Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Hengitä, päätä paremmin!

Kirjoitettu 15.02.20
Esseen kirjoittaja: Mia Hyötyläinen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Tilannetaju - päätä paremmin
Kirjan kirjoittaja: Åhman Helena, Gustafsberg Harri
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 2.4. Tiimiliiderinä ja -valmentajana toimiminen, 4. Johtaminen, 4.2. Johjajan / valmentajan taidot ja työkalut, 4.5. Projektien johtaminen, 8. Henkinen kasvu, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

Luin kirjan ”Tilannetaju – päätä paremmin”, jonka on kirjoittanut Helena Åhman ja Harri Gustafsberg. Valmentajani Anu suositteli kirjaa minulle ja iso kiitos siitä Anulle! Kirja oli hyvä apu juuri tähän hetkeen, koska isoja juttuja on itselle käynnissä olevissa projekteissa, ja täysin uusia tilanteita on ollut ja on tulossa. Haluan hoitaa tilanteet huolellisesti ja oppia samalla niistä. Olen helposti stressaantuvaa tyyppiä ja tällä hetkellä itselläni on paljon stressiä. Sen vaikutus kaikkeen työhön ja henkilökohtaiseen elämään on suuri. Siksi kirja oli hyvä lukea, ja sainkin konkreettisia vinkkejä omaan tekemiseen.

Mikä on tilannetaju? Tilannetaju tai kirja mukaan tarkemmin tilannetietoisuus on se, miten päätämme ja reagoimme tilanteissa omien havaintojemme kautta.

Olen joskus kuullut puhuttavan ihmisillä huonosta tilannetajusta. Sanoma on liittynyt huonosti heitettyihin kommentteihin, ja jopa vitseihin väärissä tilanteissa. Nämä ihmiset tulkitsivat tilanteen mahdollisesti väärin ja epähuomiossa heittivät vääränlaisen kommentin tilanteeseen. Kirjassa selitettiin juuri mistä tilanteen väärin tulkinta johtuu ja kuinka tulkita oikein.

Tilannetajua voi jumpata ja parantaa, jotta jokainen meistä saa oman itsensä ”messiin” vaikeissa ja kovassa paineessa. Näin voimme tehdä ratkaiseva päätöksiä huolellisesti. Kirjassa käsitellään tilannetajua seuraavien teemojen ympäriltä ja niihin koitetaan etsiä ratkaisua.

  • Miten havaita tilanteessa mahdollisimman paljon, jääkö jotain tiettyjä asioita huomaamatta?
  • Miten saaduista havainnosta tehdään mahdollisimman realistisia johtopäätöksiä?
  • Miten näiden saatujen johtopäätösten pohjalta voidaan toimia onnistuneesti?

 

Tilanteissa tilannetajuumme vaikuttaa toki se, olemmeko olleet siinä tilanteessa aikaisemmin. Jos olemme, tiedämme edes vähän, miten reagoimme viime kerralla. Osaamme mahdollisesti tunnistaa jo tilanteeseen johtavia tekijöitä. Mutta jos tilanne on täysin uusi, on tilanne aivan eri. Emme tiedä kuinka reagoida, ja silloin tilannetajun merkitys korostuu. Kirja antoi hyvin vinkkejä monenlaisiin tilanteisiin ja reflektoin seuraavia kohtia omaan tekemiseeni.

 

Tilannetajuun vaikuttavat kahdeksan tekijää

 

 

1.) Mielen kuorma


Nyt ison tapahtumaa tehdessä mielen kuormat ovat olleet suurempia. Paineen ollessa kova ja kovassa vauhdissa on päätösten oltava fiksuja ja harkittuja. Uusia tilanteita johtamisessa sekä muissa tilanteissa tulee jatkuvasti ja ympäristöä on pystyttävä havainnoimaan huolellisesti. Itselle stressi on suuri tekijä kuormittamaan mieltä ja omat stressitasoni nousevat hyvin helposti.

Kirjan mukaan, mitä enemmän olemme stressaantuneita, sitä enemmän keskitymme ainoastaan selviytymiseen. Tämä osaltaan vaikuttaa jokaiseen seuraavaan steppiin. Kuitenkin jos elämässä on vaikeaa aikaa, on ensin huolehdittava aluksi itsestään. Nyt omassa elämässä on suuri innostus ja paine, ja stressin kanssa on koitettava pärjätä.

