Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Hei! Minä olen aistija, aitouttaja, sopeutuja ja tunnelmoittaja. Miten ja millainen sinä olet?

Kirjoitettu 11.04.21
Esseen kirjoittaja: Jenni Suomalainen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Tulevaisuuden identiteetit
Kirjan kirjoittaja: Perttu Pölönen
Kategoriat: 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen, 8.4. Ihmisen tulevaisuus, 8.5. Henkisen kasvun klassikot, 9.01. Oppiminen, 9.07. Innovointi, 9.08. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Perttu Pölönen on nuori monitaituri, hänestä käytetään muun muassa termejä futuristi, keksijä, kirjailija ja säveltäjä. Aikamoinen lista 1995 vuonna syntyneelle, tänä vuonna 26 vuotta täyttävälle. Olin kuullut Pölösestä, ties miten monessa eri yhteydessä, mutten ollut aiemmin sen suuremmin itse perehtynyt hänen tuotoksiinsa/esityksiinsä. Viime vuosina hän on ollut kuitenkin yksi Suomen kysytyimpiä puhujia, joten ajattelin, että nyt on korkea aika tutustua siihen, mikä hän on miehiään.

Huomasin, että häneltä oli ilmestynyt tämän vuoden alussa juuri tuore teos Tulevaisuuden identiteetit, joten päätin tarttua siihen. Tulevaisuuden työmaailma on kiinnostava ja paljon pinnalla ollut aihe viimevuosina ja lähestyvän valmistumisen kautta myös itselleni hetki hetkeltä ajankohtaisempi tekijä, joten kirja tuntui luontevalta valinnalta tähän hetkeen. Kirja pohjautuu tulevaisuuden identiteetteihin siten, että kirja on jaettu kahteen osaan, joista kirjan ensimmäisessä puoliskossa keskitytään määrittelemään identiteettiä teorian kautta, kun taas toisessa osassa asia viedään käytäntöön miettimällä identiteettiä uudesta näkökulmasta.

 

Identiteetti ja ennakkoluulot

Kun sinua pyydetään esittelemään itsesi, tai pyydät jotakuta toista henkilöä kertomaan jotain itsestään, olemme tottuneet aloittamaan ”perusasioista”, kuten ”Olen Jenni 24 v., Oulusta kotoisin ja olen tällä hetkellä viimeistä vuotta Tiimiakatemialla.” Eikä tällaisessakaan esittelyssä sinänsä mitään vikaa ole, sillä se kertoo jotain henkilön taustoista ja arvoista, mutta loppujen lopuksi jättää kuitenkin aika paljon olennaisia ja merkityksellisiä informaatioita ulkopuolelleen. Lisäksi kirjassakin puhutaan siitä, kuinka monet tittelit kantavat tiettyjä olettamuksia ja ennakkoluuloja, joita jokainen suhteuttaa omiin kokemuksiinsa kyseisen tittelin edustajiin liittyen. Onko jokainen sairaanhoitaja, poliisi tai insinööri samanlainen, kuin kaikki muut oman alansa edustajat? Tuskin, mutta kuullessamme jonkun olevan jotakin näistä saamme heti tietyn yhtymän mielessämme siihen, miten tämä ihminen ajattelee ja minkälainen hän on.

 

”Monet ihmiset tietävät sinut, mutta vain harva todella ymmärtää sinua. Jos osaisimme kertoa itsestämme paremmin, ehkä meitä olisi myös helpompi ymmärtää.”

 

Voin ainakin itse tunnustaa, että vaikka koen olevani hyvin avoin ja tasapuolinen muita ihmisiä kohtaan, teen jatkuvasti oletuksia muista monien eri tekijöiden perusteella. Pyrin kyllä jatkuvasti tiedostamaan näiden oletusten olemassaolon ja kyseenalaistamaan niitä, jonka seurauksena olen usein huomannut ennakkoluulojeni olleen väärässä ja toisinaan ne taas ovat osuneet oikeaan. Olisi kuitenkin naivia mielestäni sanoa, etten kävisi näitä prosesseja mielessäni ollenkaan läpi, ja että se, että ne toisinaan osuvatkin nappiin oikeuttaisi minua jatkossakin pohjautumaan näihin oletuksiin.

