Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Hiljaiset – introverttien manifesti

Kirjoitettu 17.10.14
Esseen kirjoittaja: Linda Heikkilä
Kirjapisteet: 3
Kirja: Hiljaiset - introverttien manifesti
Kirjan kirjoittaja: Susan Cain
Kategoriat: 8.4. Ihmisen tulevaisuus

Hiljaiset - introverttien manifesti, 4.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 4.0/5 (1 vote cast)

Tämä kirja osui sattumalta silmääni YPK:sta ja päätin ottaa lukuun. Tämä kirja herätti ihan järjettömän paljon ajatuksia!

Elämme arvojärjestelmässä, jossa ihaillaan ekstrovertteja. Kirjan tutkimusten mukaan vähintään kolmasosa ihmisistä ovat introvertteja. Miksi siis kaikkialla vallitsee uskomus siitä, että ihanteellinen minä on äärimmäisen sosiaalinen alfaluonne, joka nauttii parrasvaloista? Ihmisen täytyy toimia ennemmin kuin mietiskellä, olla riskinottaja ennemmin kuin huolenpitäjä, olla varma ennemmin kuin epäileväinen ja täytyy tehdä itsestään numero. Puhelias ihminen arvioidaan fiksummaksi, paremman näköiseksi, kiinnostavammaksi ja ystävänä halutummaksi. Introversioon liittyviä luonteenpiirteitä kuten herkkyyttä, pohdiskelua ja ujoutta pidetään heikkoina luonteenpiirteinä. Minkä ihmeen takia? Ekstroversiosta on tehty niin valloittava persoonallisuustyyli, että vähintään kolmasosa ihmisistä (eli introvertit) tuntevat pakkoa mukautua siihen.

Koko sana ”introvertti” on mielestäni täysin väärinymmärretty. Koen, että on häpeä myöntää olevansa introvertti, koska suurin osa ihmisistä ymmärtää sen niin, että introvertti ihminen on epäsosiaalinen, hiljainen, syrjäytyjä, erakko, ihmisvihaaja, ujo ja niin edelleen. Ja koska myös minä olen ajatellut näin, olen ajatellut olevani ekstrovertti, koska olen halunnut olla sitä. Mutta enhän minä oikeasti ole ekstrovertti. Mutta itsekin tajusin, että nykyinen maailma painostaa ekstroverttisuuteen mikäli haluaa menestyä ja olla suosittu. Myös Tiimiakatemian henki painostaa ekstroverttisuuteen. Jos et ole kovaääninen, tee itsestäsi jatkuvasti numeroa ja tarkoituksella näy koko ajan joka röörissä, ole ylisosiaalinen ja puhu paljon vaikka ei olisikaan asiaa niin mietitään, sovitko Tiimiakatemialle? Voiko hillitympi ja hiljaisempi ihminen muka pärjätä Tiimiakatemialla tiimiyrityksessä? Jos et ole valmis ottamaan isoja riskejä etkä halua olla esillä tavalla millä hyvänsä niin oletko muka sopiva tyyppi ylipäänsä bisnesmaailmaan? Jäätkö muiden jalkoihin jos olet ujo? Tässä huomioitakoon, että ujous ja introversio eivät ole sama asia. Ujous on muiden paheksunnan tai nöyryytyksen pelkoa kun taas introversio saa ihmisen valitsemaan ympäristönsä niin, että ärsykkeitä ei ole liikaa. Ujous on olemukseltaan tuskallista, introversio ei. Kaikki introvertit eivät suinkaan ole ujoja.

Minäpäs listaan tähän hieman ekstroverttien ja introverttien persooniin liittyviä asioita sekä tapoja työskennellä.

Ekstrovertti:

  • selvittävät annetut tehtävät nopeasti
  • tekevät nopeita (joskus harkitsemattomia) päätöksiä
  • tykkäävät ottaa riskejä ja multi-taskata eli tehdä montaa asiaa samanaikaisesti
  • nauttivat tehtävistä, joista palkintona on rahaa tai asemaa
  • jämäköitä ja hallitsevia
  • seurankipeitä
  • ajattelevat ääneen ja ripeästi
  • puhuvat mieluummin kuin kuuntelevat
  • jäävät harvoin sanattomiksi ja möläyttelevät helposti asioita joita ei ollut aikeissa sanoa
  • yksinäisyys ei sovi heille

Introvertti:

  • työskentelevät harkitusti ja hitaammin kuin ekstrovertit
  • keskittyvät perusteellisesti yhteen asiaan kerrallaan
  • usein poikkeuksellisen hyvä keskittymiskyky
  • useimmilla hyvät sosiaaliset taidot
  • kuuntelevat enemmän kuin puhuvat
  • ajattelevat ennen kuin sanovat ääneen
  • monet kammoaa small-talkia mutta nauttii syvällisistä keskusteluista
  • monet ovat erityisherkkiä (herkempiä liikuttumaan asioista, herkempiä voimaan pahoin inhottavien asioide takia ja monilla on vahva omatunto)

Mielestäni kumpikaan ei ole sen ihannoitavampi kuin väheksyttävämpikään. Molemmista tyypeistä löytyy hyviä piirteitä sekä myös sellaisia, jotka joskus saattavat aiheuttaa pieniä ongelmia tietyissä tilanteissa.