Kirjassa puhuttiin kokemuksesta, jossa kesken kokouksen haastateltava muisti katsovansa itseään katon rajasta. Tällainen on depersonalisaatio kokemus. Kun mielen kuorma kasvaa, aivot täydentävät puuttuvaa dataa. Depersonalinen kokemus on esimerkiksi, kun henkilö kokee kehonsa epätodellisena.

Stressiä on toki olemassa monenlaista, kuten yleistä vireystilaa nostavaa eustressiä. Se puskee meitä eteenpäin. Burn outista puhuttaessa stressi on kumulatiivista pitkän ajan stressiä.

Äskeinen depersonalisaatio on johde oksidatiivisestaa stressistä, jolloin elimistön muutokset vaikuttavat stressin seurauksena muun muassa aivotoimintaan. Tämän tilan seurauksena haastateltu koki depersonalisen hetken ja näki itsensä katon rajasta.

On pelottavaa ajatella, että itse kokisi vastaavanlaisen kokemuksen. Joskus suuren paineen alla olen kokenut vastaavaa ja katsonut elämää ”jonkun muun silmistä”, ns. lasin läpi. Hetki on todella pelottavaa ja siitä on vaikea päästä pois. Toki itsellä siihen voi liittyä muitakin henkilökohtaisia ongelmia, mutta stressi on yksi tekijä, joka sitä aiheuttaa. Siinä hetkessä on ainoastaan keskityttävä hengittämiseen ja pohdittava omaa ympäristöä: mitä näen ja koen, mitä tunnen ja esimerkiksi istunko vai seisonko.

Kirjassa on haastateltu Jare Tiihosta, hänen menestyksekkäästä urasta. Hän kuvaa, että jos menestys olisi tullut hetkessä kerralla ei hän olisi selvinnyt viikkoakaan sitä. Mutta kun aika kului ja vuodet vierivät, hän tottui paineeseen. Ajan kuluessa ja paineen kasvaessa mieli kehittyy ja osaamme toimia pian paineisissa tilanteissa osana arkea.

Projekti, jossa rakennamme isoa tapahtumaa, on varmasti koko tiimillemme paineensietokykyä kehittävä projekti. Itse ajattelen, että kun tämän projektin ”kestää” ei enää pienet asiat jaksa stressata niin paljon. Perspektiivi kasvaa varmasti asioihin ja seuraava kerta on jo huomattavasti helpompi. Olen joutunut opettelemaan paljon uusia asioita, ja opittavaa on vielä hurjasti. Seuraavalla kerralla ne eivät olekaan enää uusia ja sujuvat mutkattomammin.

 

2.) Energiatasot,

Jotta osaamme toimia tilanteissa oikein, tulee lepoa, ravintoa ja liikuntaa olla riittävästi. Paljon näitä painotetaan ja jaksetaan muistuttaa. Harvemmin tulee kuitenkaan ajateltua, että kuinka paljon ne vaikuttavat toimintaamme ja esimerkiksi tilannetajuumme.

Aivomme tarvitsevat kaikkia seuraavia ajankäytön lajeja kestääkseen:

Fokusoitu tavoitteellinen aika = oppiminen

Spontaani luova aika = innovointi ja luovuus

Sosiaalinen aika = aivojen sosiaalisten verkostojen aktivointi. Ystävien tai tiimiläisten kanssa hengailu ja vietetty aika

Oma reflektointi = oman oppimisen reflektointi

Fyysinen treeni = jumppaaminen, treenaaminen

Rentoutuminen = aivojen vaeltaminen ja latautuminen. Tämä voi olla myös uuden asian ideointia.

Nukkuminen = lepo, jossa opitut asiat yhdistyvät

Tankkaus = syöminen

Näitä lukiessani ja kirjoittaessani tajusin, että nämä kaikki toteutuvat meille tiimiakatemialaisilla päivittäin. Luemme kirjoja ja teemme projekteja, jolloin opimme. Olemme samalla spontaaneja ja luovia, kun innovoimme asiakkaalle tai itsellemme uutta projektia. Samanaikaisesti höpöttelemme keskenämme ja vaihdamme kuulumisia.