 

”Vaatii paljon energiaa tehdä työtä titteleiden tuomia mielikuvia vastaan ja luoda niihin monimuotoisuutta ja harmaan sävyjä.”

 

Huomaan itse turhautuvani usein ennakkoluulojen tuomiin asenteisiin. Tämä on yksi syy sille, että vaikka olen kristitty, enkä kiellä sitä jonkun sitä kysyessä, ei se myöskään ole asia, jonka kertoisin itsestäni ensimmäisten asioiden joukossa, sillä siihen liittyy niin voimakkaita ennakkoluuloja. Olen kuitenkin avoin keskustelemaan aiheesta sen noustessa pintaan keskusteluissa, joissa koen olevan uteliaisuuden ja aidon kiinnostuksen ilmapiiri, sillä silloin koen, että nämä henkilöt haluavat vain ymmärtää minua paremmin, eivätkä tuomita ja ajaa minua nurkkaan. Juuri sen takia, että itse mietin näitä asioita, en halua tuottaa muille omassa seurassani vastaavanlaisia tuntemuksia ennakkoluuloista, vaan pyrin tutustumaan ja suhtautumaan muihin avoimesti ennakkoluuloista huolimatta. Kysymyksillä ja aidolla kiinnostuksella pääsee usein paljon pidemmälle, kuin haastamisella ja syytöksillä.

Voisinko ensi kerralla sen sijan, että kysyn joltakin ”mitä teet työksesi”, kysyä ”mistä olet intohimoinen”. Sen sijan, että kysyn joltakin ”mistä olet kotoisin” kysyä, ”minkä paikan koet kodiksesi”.

 

Uusi identiteetti ja taitotittelit

Kirjassa Pölönen puhuu siitä, kuinka monet kannustavat työhön mennessä kehittämään itselleen työminän. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että meidän ei työhön mennessä tulisi muuttaa itseämme tai luoda jotakin erillistä persoonaa, vaan löytää sellainen työ, jossa voimme vahvistaa sitä mitä olemme.

 

”Työpaikan tehtävä on olla kuin kitaravahvistin, joka vahvistaa niitä piirteitä, jotka sinussa jo on. Kun kävelet työpaikan ovesta sisään seuraavana aamuna, ajattele, että tuossa hetkessä sinun kaiuttimeesi lisätään vain enemmän säröä. Älä muutu tamburiiniksi.”

 

Näin olen itsekin nähnyt maailman jo pitkään. Mielestäni on täysin luonnollista, että en kenties käyttäydy äitini, työkavereideni ja aviomieheni seurassa täysin samalla tavalla. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jonkun seurassa olisin epäaito, se tarkoittaa vain, että jossakin seurassa tuon persoonastani akustisen version esiin, kun taas toisissa tilanteissa käännän säröt kaakkoon. Sama soitin, eri musiikkityyli.

Kirjan toisessa osassa Pölönen esittelee erilaisia taitotitteleitä, jotka pohjautuvat kolmeen tekijään: inhimillisyyteen, liikkuvuuteen ja tasa-arvoon. Niiden tavoitteena on tuoda ihmisten erityiset taidot keskiöön esimerkiksi ammatin tuoman tittelin sijasta, jotta se identiteetti, jota itsestämme kerromme, toisi esiin muutakin kuin sen, että mistä meille maksetaan palkkaa (tai ollaan maksamatta). Jotta löytäisimme ihmisten välillä, työstä riippumatta, mieluummin yhtäläisyyksiä, kuin ryhmiin jakavia tekijöitä. Pölönen on valinnut esiteltäväksi yhteensä seitsemän taitotitteliä: kirkastaja, yhteyttäjä, komponeeraaja, vaalija, värittäjä, joustavoittaja ja aistittaja.

