Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Helvetinviikko

Kirjoitettu 27.03.16
Esseen kirjoittaja: Ida-Sofia Katajarinne
Kirjapisteet: 2
Kirja: Helvetinviikko
Kirjan kirjoittaja: Erik Larssen
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 9. YPK:n ulkopuoliset, 9.08. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Ma 14.3. Tavat
7:06 Herätys 5:00 ei ollutkaan niin paha kuin ajattelin, johtuen siitä, etten viimeiseen kahteen tuntiin enää nukkunut. Menin illalla nukkumaan jo yhdeksältä mutta uni ei vaan tullut, vielä 00 katsoin kelloa. Noustuani join smoothien ja lähdin ulos virkistymään ja sen jälkeen tein puolen tunnin jooga-harjoituksen. Olo tuntui jo ihan virkeältä, mutta nyt aamupuuroa syödessä alkaa silmäluomia painaa. Tänään on tarkoitus miettiä tapoja…

Kirjan mukaan tavat kertovat meistä ja kyvyistämme uskomattoman paljon. Ne säätelevät käytöstä, päättävät asioiden tärkeysjärjestyksestä ja sanelevat tiedostamattomastikin valintamme. ”Jos haluat kehittyä, ensimmäinen askel on tulla tietoiseksi omista tavoista.”

Aluksi tuntuu vaikealta lähteä miettimään omia tapoja. Ensimmäisenä tulee mieleen urheilu. Olen kakkosluokalta asti harrastanut säännöllisesti urheilua ja sen pois sulkeminen elämästä tuntuisi todella oudolta. Saan urheilusta todella paljon energiaa ja kuntosali toimii arjen pakopaikkana. Hyvä tapa tähän liittyen on se, että jätän kännykkäni kotiin treenin ajaksi, joten se ei häiritse keskittymistäni. Tällöin pystyn antamaan kaiken fokukseni ja uppoutua treenaukseen.

Keskustelun läpikäynti etukäteen, eli suunnittelen, miten tuleva keskustelu tulee menemään, mitä toinen vastaa ja mitä mitä minä vastaan. Harrastan tätä varsinkin parisuhdeasioissa, kun on jotain kinkkisempää läpikäytävää. Käytän ihan turhaa energiaa sellaiseen, johon en voi vaikuttaa siinä hetkessä mitenkään. Tällöin luon vielä vahvemmin itselleni tunnetiloja, jotka voi vaikuttaa liikaa itse keskustelutilanteessa. Toinen paha tapa minulla on kaksihaaraisten repiminen. Harrastan sitä varsinkin, kun kuuntelen jotain. Se vaikuttaa ulospäin siltä, että minua ei kiinnosta aihe, vaikka se on vaan sitä, että minun on saatava tehdä jotain pystyäkseni keskittymään. Toiset piirtävät kukkasia vihkoon, minä revin hiuksia. Tämä on tietyllä tapaa pakkomielteistä, koska en millään meinaa pystyä lopettamaan sitä ja kun yhden kaksihaaraisen olen repäissyt, silmään hyppivät seuraavat.

20:10 Väsymys on mennyt päivän ajan aaltoina, välillä ei meinaa pysyä silmät auki, kun taas toisinaan se tulee ulos hirveänä hepulina. Huolimatta kolmen tunnin yöunista yllätin itsenikin salilla. Väsymys ei loppupeleissä hirveästi jalkapäivää haitannut. Treenin jälkeen kiirehdin JESsin palaveriin silmät sikkurassa, mutta siitä siirryttiin taas hepulivaiheeseen. Nyt alkaa väsykiukku, kaikki potuttaa, vituttaa ja itkettää. Seuraava yö stressaa jo.

Ti 15.3. Moodi ja keskittyminen
14:16 Tänään ei lähtenyt niin kevyesti. Tai no toisaalta lähti, mutta en ottanut itseäni niskasta ja 5:30 ulkoilun sijasta annoin itselleni aikaa laadukkaaseen lepäämiseen, jota kestikin sitten 6:45 asti. Ärsyttää, koska kyseessä on vain viikon kokeilu, niin miksi ei voi vaan herätä… Koko päivänä en ole kummempaa väsymystä tuntenut. Treenit meni ihan hyvällä energialla, vaikka toiminkin enemmän keskusteluja seuraavassa roolissa. Keskittyminen ei ollut kännykässä, mutta kaksihaaraisia etsin kyllä intensiivisesti. Tuntuu hyvältä laittaa aamuisin Whatsappin ilmoitukset pois, kun ei ole koko ajan tarve katsoa kännykkää. Facebookin ilmoitukset olen ottanut jo aiemmin pois kännykästä. Tuntuu hyvältä, kun kännykkä ei hallitse keskittymistäni.