Reflektoimme omaa oppimistamme jatkuvasti esseen muodossa tai kun viemme opitun asian asiakkaan projektiin. Iltaisin osa lähtee salille treenaamaan tai muihin harjoituksiin. Netflix toimii kaverina iltaisin ja keskitymme täysin jonkun muun tarinaan. Sitten menemmekin nukkumaan, jolloin päivän aikana opitut asiat loksahtelevat kohdilleen. Samalla päivän aikana tankkaamme eli syömme noin viisi kertaa päivässä.

On otettava huomioon arjessa, että kuorma ja palautuminen ovat tasapainossa. Äärirajoilla toiminen ei pitkäaikaisesti tee meille hyvää. Tämä on itselle ollut lähiaikoina haastavaa. Kun on niin kovin innoissaan kaikesta tulevasta, ei millään malttaisi lakata tekemästä. Päivät venähtävät helposti todella pitkiksi ja ilta touhutaan saman asian parissa. Tiedän, että pitkälle ei sillä tahdilla pötki, mutta tämä on nyt toivottavasti väliaikaista. Eikä se edes tunnu niin raskaalta.

Kuitenkin tiedän, että palautua täytyy. Itselle yksin vietetty aika kuntosalilla tai poikaystävän kanssa Netflixin katsominen tuo hyvää vastapainoa vaativille päiville.

Ihminen syö kirjan mukaan 500 kilokaloria enemmän päivässä, jos hän nukkuu alle 6 tuntia. Olen itse huomannut saman, että väsyneenä roskaruokaa ja herkkuja tekee entistä enemmän mieli.

Nukkumisesta puhuttiin kirjassa jonkun verran ja onkin pakko nostaa seuraava nukahtamista helpottava kikka esille: 4-7-8 menetelmä. Olen itse bongannut tämän tyylisen aikaisemminkin jo jostain. Tekniikka: Hengitä sisään 4 sekunnin ajan, pidätä hengitystä 7 sekuntia ja puhalla ulos 8 sekuntia. Toisto. Testaa kahdesti päivässä kuuden viikon ajan.

Tätä käytetään joogassa. Itse olen tehnyt vastaavaa jo ainakin vuoden verran ja se todistetusti toimii. Keskittyminen syvään hengitykseen auttaa nukahtamaan, tai ainakin rentouttamaan kehon kunnolla.

 

3.) Havaintoharhat

On aluksi ymmärrettävä kuinka ne syntyvät. Niitä on tietoisia, sekä tiedostamattomia. Ajatusvinoumamme vaikuttavat aina esimerkiksi syömään mennessä tai ihmistä palkatessa halusimme tai emme.
Virheitä voi syntyä hetkessä eli saatamme huomata jotain väärin tai sivuuttaa jotain tärkeää. Seuraava steppi on se, kuinka käsittelemme sen ja viimeisenä että mihin ratkaisuun päädymme.

Millaisia havaintovirheitä sitten teemme?

Samankaltaisuusvääristymät.

Me ja ne. Pidämme samankaltaisista ihmisistä kuin itse olemme. Aivot luokittelevat ihmisiä meiksi, ja heiksi. Kun Tiimiakatemiassa meidät jaettiin tiimeiksi, oli meille tehty Belbinin testi, jotta ryhmässä olisi mahdollisimman paljon erilaisia ihmisiä. Onneksi emme jakautuneet itse ryhmiin, vaan ulkopuolinen teki sen. Silloin olisimme varmasti edes osittain toimineet tämän mukaan, ja silloin tiimeistä ei olisi tullut tarpeeksi monipuolisia.

Kuinka sitten harjoittaa tätä, esimerkiksi johtamisessa, jotta osaisisimme tehdä päätökset ottaen huomioon ihmisten erilaisuuden? Aina kannattaa etsiä toisesta ihmisestä tai ryhmästä edes jotakin yhteistä, silloin aivomme ”luokittelevat” jo sen täysin eri tavalla. Kannattaa uskoa ja etsiä ihmisistä aina jotain hyvää.

 

Toimintaperusteiset vääristymät ovat niitä, kun yliarvioimme yleensä myönteiset tapahtumat todennäköisemmin tapahtuvaksi kuin negatiiviset.

Etsimme täydennystä ja vahvistusta itse uskomiimme asioihin, jolloin puhutaan vahvistusvinoumista.