Jos mietin, että mitkä näistä taitotitteleistä kuvaavat itseäni parhaiten, sanoisin ehkä olevani yhteyttäjä. Yhteyttäjien taito on nähdä pintaa syvemmälle, he näkevät syy-seuraussuhteita, siellä missä muut eivät niitä havaitse. Yhteyttäjät eivät vain näe lapsen häiriökäyttäytymistä, vaan he näkevät sen taustalla mahdollisesti olevat keskittymisvaikeudet tai esimerkiksi haasteen puutteen tehtävissä. Yhteyttäjälle on kuitenkin tärkeää pysyä varovaisena, jotta hän ei luule tietävänsä tai ymmärtävänsä toisia ihmisiä, jos ja kun niin ei todellisuudessa ole. On tärkeää olla tietoinen siitä, että todellisuudessa et voi ymmärtää ja tulkita muita ihmisiä oikein, joten esimerkiksi itse olen pyrkinyt tuomaan tämän esiin siten, että väittämien sijaan pyrin esittämään kysymyksiä ”Tarkoitatko näin?”, ”Sanoit tällä tavalla ja tulkitsin sen näin, ymmärsinkö oikein?” Yksi yhteyttäjän tärkeimmistä tehtävistä on vahvistaa yhteyttä ihmisten välillä, hän pyrkii luomaan ilmapiirin ja pelisäännöt, joiden avulla ilmaisultaan ääripäätäkin olevat henkilöt pystyvät keskustelemaan. Yhteyttäjillä on halu auttaa muita parhaimpaansa, he näkevät muissa sen mitä he voisivat olla sen lisäksi mitä he nyt ovat. Tämä pätee niin yksilöihin, kuin ryhmiinkin. Yhteyttäjä pyrkii pitämään yhteyden elossa.

Olen monta kertaa vitsaillut siitä, että olen usein eräänlainen tulkki myös sellaisissa tilanteissa, joissa kaikki paikalla olijat puhuvat samaa kieltä, ymmärtämättä kuitenkaan toistensa sanoja. Koen, että aistin keskivertoa paremmin sanattomia signaaleja ja ilmapiiriä. Ja ennen kaikkea pyrin ymmärtämään muita, joka yleensä riittää pitämään yllä sopuisaa ilmapiiriä, sillä ennen kaikkea ihminen haluaa kokea olevansa ymmärretty. Tuskin kukaan haluaa, että sanomisia tulkitaan väärin ja saadaan tarkoittamaan jotain muuta kuin oli tarkoitus.

Toisaalta erityisesti työtehtävien kautta oppimieni taitojen kautta voisin sanoa olevani myös joustavoittaja. Joustavoittajat pyrkivät nimensä mukaisesti tekemään asioista ja tilanteista joustavia; ratkomaan ongelmia, auttamaan hädän hetkellä ja neuvottelemaan sopimuksista ja säännöistä. Joustavoittajan keskeinen taito on sopeutua tilanteeseen kuin tilanteeseen ja tehdä niissä parhaita mahdollisia päätöksiä.