Tunnistan hyvin omia käyttäytymismallejani, niin haitallisia kuin myös hyviä. Minun on vaikea sivuuttaa tunteitani, joten useimmiten käsittelen ne, olivat haitallisia tai ei. Esimerkiksi jos asiat ei mene haluamallani tavalla saatan osoittaa mieltäni piilotylyillä ilmaisuilla ja olemalla ehdottomampi, vaikka tiedän että asian voisi käsitellä helpomminkin. Itsevarmuutta vaativissa tilanteissa osaan boostata itselleni rohkeutta hoitaa asioita, joita en niin mieluusti tekisi. Luonteeltani olen optimistinen ja ratkaisukeskeinen ja se ohjaa myös omaa toimintaani. Ärsyynnyn ihmisistä, jotka syövät muiden energiaa. Yritän kuitenkin antaa tällaisten ihmisten kylpeä omassa negatiivisuudessaan itse, enkä vaikuttaa omaan fiilikseeni. Luon itselleni paljon tavoitteita enkä päästä itseäni helpolla, mutta annan myös itselleni anteeksi epäonnistumiset. Joskus jopa alisuoriutumisesta, joka ei ole aina niin hyvä. Koska, tunnistan hyvin omia tunteitani, minun olisi opittava hyödyntämään niitä paremmin ja vaikuttamaan varsinkin negatiivisiin.

Ke 16.3. Ajanhallinta
9:40 Tänään olin täydessä unessa herätyskellon soidessa, mutta päätin että nyt nousen ja teen hyvän aloituksen päivälle. Lähdin kokeilemaan salitreeniä 5:30. Normaalisti en edes harkitse salille menoa ennen kello 12, koska tuntuu että käsissä ei ole ollenkaan voimaa. Yllättävän mukavasti se meni, vaikka jumppamatolla teki mieli sulkea silmät. 7:30 olin jo Linnean luona leipomassa pizzakierteitä Digian virkistysiltapäivään. Nyt on ekan kerran pitkästä aikaa ihan superenerginen fiilis, hymyilyttää ja musiikkia kuunnellessa tekee mieli vaan jammailla. Tällainen fiilis saisi olla jokaisena päivänä ja kestää koko päivän. Aamu viideltä herääminen on ihan huippua, mutta saa nähdä miten sitä käy taas tämän viikon jälkeen.

Rakastan ajankäytön suunnittelua, mutta osaan myös joustaa sen kanssa enkä ahdistu muutoksista. Varsinkin silloin, kun on painetta ja paljon asiaa tehtävä teen hyvin tarkkoja aikatauluksia päiviin. Omasta mielestäni hyvä suunnittelu helpottaa niin paljon tekemistä ja sitä että kaikki tulee varmasti tehtyä. Muuten arjessa merkkaan vaan aikaan sidotut asiat kalenteriin, kuten palaverit ja muut asiat hoidan kello 8-16 välillä oman mielen mukaan. Saisin varmasti tehostettua arkea, jos suunnittelisin paremmin ja vaikka edes listaisin asiat, jotka on tehtävä päivän aikana. Mutta olen ylpeä siitä, että saan päivisin tehtyä työt, tehdä ruokaa, urheilla ja vielä jää aikaa itselle tai kavereille.

20:46 Neljä tuntia ulkoilmassa, ihanassa kevät auringossa vei ihan kaikki voimat. Järjestimme huikeat virkistyspäivät Digialle, jonka seurauksena raittiinilman myrkytys. Kotiin päästyäni sängyn vetovoima tuntui vastustamattomalta. Päiväunet olisivat olleet kuitenkin suuri virhe, joten pidin itseäni hereillä ja annoin muutaman tunnin valua ohitse katsomalla tv-sarjoja. Sain kuitenkin skarpattua itseni ja luin kirjaa ja tein 30 minuutin joogan. Fiilis on todella kiitollinen tästä päivästä ja tuntuu ansaitulta päästä vihdoin sänkyyn.

To 17.3. Pois mukavuusalueelta
16:11 Tänään aloitin taas aamuni heräämisen jälkeen tunnin pituisella meditoinnilla, peiton alla. Se siitä aamuliikunnasta. Tuntuu, että joka toinen aamu on hyvä ja joka toinen sitten raskaampi. Suurin vaikutus tuntuu olevan sillä, että onko syvässä vai kevyessä unessa. Hirveä himo kaikkeen makeaan ja tekee mieli kiukutella. Ei tee mieli lähteä salille, vaikka tietää sen mahdollisesti parantavan fiilistä.

Olen välimaastossa siinä, että tykkäänkö pistää itseäni pois mukavuusalueelta vai en. Joissain asioissa haastaan itseäni kunnolla ja luon koviakin tavoitteita. Esimerkiksi silloin kun haluan todella oppia jotain, opettelen sen. Saan hirveästi energiaa uuden oppimisesta. Pystyn salilla poistumaan mukavuusalueeltani aina oksennukseen asti, mutta haastavimmissa sosiaalisissa tilanteissa pysyn enneminkin mukavuusalueellani. Inhoan hoitaa asioita puhelimitse ja olen hyvin epävarma siinä. Esimerkiksi puhelimessa myyminen on ihan vihoviimeistä mitä haluan tehdä. Olen kokeillut sitä, mutta koen sen niin ahdistavaksi, että olen päättänyt, ettei minun tarvitse edes harjoitella sitä. En tiedä onko tämä hyvä vai ei. Verkostoitumistilaisuuksissa hymyilen mieluummin jonkun tutun vieressä, kuin lähestyn uusia ihmisiä. Tässä minun tulisi rohkaistua, koska näen, että verkostoituminen on todella tärkeä taito menestymisen kannalta. Harjoittelen kuitenkin tätä jatkuvasti olemalla erilaisissa tilaisuuksissa. Halu oppia verkostoitumaan oli myös yksi syy, miksi halusin mukaan JES:sin toimintaan.