Saatavillaoloharha, eli tieto, jota on juuri helposti saatavilla, on se mitä hyödynnämme mielummin kuin sitä mitä joutuisimme etsimään kauemmin. Sama ilmiö on ankkurointiharhassa, eli luotamme ensimmäisenä kuultuun tai annettuun tietoon. Nämä ovat varmasti meille kaikille hyvin arkipäiväisiä asioita mutta itse en ole edes tullut ajatelleeksi kärsimättömänä ihmisenä että luotan yleensä helpommin helposti saatuun tietoon kuin hankalammin löydettävään – halusin tai en.

Heittoputkivaikutus, eli uskomus että jos joku on menestynyt esimerkiksi nuorempana – tulisi aina menestymään. Kirjassa hyvä esimerkki, että jos menestynyt johtaja vaihtaa ympäristönsä johonkin täysin uuteen ei se automaattisesti tarkoita, että hän menestyisi sielläkin. Toki varmasti hänellä on monenlaista kokemusta, mutta ei se automaattisesti tarkoita, että samoilla keinoilla saataisiin menestys kasaan. Tiimiakatemiassa opimme jatkuvaan oppimiseen. Se mikä toimi eilen, ei välttämättä toimi enää huomenna. Jokaista tiimiä on varmasti täysin erilaista johtaa, vaikka periaate tiimiliiderilla tai projektipäälliköllä olisi sama.

Kokemukselliset virheet: sokea piste ja väärä konsensus. Meillä saattaa olla virheellinen kuva siitä, että kuinka paljon muut ovat samaa mieltä kanssamme ja kuinka normaaleja mielipiteemme ovat. Ulkoistamme helposti omia syitämme toimia väärin, esimerkkinä huono päivä mutta emme kestä sitä muilta. Harvemmin tulee edes ajateltua tätä seikkaa. Itselleen on niin helppo valehdella esimerkiksi, että ”Olen nukkunut yöni huonosti ja siksi en jaksa keskittyä tänään ja hoidettua hommia”, mutta jos joku toinen selittelisi asiaa itselle – ei sitä siinä vaiheessa jaksa ymmärtää.

Egokeskeinen harha, eli itselle itsestään selvä asia ei välttämättä ole toiselle yhtä ymmärrettävä tai helppo. Tämä on varmasti jokaiselle johtajalle tuttua. Itse on ainakin nyt projektia johtaessa huomannut asian. Asia mistä itse olen todella innoissani, ei olekaan toiselle niin ”big deal”. Tai jos itselle helppo asia onkin toiselle päivän haastavin asia. On oltava ymmärtäväinen ja pystyttävä astumaan toisen saappaisiin. Onnistumisista on palkittava ja itselle itsestään selvä asiat käsiteltävä kärsivällisesti perinpohjaisesti.

Kuitenkin kannattaa muistaa, että emme ole kukaan täydellisiä. Teemme kaikki havaintoharhoja ja tulkitsemme tilanteita väärin. Kannattaa kyseenalaista omaa ajattelua, ja miettiä että mistä kaikki tuntemukset johtuvat. Kaikelle yleensä on syynsä.

 

4.) Huomion suuntaaminen oikein

Kuinka olla keskittymättä epäolennaisiin asioihin?

Tätä voi harjoitella esimerkiksi aloittamalla selkeyttämällä oma päivä. Aina kuin teet jotain, kirjoitat mailin – mieti miten voit sanoa asiasi vielä selkeämmin. Sama kaikessa toimimisessa.

Tarkkaavaisuuden keskittämistä voi harjoitella niin, että valikoi tietyn asian, esimerkiksi hengityksen. Keskity ja laita kello soimaan minuutin kuluttua. Tämä kehittää työmuistia ja keskittymiskykyä. Jo pelkästään hengittämiseen keskittyminen rentouttaa meitä ja palauttaa esimerkiksi stressaavasta tilanteesta tähän hetkeen.

Itse käytän hengitystä nykyään rauhoittavana mekanismina tiedostetusti hyvin usein. Oli kyseessä asiakastapaaminen, vaativat treenit tai riita poikaystävän kanssa – muutama syvä hengitys auttaa jo paljon selkeyttämään omia ajatuksia ja toimintoja. Joskus se, että keskittyy hetkeksi ainoastaan hengittämään ja sen jälkeen toiminaan, voi ehkäistä suuria tunteenpurkauksia ja esimerkiksi konflikteja.