Olen tehnyt paljon hommia asiakaspalvelun parissa ja usein jonkinlaisissa vastuutehtävissä sillä saralla, jolloin oma roolini on keskeisesti ollut joustavoittaa tilanne niin sujuvaksi, kuin se aina kulloisessa kontekstissa on ollut mahdollista. Kirjassa mainittiin siitä, kuinka joustavoittajan elämä on tasapainottelua, toisaalta hänen pitää suunnitella ja optimoida, toisaalta taas osata antaa asioiden olla. Tämä ilmenee mielestäni asiakaspalvelualalla erityisesti kiireisissä tilanteissa erittäin vahvasti, sillä on olemassa perusperiaatteet ja säännöt, joihin toiminta pohjautuu ja joita seurataan, mutta kovan ruuhkan keskellä on ytimessä keskittyä siihen, mikä on keskeistä sillä hetkellä. Hiljaisella hetkellä taas joustavoittajat pyrkivät optimoimaan toimintaa niin, että se olisi kriittisellä hetkellä mahdollisimman sujuvaa. Olen saanutkin useissa työpaikoissa kommenttia siitä, että keksin jatkuvasti uusia keinoja sujuvoittaa toimintaa tekemällä siihen pieniä muutoksia sen sijaan, että tekisin niin kuin on aina ennenkin tehty. Oli kyseessä sitten niinkin pieni asia kuin asiakastilan roskakorin sijoittelu tai vaikkapa loppusiivouksen järjestys.

Joustavoittajan taitoihin kuuluu rakenteiden joustavoittamisen lisäksi joustavoittaa vuorovaikutustilanteita. He tarvitsevat tilannetajua ja tunneälyä, sillä heidän onnistumisensa riippuu siitä, sujuuko yhteistyö. Heillä tulee olla kyky lukea huonetta, tunnustella ilmapiiriä ja ymmärtää oma roolinsa eri tilanteissa; ja näiden pohjalta pohtia mitä mikäkin tilanne vaatii. Onnistumisen kannalta on keskeistä ottaa huomioon ihmisten tarpeet, huolet ja sellaisetkin tunteet, jotka eivät tule suoraan ilmaistuiksi. Näitä taitoja olen joutunut harjoittamaan ja käyttämään asiakaspalvelussa erityisesti reklamaatiotilanteissa ja toisaalta ihan yleisesti anniskelussa toimittaessa humaltuneiden ihmisten kanssa.

Jos keksisin itseäni kuvaavia titteleitä yhteyttäjän ja joustavoittajan lisäksi, voisin sanoa olevani yhdistelmä aistijaa, aitouttajaa, sopeutujaa ja tunnelmoittajaa. Joskus aikaisemmin olen varmasti ollut jotakin muuta ja tulevaisuudessa tulen varmasti olemaan myös eriasioita. Tällä hetkellä kuitenkin nämä tittelit tuntuvat kuvaavan niitä puolia itsestäni, joita tämänhetkisissä toimintaympäristöissäni tuon itsestäni esiin. Vaikka titteleiden merkitys saattaa tulla muuttumaan tulevaisuudessa, luulen näiden titteleiden olevan sen verran olennaisia tekijöitä minuudessani, etten usko niiden katoavan, vaikka niiden merkitykset korostuisivatkin eri aikoina eri suuruisina. Toki edellä mainitut tittelit tuovat esiin persoonani positiivisia puolia, luoden paremman kuvan minuudesta, kuin todellisuus toisinaan on. Mielestäni on kuitenkin olennaista keskittyä niin itsessäni, kuin muissakin heidän vahvuuksiin ja erityispiirteisiin, heikkouksien sijasta. Tiedostamme kaikki varmasti niidenkin olemassa olon, mutta identiteettiä niiden päälle tuskin kannattaa rakentaa.

Kirja pisti ainakin itseni miettimään sitä, että toisia ihmisiä kohdatessa keskitymmekö oikeasti olennaisiin asioihin heissä, vai uskommeko omia olettamuksiamme perustuen heidän kantamiin ja heille annettuihin titteleihin perustuen. Lisäksi se saa ajattelemaan sitä, että mitä puolia itse itsestäni haluan tuoda esiin muihin tutustuessani ja itseäni esitellessä. Kannustan jokaista miettimään mahdollisia omia titteleitä, sillä vaikka niitä ei julkiseen käyttöön itsestään ottaisikaan, saavat ne miettimään oman identiteetin rakentumista kenties uudesta näkökulmasta, kuin johon olemme perinteisesti tottuneet identiteettimme pohjaamaan.

Tagit: , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!