21:25 On mahtavaa, kuinka se väsymys vaan katoaa kun pääsee salille. Ei mitään ongelmaa ja olin vielä niin energinen treenin jälkeenkin, että tein vielä puolen tunnin joogan päälle. Jooga on tehnyt todella hyvää ja olen nauttinut siitä, että olen vihdoinkin saanut tehtyä kehonhuoltoa, joka muuten meinaa aina unohtua. Vielä on melko virkeä olo, toivottavasti uni tulee nopeasti.

Pe 18.3. Lepo ja palautuminen
13:53 Taas aamulla koin fiksummaksi jatkaa nukkumista vielä 1,5 tuntia herätyksen jälkeen. Selitin itselleni, että se on parempi niin, koska olen menossa valmentamaan yön yli Muuramen lukiolaisia. Nautin taas hitaasta aamusta ja menin salille puoli 10. Aamutreenin haasteeksi koitui puristusvoiman puuttuminen, mutta sain silti treenattua selän hyvin. Nyt olen bussissa matkalla Muurameen, sinänsä mielenkiinnolla odotan mitä illasta tulee, mutta toisaalta olisi kyllä kelvannut jäädä kotiinkin… Tekee mieli ihan hirveästi kahvia ja päiväunia.

Introverttina uuvun eniten pitkään kestäneistä, haastavista sosiaalisista tilanteista. Erilaisten promootioiden jälkeen saatan olla henkisesti niin väsynyt, etten pysty olemaan läsnä tuttujenkaan ihmisten ympärillä. Uudet tilanteet rasittavat ja vievät energiaa todella paljon ja tilaisuuden stressaavuuden huomaa vasta jälkeenpäin väsymyksestä. Koska erakkona ei pysty elämään enkä haluaisikaan, keskityn aina voimavarojeni palauttamiseen. Lataudun yksin ollessani ja salilla. Joogan ja meditaation avulla saan myös irrottauduttua nykyhetkestä ja rentoutettua mieleni. Saatan joskus viettää kokonaisen viikonlopun itsekseni tuntematta kuitenkaan oloani yksinäiseksi. Ennen kuin vielä ymmärsin mistä uupumus sosiaalisten tilanteiden jälkeen johtui, en osannut hoitaa sitä oikein. Nykyään, jos joudun olemaan stressaavissa tilanteissa, pidän huolen, että saan myös ladattua akkujani.

20:47 Valmennus on vihdoin ohi ja olen ihan valmis menemään nukkumaan. On hauskaa toimia nuorempien kanssa ja huomata se ero mikä lukiolaisilla ja ammattikorkeakouluikäisillä on, vaikka vuosia ei välissä hirveästi olekaan. Varsinkin poikia oli todella vaikea saada keskittymään yhteen asiaan, eikä pelaamaan kännyköillä. Tyttöjen kanssa oli taas haastavampaa saada heitä itsenäisesti toimimaan. Olen ihan valmis menemään nukkumaan, mutta siitä tuskin tulee vielä hetkeen mitään, koska muilla on vielä meno päällä. Huomenna taitaa jäädä viideltä herätys välistä… Ehkä alkaa olla jo ihan hyvä aika lopettaa tämä helvetinviikko ainakin herätysten osalta.

Loppusanat
Lopetin Helvetinviikon viikonloppuun, koska valmennus verotti sen verran paljon ja sunnuntain otin todella rauhallisesti, koska valmistauduin maanantain vatsan tähystykseen. Helvetinviikko oli mielestäni todella hyvä kokeilu eikä niin rankka kuin pelkäsin. Minua kyllä harmittaa, että laiminlöin muutamia aamuja. Päivien sisältöön olisi myös voinut keskittyä paremmin. Parasta viideltä heräämisessä oli rauhalliset aamut. Jos minulla olisi vähän enemmän itsekuria heräämisessä ja säännöllisyyttä nukkumisessa, alkaisin herätä aiemmin aamuisin. Paras mitä tein viikolla, oli se, että otin Whatsappista ilmoitukset pois. Tuntui paljon vapaammalta, kun kännykkä ei jatkuvasti hallinnut keskittymistäni ilmoittamalla viesteistä. Ei ollut tarvetta katsoa jatkuvasti puhelinta ja heti katsoa viesti kun sellainen olisi ilmaantunut. Tätä aion jatkaa tulevaisuudessakin. Mielestäni jos jollain on todella tärkeää asiaa hän soittaa, joten mitään maailmaa kaatavaa ei tapahdu, jos en neljään tuntiin vastaa. Suosittelen rohkeasti kokeilemaan helvetin viikkoa ja tulen varmasti kokeilemaan sitä itsekin uudelleen jossain vaiheessa.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!