Keskittymiskykyä voi parantaa myös toki karsimalla ylimääräiset ärsykkeet pois. Ensimmäisenä tuli heti mieleen puhelin. Esimerkiksi tätä esseetä kirjoittaessani laitoin puhelimen heti ”älä häiritse” -tilaan, jolloin ilmoitukset eivät tule puhelimen ollessa lukittu. Keskittymiskykyä voi parantaa myös valitsemalla paikan niin, että häiriötekijät ovat minimissään. Itselle paras paikka kirjoittaa esseetä ei ole Tiimiakatemialla kovassa hälinässä. Häiriötekijöitä on ympärillä jatkuvasti ja nyt kun akatemialaisia on todella paljon (ihana kun on <3) – ei keskittymisestä tule mitään. Siksi hiljaisen työn tiloja pitäisi olla enemmän ja olenkin pohtinut siirtyväni Dynamon kampuksen kirjastoon kirjoittamaan. Sitten olisi hyvä selvittää, mikä on itselle optimaalinen aika keskittyä, että taukoja on tarpeeksi ja energiatasot säilyvät hyvinä.

”Mies ei voi keskittyä kahteen asiaan kerrallaan”

Klisee, jota kuulemme sanovan monessa paikassa. Tosiasia on että emme KUKAAN, mies eikä nainen, voi tehdä oikeasti kahta asiaa yhtä aikaa. Keskusprosessorimme ei voi käsitellä kahta asiaa, ainoastaan yhtä kerrallaan. Toki keskittymistä voi jakaa esimerkiksi 80% ja 20% ja näitä harjoittaa, MIKÄLI vaatimustasot eivät kiipeä käytettävissä olevien resurssien yli.

Esimerkiksi musiikkia voi kuunnella tehtävää tehdessä, ja voit välillä keskittyä niihin ja samalla jatkaa kirjoittamista. Kuitenkaan et voi keskittyä molempiin yhtä aikaa, jos paneudut esseeseen syvästi ja keskittyneesti.

 

5.) Vahvat ennakko-oletukset ja tunteiden vaikutus

Tämä on itselle hyvin tärkeä aihe. Ja tärkein oppi on, että hyväksyy tunteet juuri sellaisena kuin ne tulevat. Epävarmuus on yksi haastavimmista tunteista. Jos hyväksymme ne ja toteamme sellaisia olevan, on se paljon helpompaa kuin epävarmojen tunteiden kieltäminen. Silloin jumitumme tunteeseen paljon tiukemmin, emmekä pääse siitä yli.

Tämä on itselle hyvin arkista. Kontrollifriikkinä haluaisin hallita omia tunteinani ja ajatuksia. Jos vain hyväksyisin oudotkin tunteet ja ajatukset – menisivät ne helpommin osana elämää. Jos kiellän ne itseltäni ja pakoilen, ahdistun niistä. Elämä on täynnä epävarmuutta ja sitä ei voi hallita, tunteita tulee ja menee – ne täytyy vain hyväksyä.

 

Tunteilla ei ole seurauslogiikkaa, että x seuraa aina y. Ne sekoilevat ja vaihtavat suuntaa.

Negatiivisen ja ei halutun tunteen tullessa kannattaa muistaa seuraavat:

  • Negatiiviset tunteet kasvavat, jos ne kielletään. Hyväksy ne.
  • Hengitä, ja keskity pelkästään siihen.
  • Mieti, miltä kehon eri osissa tuntuu juuri nyt.
  • Aistit, keskity mitä haistat tai kuulet.

Itse olen erittäin ahdistuva ihminen. Kun omia ajatuksia ja tunteita ei voi hallita, on olo kamala. Itse painin asian kanssa todella usein, ja näitä keinoja olen yrittänyt käyttää jo usein. Helpoin asia, mikä on auttanut, on yksinkertaisesti tunteet ja ajatuksen hyväksyminen – se tuntuu toki pahalta mutta siitä pääsee helpommin yli, kun sen hyväksyy. Eräs tuttava sanoi, että möykky täytyy vain hyväksyä. Oli möykky tunteissa tai ajatuksissa miten ikävä tahansa, täytyy se hyväksyä. Jos kiellämme sen, lähtee se entistä hankalammin pois.

