oli hienoa se, että hän viihtyi todella syntisessä seurassa. Enkä tässä nyt mainitse seksuaaliseen viittaavaa asiaan vaan sairaiden ja köyhien, vaikka kuulostaakin hauskalta. Eikö!  Eroamme vain toisista sen suhteen mitä teemme ja mitä emme.

Halusin jakaa vielä omat havahtumiseni kirjasta. Ajatellaan kaikkia hyviä tekoja, jota teemme. Ne ovat oman edun tavoittelua. miten ylpeyden käy turhamaisuuden tai oman olalle taputuksen? Taitaa latistua ja niinhän siinä kävi kaikki, mitä teemme oman edun tavoittelua. Julmaltahan se kuulostaa, mutta sitähän se on.

Toinen hetki kirjaa lukiessani oli, kun puhuttiin tarinaa epäonnistuneesta lakimiehestä ja hänen tarinaansa samaistumisesta. Se, että samaistumme näihin tarinan asioihin ja takerrumme niihin. Ne murskaavat meidät ja saamme siitä kärsimystä. Jos olemme unessa, kärsimme eli hereillä on hyvä olla!

Koti läksy mihin asioihin takerrut omassa elämässäsi? Mitkä ovat ne tarinat?

Kolmas havahtuminen: Riippuvuutta luova rakkaus. Rakastava sydän pysyy pehmeänä ja herkkänä. Mutta kun yritätte saada tätä tai tuota asiaa., muututte häikäilemättömästi, tylyiksi ja kovapintaiseksi.

Näin kävi Toivolan joulupihan aikaan. Kun ei ollut voimia, muutuin kovapintaiseksi, tylyksi ja häikäilemättömäksi. Omat voimat ei riittäneet kantaa, joten kasvatin maskuliinista energiaa joulun alla, että jaksoin selvitä projektista. Pehmeys ja herkkyys oli kadonnut.

Kirja opettaa, että voi rakastaa vasta sitten kun tyhjentää ihmiset elämästä. Alussa se tuntuu yksinäiseltä, jonkun ajan jälkeen huomaakin, ettei ollutkaan yksin. Kyse on siis yksin olosta ei yksinäisyydestä. Erämaa alkaa kukkia ja silloin tiedämme, mitä rakkaus on.

 

Carolina Tuomikorpi

Projektitoimisto Sawake

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!