Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Hidasta!

Kirjoitettu 13.10.15
Esseen kirjoittaja: Jasna-Liisa Pässilä
Kirjapisteet: 1
Kirja: Hidasta! Ajankäytön valinnat arjessa ja työssä
Kirjan kirjoittaja: Lampikoski, Timo
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Minulla on monesti tapana kahmia itselleni aivan liikaa tekemistä. Olen huono sanomaan ei, oli kyse sitten töistä, kaverin kanssa kahvittelusta tai juhlimisesta. Innostun helposti uusista asioista ja saatan välillä huomata lupautuneeni suunnittelemaan luokkakokousta tai alkaneeni opiskella espanjaa hetken mielijohteesta.

Valitsin kirjan, koska tiedostan olevani surkea ajankäyttäjä. Toisaalta nautin kiireestä ja siitä, että on tekemistä. Varsinkin jos saa tehdä mukavia juttuja mukavien ihmisten kanssa. On mahtavaa tulla pitkän päivän jälkeen kotia ja tajuta, kuinka paljon sai tänään aikaiseksi. Välillä on kuitenkin päiviä, kun ei oikein tahdo saada mitään aikaiseksi. Tiedän, että myös oma aika ja laiskottelu ovat tärkeitä, mutta välillä tunnen syyllisyyttä. Syyllisyyttä siitä, etten tänään saanut mitään ihmeellistä aikaiseksi. En tehnyt töitä, en siivonnut, en tavannut kavereita. Minä vaan olin.

Lampikoski puhuu kirjassaan ajankäytön valinnoista. Mielestäni se on oikein kuvaava sana, sillä kaikilla meillä on samat 24 tuntia vuorokaudessa aikaa tehdä sitä, minkä kokee minäkin päivänä itselleen tärkeimmäksi. Kirjassa oli paljon vinkkejä, jotka varmasti auttavat minua oman ajankäyttöni valintoja tehdessä. Ehkä niiden avulla löydän sen kultaisen keskitien.

Hankalien tai epämiellyttävien asioiden lykkääminen on yleisimpiä sisäisiä aikavarkaita ja samalla kenties suurin paheeni. Jätän monesti asiat aivan viime tippaan ja esimerkiksi opintojenkirjausta tein jopa kaksi kuukautta alkuperäisen palautuspäivän jälkeen keskellä yötä. En todellakaan ole tyytyväinen tapaani. Lampikosken mukaan lykkäämisessä on kuitenkin kyse opitusta tavasta, josta on mahdollista päästä eroon. Ratkaisuksi hän esittelee neljä periaatetta, joista seuraavat kaksi kolahtivat ja kovaa:

Elefantti-periaate: Miten elefantti syödään? Pala kerrallaan. Jaa hankala tehtävä osiin, tee tarvittaessa kirjallinen toimintasuunnitelma ja aloita ensimmäisestä palasta.

Rakastan listoja. Siivouspäivänä aloitan sillä, että kirjoitan post-it-lapulle kaikki tehtävät pyykinpesusta pölyjenpyyhkimiseen. Yhtäkkiä suursiivous ei tunnukaan niin suurelta. Aloitan ensimmäisestä askareesta ja tunnen suurta tyydytystä, kun saan viivattua sen yli. Enää seitsemän askaretta jäljellä.

En ole koskaan tehnyt vastaavaa listaa mistään koulutehtävästä tai muusta vastaavasta. Uskoisin, että siitä voisi todella olla hyötyä, ja aionkin kokeilla sitä mahdollisimman pian. Minun on monesti hieman hankala hahmottaa kokonaisuuksia, ja siksi jotkin pienetkin asiat, voivat joskus tuntua ylitsepääsemättömän työläitä. Pienempiin paloihin purettuna moni asia tuntuu paljon yksinkertaisemmalta. Sitä paitsi, eihän kaikkia paloja tarvitse pureksia kerralla!

Kohdistaminen: Älä ajattele elefanttia vaan hyötyjä ja hyvää oloa, kun homma on hoidettu. Mahdollisesti palkitse itsesi tehtävän loppuunsaattamisesta, jos tehtävä on erityisen hankala ja työläs.

Harva tuskin pitää siivoamisesta, mutta varmasti jokainen nauttii siitä, kun oma koti on taas puhdas. Monesti epämiellyttäviä tehtäviä suorittaessa ei jaksa ajatella sitä, miten hienoa on saada se tehtyä. Vaikkei mitään muuta hyötyä (oppeja, rahallista arvoa yms.) olisikaan, voi aina saada hyvän mielen. Tai jollei sitäkään, niin ainakin tehtävä on suoritettu ja voi taas siirtyä seuraavaan.

Omasta mielestäni palkitseminen on loistava keino kannustaa ja motivoida itseä tekemään vähemmän mieluisia asioita, eikä sen pitäisi rajoittua ainoastaan hankaliin tai työläisiin tehtäviin. Aina voi palkita hyvästä suoriutumisesta! Itse palkitsen itseäni monesti myös välitavoitteiden saavuttamisesta: käyn pienellä happihyppelyllä tiskattuani tai annan itselleni luvan vilkaista puhelinta, kun olen lukenut kirjasta kolmekymmentä sivua. Palkinnon ei tarvitse olla suuri.

Pienillä valinnoilla omasta ajankäytöstä voi saada paljon tehokkaampaa. Lampikoski muistuttaa kuitenkin, että jokaisen on välillä annettava itselleen lupa olla ”human being”. Lupa olla tekemättä mitään hyödyllistä syyllistämättä itseään. Tärkeintä ei ole vapaa-ajan määrä, vaan se, että siitä nauttii täysin siemauksin.

Tärkein työvälineeni tehokkaamman ajankäytön suunnitteluun on ehdottomasti kalenterini. Aiemmin kalenrerini on ollut varsinainen sekasorto, sillä olen merkannut sinne lähinnä tärkeimmät menot ja läheisten syntymäpäivät. Kaikki muut on hoidettu, kun on muistettu tai saatu aikaiseksi.

Tänä syksynä otin käyttööni kalenterin, jossa näkyy päivämäärien lisäksi myös tuntikohtaiset sarakkeet. Jokaiselle projektille on oma värinsä, sillä se auttaa minua hahmottamaan kokonaisuutta paremmin. Jo tähän mennessä olen kokenut uuden kalenterini olevan isoksi hyödyksi, sillä minulla on nykyään entistä selkeämmät viikkosuunnitelmat. Vielä kun alan varaamaan säännöllisesti aikaa esimerkiksi kirjojen lukuun, en usko sen jäävän roikkumaan samanlailla, kun aiemmin.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!