Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Havahtuminen, melkein.

Kirjoitettu 25.03.13
Esseen kirjoittaja: Sara Savolin
Kirjapisteet: 3
Kirja: Havahtuminen
Kirjan kirjoittaja: Anthony De Mello
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

En ehkä ollut aivan valmis havahtumaan tämän lukiessani. Kirja tuntui provosoivalta ja hieman ahdistavalta. Toisaalta muutos ja totuus satuttavat aina, joten ehkä kuitenkin putosin muutaman kymmenen metriä alaspäin pilvilinnastani jossa mitä ilmeisemmin elän. Ketään ei sovi rakastaa ja kuolema on jees juttu, sitä kirja minulle viestitti. No jaa, en voi vielä samaistua näihin. Mutta olihan siellä fiksujakin juttuja…

On tosiaan typerää, kuinka ihmiset aina tavoittelevat suurempaa onnea, kuin mitä heillä jo on. He eivät vain tajua sitä, koska kokevat onnen ”päällä” ahdistusta, masennusta ja kaikkia muita ei-kivoja tuntemuksia. Mutta paino onkin sanalla kokevat, he eivät ole noita asioita. Siksi on mahdollista että on silti onnellinen.

Huomaan itsekin tekeväni sitä; luulen että on kyse onnesta kun kokee pulpahtelevia ilon sykähdyksiä elämän huippukohtina. Etsin asioita ja tapahtumia joita odotan kuin kuuta nousevaa ja ajattelen että ne tulevat olemaan elämäni onnellisimpia päiviä, kun vaikkapa olen lempiartistini keikalla tai pääsen ulkomaille. Mutta tuohon odottamiseen ja ”sen tunteen” tavoitteluun liittyy samalla stressiä! Mitä sitten kun tapahtuma on ohi? Mitä minä sitten odotan? Mitä sen jälkeen tapahtuu? Saanko enää mistään yhtä mahtavaa tunnetta? Onko se yhtä hauskaa kuin oletan sen olevan?

Juuri näitä kysymyksiä huomaan miettiväni juuri esimerkiksi matkoilla, stressaan sen loppua jo alusta asti. ”Ihmiset suunnittelevat ahkerasti lomaansa- – mutta he ottavat sentään valokuvia ja näyttävät myöhemmin kuvia paikoista joita he kyllä valokuvasivat, mutta joita eivät nähneet”. Osui ja upposi. Tuohan olen melkein minä, surullista kyllä. Miten tuossa hermot voivat kunnolla levätä?! Viimeisimmällä matkallani Espanjaan (kun luin samalla kyseistä kirjaa), koetin elää vain hetkessä ja oloni oli huomattavasti vapaampi. Se vaatii harjoittelua, mutta kuten sanottu, mikään suuri muutos ei tapahdu kivuitta tai sormia napsauttamalla.

 

Ihmisten kielteiset tunteet tulevat itsestä, eivät ne tule niiden kohteista. Haluaisit itse naapurisi olevan erilainen, luot täydellisen, tai edes hyvän, naapurin kuvan itse. Mutta koska hän ei sovi mielenmalliisi, muottiisi, leimaat hänet huonoksi naapuriksi. Muutos alkaa itsestä, et voi muuttaa muita, mutta voit muuttaa itseäsi. On mahdollista heittää ennakko-oletukset nurkkaan ja antaa ihmisten olla sellaisia kuin he ovat.

Leimat aiheuttavat myös turhan paljon paineita. Olen huomannut että asiat sujuvat kaikista parhaiten sopivasti rentoutuneessa mielentilassa, mutta en todellakaan saavuttanut sitä kun minua esimerkiksi joskus vuosia sitten kehuttiin koripallojoukkueeni ”teknisesti puhtaimmaksi vapareiden heittäjäksi”. Olin paljon parempi ”tittelistäni” tiedottomassa tilassa kuin tämän tiedon jälkeen, koska paineet pitää tittelistä kiinni kasvoivat päässäni, etenkin kun sattuu vielä olemaan astetta kunnianhimoisempi ihmisluonto.

 

Oli hieman järkyttävää saada kuulla että epäitsekkäitä tekoja ei ole olemassakaan.  Saat niistä aina itse irti jotain. Annat lahjan ”antamisen ilosta”? Ei, vaan saat siitä itse iloa että näet toisen iloisena, eikö niin? Autat ystävääsi jossakin tehtävässä kun ”sinulla ei ole parempaa tekemistäkään ja niin ystävät tekevät”. Ei, vaan sinulle tulisi huono olo jos et tekisi niin. Ja sitähän ei kukaan itselleen halua. En ole täysin heittänyt toivoani siitä että keksin vielä jonkin täysin epäitsekkään teon, mutta toisaalta opin myös sen, että itsekkyys on OK! Kaikki ovat luonteeltaan itsekkäitä vaikka muuta väittävät, ja se on TERVETTÄ.  Ei siis syytä huonoon omaantuntoon

 

Laiskoille lukijoille nämä kopit tiedoksi:

–          Et ole yhtä kuin tunteesi. Koet masennusta, et ole masentunut. Tunteet ovat kuin heilureita, ne vaihtelevat jatkuvasti mutta onnellisuus on koko ajan niiden alla.

–           Ollaksesi onnellinen heität vain kaiken ylimääräisen pois lisäämättä mitään, niin kuin usein luullaan. Eikä olekin niin että onnellisuuden huomaa loppuen lopuksi parhaiten kun istut hiljaisuudessa, ehkä yksin ja vain katselet ympärillesi, kuitenkaan tekemättä mitään? Toimii minulle. Yksinkertainen on kaunista.

–          Olet itsekäs olento, mutta ole vaan, niin ovat muutkin

–          Älä stressaa vaan herää ja ole vapaa. Helppoa? Ei, mutta luultavasti mahdollista. Itse taisin torkahtaa uudestaan pilvilinnoihini mutta huomattavasti tyytyväisempänä elämään.

 

Sara Savolin

Osuuskunta Millio

0503313677

 

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!