Tunteet ohjaavat toimintaamme, emmekä aina ymmärrä niiden vahvaa vaikutusta. Ne kaventavat tilannetietoisuuttamme ja sen paras lääke on aika. Yksikin nukuttu yö yleensä päätöksen alla vaikuttaa ajatteluumme.

Tiimissämme olemme puhuneet paljon konflikteista ja niihin asennoitumisesta. On uskallettava riidellä. Ne puhdistavat ilmaa ja kaipaamme suoraa ja rakentavaa keskustelua.

Miten sitten asennoitua vaikeaan dialogitilanteeseen? Kirja sattui kuin nenä päähän tilanteeseen ja olenkin itse punninnut omaa käytöstä ja ajattelua hankalassakin tilanteessa. Olemme kaikki kuitenkin ihmisiä kaikkien sanojemme ja tekojemme takana. Täytyykin saattaa jokainen turvalliseen tilanteeseen, jotta voimme ymmärtää toisiamme.

 

 

6.) Negatiivisten ajatusten hyväksyminen

Tiimimme konfliktien kanssa painimisessa on hyvä muistaa oppia ajattelemaan toisen ihmisen näkökulmasta. Aluksi on ymmärrettävä mitä ympäristössä tapahtuu ja miltä itsestä tai toisesta tuntuu.

Muistan kuulleeni harjoituksen, jossa tiimin jäsenille jaettiin dialogiin kaikille etukäteen roolit. Tarkoituksena oli saada kaikki mukaan dialogiin, koska yleensä on heitä, jotka eivät puhu läheskään yhtä paljon kuin muut.

Yhdelle jaettiin rooli suhtautua asioihin negatiivisesti, vaikka hän yleensä ei suhtautuisi niin. Toiselle rooli olla positiivinen jne. Näin ajattelusta saadaan entistä monipuolisempaa. Kielteistä ajattelua ei kannata mollata, vaan juuri käyttää voimavarana. Olemme itse huomanneet, että jos joku kyseenalaistaa jo valmiit päätökset – on se aluksi ollut ärsyttävää, mutta nyt jo hyvä asia. Ajattelusta tulee silloin värikkäämpää. Olisi siistiä testata tätä harjoitusta joskus!

 

7.) Intuitio

Intuitio on summa tunteiden, tuntemusten ja kehotiedon signaaleista. Se auttaa meitä käsittelemään asioita ja päättämään asioista nopeammin. Itse olen luottanut omaan intuitiooni aina paljon. Olen äitini kanssa puhunut asiasta ja hänkin kokee samoin. En osaa selittää, miksi luotan siihen.

Arki-intuitio on kirjan mukaan kaikista virheherkin intuition laji. Luotettavin se on, kun tieto asiasta on hyvin laaja. Seuraava siitä onkin asiantuntijaintuitio, joka koostuu koetuista kokemuksista ja tiedosta. Mieli käsittelee asioita ja punnitsee ennen intuition muodostumista.

Visionäärinen tieto on oman tietämyksen ylittämistä. Sanotaan, että keksijöillä ja tutkijoilla on visionääristä intuitiota. Tietoa haetaan ikään kuin intuition kautta.

Viimeisenä on suora tietäminen, mille ei ole vielä löydetty selitystä ja sitä tutkitaan yhä. Tieto ja päätös ikään kuin ilmestyy henkilön mieleen. Joukkointuitio on monen ihmisen yhteinen intuitio, jota kovasti koetetaan nyt hyödyntää esimerkiksi tuotekehityksessä.

 

Intuitio voi parantaa elämistä hetkessä. Hengitä, jätä aivoille tilaa käsitellä asiaa ja syötä niille tehtäviä mitä punnita. Täytyykin osat pysähtyä ja kuunnella itseään sekä muita.

On siis katsottava tilannetta mahdollisimman avoimesti ja antaa aivojen käsitellä sitä luopuen ennakko-odotuksista. On toki hyvä muistaa, että stressaantuneena intuitiiviset viestit eivät pääse läpi!

Moneen kertaan olen kuullut ja itsekin kuullut kokemuksista, kun päätöstä tehdessä ”sitä vaan tietää mikä on oikein”. Itse luotan omaan intuitiooni joskus jopa liian paljon. Silti monesti kuulee sanottavan, että se mikä ensiksi tuntuu oikealta vastaukselta, on oikein. Kai silloin kun pitää tietää, vaan tietää. On toki otettava vaihtoehdot hyvin huomioon ja punnittava niitä.

