Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Hidasta!

Kirjoitettu 21.05.17
Esseen kirjoittaja: Iiris Nokka
Kirjapisteet: 1
Kirja: Hidasta!
Kirjan kirjoittaja: Timo Lampikoski
Kategoriat: 1. Oppiminen, 3.2. Yrittäjän taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Pinkkuvuoden esseitä 11/2016

Lukiossa olin oppilaskunnan puheenjohtaja, tein iltatöitä, kävin piano- ja laulutunneilla, soitin urkuja, pyöritin yritystä, halusin hyviä numeroita kokeista, suoritin pianotutkinnon, kirjoitin ylioppilaaksi, vaikutin nuorisovaltuustossa ja lyöttäydyin yhteen nykyisen poikaystäväni kanssa. Kaikki ei tapahtunut samaan aikaan, mutta silti olin useasti monena päivänä viikossa menossa aamukahdeksasta iltakahdeksaan. Tänä syksynä olen miettinyt, miten ihmeessä jaksoin. Vaikka oikeastaan kaikki mitä tein oli mielekästä, ne veivät kuitenkin energiaani.

Nyt kun joutuu hyppimään Rajakadun ja Tiimiakatemian välillä, joutuu todella priorisoimaan, miettimään tavoitteitaan ja arvojaan. Tähän väliin olikin hyvä, että löysin Kirjailijan kirjan Hidasta!. Sieltä löysin monia vinkkejä ajankäytön hallintaan ja oman tasapainon löytämiseen.

Tuntuu, että alkusyksystä tiimimme kesken oli sellainen ”kirjoittamaton sääntö”, että rajakadun opintojen loppuessa lähdettiin yhdessä Innovalle, vaikka siellä ei olisi ollutkaan mitään tarpeellista tekemistä. Sen lisäksi vallitsi tunnelma, jossa paras ja tuottoisin olisi se, joka viettää eniten aikaa Innovalla. Eli vaikka olisit lähtenyt rajakadun opintojen jälkeen kotiin tekemään läksyjä tai asiakaskäynnille, olisit silti ollut laiskin ja vähiten tuotteliain, vaikka Innovalla viihtynyt olisi vain pelannut biljardia kuusi tuntia.

Kirjassakin puhuttiin ”palloilusta sisäisten ja ulkoisten odotusten välillä” sekä ”kiireen pitämisestä muodin vuoksi”. Molemmissa tulee ilmi se, että omaan ajankäyttöön vaikuttaa omien tarpeiden ja halujen lisäksi myös muut, ulkopuoliset ihmiset. Kun tiimi oli uusi –ja on toki vieläkin, on vaikea sanoa ei tai poiketa massasta. Kuka haluisikaan olla tiimin musta lammas, oman tiensä kulkija? Tiimissä pitäisi puhaltaa yhteen hiileen ja tavoitella tiimin yhteisiä tavoitteita ja unelmia. Se on tietysti selvää, että ajatusmaailma on väärä. Jokaisella on myös omat tavoitteensa, joita kohti täytyy pyrkiä. Ja omat tarpeensa, jonka avulla jaksaa taas painaa koulussa ja töissä eteenpäin. Kiire muoti-ilmiönä on mielenkiintoinen nosto, joka on ainakin osaltaan totta. Juokseminen paikasta toiseen, suuret työmäärät, projektien palaverit, täysi kalenteri ja soiva puhelin ovat ihailtuja asioita. Jos toisten arvostus on voima, jolla jaksaa eteenpäin, on helppoa vain täyttää kalenterinsa ja kuulla ”Miten sinä jaksat?” ”Onpa sinulla paljon hommaa” ”Miten sinulla riittää aika tähän kaikkeen”. Joku tuntee itsensä varmasti superihmiseksi, mutta kannattaa miettiä että kaikki perustarpeet terveelliseen elämään ovat kunnossa, jotta jaksaa. Lukion aikana itselläni meinasi unohtua liikunta melkein kokonaan, ja ihmettelenkin miten ihmeessä olen jaksanut niin pienillä liikuntamäärillä!

“Vierivä kivi ei sammaloidu, mutta se kolhiintuu kovassa vauhdissa”

Olen ottanut muutaman vinkin kirjasta jo käytäntöön! Edellisen viikon lopussa suunnittelen viikon to do –listan ja päivitän kalenterini kohdilleen. Jätän myös tilaa yllätyksille, enkä buukkaa kalenteriani täyteen. Olen ymmärtänyt, että omasta terveydestään huolehtiminen on tärkeää, ja siksi varaan sille paljon aikaa viikossa. Terveydestä huolehtiminen tarkoittaa tapauksessani kuntosalilla, lenkeillä ja ryhmäliikunnoissa käyntiä. Ostin kuntosalikortin lisäksi korkeakoululiikuntakortin, jotten tylsisty pelkkään salilla käymiseen ja saan monipuolista liikuntaa. Vaikka olen kirjannut seuraavan viikon ohjelmia kiitettävästi, niistä kiinni pitäminen on yhtä vaikeaa kun ennenkin. Sen takia pyrin laittamaan tavoitteista realistisia, sillä haluan nähdä sen viikon jolloin saan tehtyä kaiken suunnittelemani. Ensi viikolla aion ottaa to do –listani lisäksi käyttöön happy hourin, jossa varaan tunnin johonkin itseään kehittävään tekemiseen. Se voi olla rentoutumista, lukemista, ideointia tai vaikka tavoitteiden asettamista itselleni. Ennen vuoden loppua kokoan ylös omat tavoitteeni, unelmani, arvot ja asiat johon haluan panostaa ja käyttää aikaani. Käytän aikaani niihin asioihin, joihin haluan sitä käyttää. Haluan, että ensi kevään lopussa voin sanoa olevani tyytyväisempi ajankäyttööni kuin nyt. Aion olla itselleni armollisempi, annan lisää aikaa rentoutua, jotta voisin antaa itsestäni koko ajan enemmän tiimilleni, projekteihini sekä koulutöihin, ystävilleni, perheelleni ja poikaystävälleni.

Iiris Nokka

https://tavotteenamia.wordpress.com/

Tagit: , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!