 

8.) Tavat ja rutiinit

Luin aikasemmin kirjaa ”Tapojen voima”, jossa käsiteltiin tapojen muodostumista ja uusien tapojen muokkaamista. Tähän aiheeseen oli kiva palata nyt. Helppo tapa, jota käsitellä on tupakoiminen. Itse en sitä harrasta, mutta kaavio on helppo havainnollistaa sen kautta.

Tapojen syntyminen:

 

Tavat eivät synny aina näin rationaalisessa järjestyksessä. Vuosien varrella syntyneitä tapoja emme aina ole edes huomanneet syntyväksi. Tarvitsemme lähes aina palkinnon suoritetusta käyttäytymisestä.

Tapoja muutettaessa täytyy punnita aluksi, että mikä itselle elämässä ja ylipäätään on tärkeää.
Täytyy tietää, mitä haluaa muuttaa. Sen selvitettyä on luotava suunnitelma. Jos esimerkkinä on tupakointi, on herääminen sen haittavaikutuksiin oltava tai tajuttava sen rahaa vievä vaikutus. Suunnitelma sen lopettamiseksi on tehtävä.

Kun suunnitelma on luotu, on päätettävä, että milloin uutta tapaa opetellaan. Oma vireystila on oltava suotuisa. Hetki, kun ärsyke nousee mieleen, on tunnistettava, milloin esimerkiksi tupakkaa tekee mieli ja millaisessa tilanteessa se tulee mieleen. Tupakoinnissa hetki, kun rupeaa tekemään sitä mieli, on helppo tunnistaa. Jos kyse on esimerkiksi stressaavissa tilanteissa tupakoimisesta, on stressi helppo tunnistaa.

Kun hetki on tunnistettu, on pohdittava sille uusi palkinto, kun suunta on oikea ja valitaan uuden tavan mukaisesti. Esimerkiksi tupakasta eroon haluaville henkilöille kehotetaan korvaamaan tupakka esimerkiksi porkkanalla. Porkkanasta on siten saatava palkinto.

Ulkopuolinen valmentaja ja tukija auttaa heikoimmassakin hetkessä, ja vaatii jos itse meinaa ”repsahtaa”. Toki tupakka- esimerkissä on hyvä muistaa, että kehomme tottuvat ja koukuttavat aineisiin. Vierottuminen on vaikea aika ja kehomme reagoi siihen, koska on tottunut jo nikotiiniin. Nikotiinista on varmasti vaikea päästä eroon, ja siksi onkin kehitelty korvaavia tuotteita. Purkka tai suihke auttaa uuden tavan luomisessa.

 

 

Tiivistys 

Ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus. Kaikki vaikuttaa yleisesti kaikkeen. Itse koen saaneeni kirjasta paljon. Nyt kovassa paineessa koko ajan elävänä, on osattava pitää itsestä huoli. Fyysinen olo vaikuttaa psykologiseen ja toisinpäin.

Kirja avasi silmiäni uudestaan ja jo kuullut opit hengityksen merkityksen tärkeydestä nousi. Aina kuultava ”muista hengittää” tai ”just breathe” eivät ole todellakaan täysin tuulesta temmattuja ilmauksia. Hyvinkin monessa tiukassa ja haastavassa tilanteessa, jossa tilannetaju mitataan – auttaa jo paljon muutama rauhallinen hengitys sisään ja ulos. Kirjaa lukiessani tein muutamia kertoja ihan tietoisen valinnan esimerkiksi tiimimme treeneissä, jossa hengitin tietoisesti sisään ja ulos. Oli tilanne sitten hankala tai ei, oli keskusteluun keskittyminen helpompaa ja sanat harkittuja.

Tulen varmasti palaamaan kirjan oppeihin ja ajatuksiin myöhemmin takaisin. Kirja antoi luvan ajatella välillä negatiivisesti, hyväksymään ahdistavat tunteet ja hengittämään. Tuntui kuin joku olisi pitänyt kädestä ja kertonut, että asiat järjestyvät. Vaikka kirja olikin painavaa tekstiä ja hyvin teoreettista tietyssä määrin, antoi opin reflektoiminen paljon perspektiiviä omaan elämään.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!