Kirjassa oli hyvä esimerkki siitä, kuinka introvertit väkisin yrittävät sopeutua ekstroverttien muottiin, vain koska ”pitää olla ekstrovertti jos haluaa menestyä.”

Harvard Business School (HBS) perustuu oppilaitten sanojen mukaan ekstroversiolle. Arvosanat ja sosiaalinen asema riippuu siitä, ja se on jokaiselle normi, että siellä ilmaistaan itseään sujuvasti ja kaikki on kaikessa mukana. Ne, jotka ovat hieman hiljaisempia, heitä varten professoreilla on oma oppimistiiminsä, jossa he keskustelevat, kuinka pidättyväisempiä oppilaita saadaan ulos kuorestaan. Koulu ylläpitää tiedotustilaisuuksia ja verkkosivuja, joilla neuvotaan miten osallistua opetukseen.

Puhu vakuuttuneesti. Vaikka uskoisit asiaasi vain 55-prosenttisesti, sano se ikään kuin uskoisit sataprosenttisesti.”

Jos valmistaudut tunnille yksin, teet sen väärin. Mikään HBS:ssä ei ole tarkoitettu yksin tehtäväksi.”

Älä etsi täydellistä vastausta. On parempi osallistua ja sanoa jotakin kuin vaieta kokonaan.”

HBS:ssä opiskeleva Don on pitkä ja hyvätapainen, trendikäs ja toivoo löytävänsä töitä pääomasijoittamisen parista. Hän olisi mielellään enemmän omissa oloissaan, mutta se ei ole HBS:ssä mahdollista. Aamu alkaa tapaamisella oppimistiimin kanssa ja iltapäivä menee luennoilla U:n muotoisessa auditoriossa muiden oppilaiden kanssa. Kun pitäisi ottaa osaan ryhmäkeskusteluihin, Donia alkaa ahdistaa. Hän osallistuu mielellään vain silloin, kun hänellä on mielestään jotakin näkemyksellistä lisättävää tai kun hän on aidosti eri mieltä jostain asiasta jonkun kanssa. Tämähän kuulostaa ihan järkevältä, mutta Donista tuntuu, että hänen pitäisi olla taitavampi puhelemaan vain käyttääkseen oman osuutensa saatavilla olevasta esiintymisajasta. Iltaisin Don osallistuu opiskelijoiden illanviettoihin vain, koska muuten ihmetellään miksi hän ei muka halua osallistua ja mikä häntä vaivaa. Donille tämä käy työstä, ei hauskanpidosta.

Tällainen olo minulla on useasti oman tiimin kanssa ja yleensäkin Tiimiakatemia-hengestä. Introvertteja, jotka tarvitsevat aikaa ajatuksilleen ja mielipiteidensä muodostamiseen yritetään kääntää ekstroverteiksi. Tiimin jäsenenä ei voi olla hiljaisempaa ja ajattelevampaa jäsentä, koska muuten jäät huomaamattomaksi. Sinun pitää olla puhelias ja ottaa kantaa asioihin vaikka et mistään mitään tietäisikään. Mitä enemmän puhut, esiinnyt ja rakastat omaa ääntäsi sitä parempi. Näillä eväillä menestytään Tiimiakatemialla ja bisneksessä muutenkin. Palautteena kuulee jatkuvasti, kuinka pitäisi puhua enemmän ja ottaa kantaa myös sinulle vieraisiin asioihin. Entä jos e osaa vaikka haluaisikin? Kuinka sitä harjoitellaan ilman, että kokee sen niin, että ihmistä ja hänen persoonallisuuttaan yritetään muuttaa ”paremmaksi”? Ole jotain muuta kuin olet. Kun puhun itsestäni, totta kai haluaisin olla parempi ottamaan kantaa asioihin ja keskustelemaan itselle vieraistakin asioista fiksusti. Mutta kuinka sitä opetellaan? Kuinka yhtäkkiä teen itsestäni fiksumman kuin oikeasti vielä olenkaan? Kuinka pystyn ottamaan kantaa asioihin siltä seisomalta, jos yksinkertaisesti tarvitsen ajan pyöritellä ajatuksia päässä, jotta osaan keskustella asiasta. Pitääkö minun kiinnostua olemaan huomion keskipisteenä ja rakastaa omaa ääntäni niin paljon, että opin olemaan äänessä vaikka minulla ei omasta mielestäni ole mitään järkevää sanottavaa? Ja tämä vain, koska muuten olen epämielenkiintoinen, epäsosiaalinen, mielipiteetön ja näkymätön ihminen. Ja toinen kysymys, miksi ylipäänsä ihmisiä jotka ovat koko ajan äänessä ja hakevat huomiota jatkuvasti jotenkin ihannoidaan? Onko se se tila mihin jokaisen pitäisi pyrkiä? Puhua enemmän kuin kuunnella ja jatkuvasti olla esillä. Luulisi, että suuri osa ihmisistä kokisi sellaisen ennemminkin ärsyttävänä kuin tavoitetilana. Minua ainakin ärsyttää, jos joku ihminen jatkuvasti käyttäytyy edellämainitulla tavalla.

Nordic Business Forumilla oli tänä vuonna puhujana Jim Collins, joka puheessaan vähän sivusi tätäkin aihetta. Collinsin tutkimus osoitti, että parasta tulosta tehneitä yhtiöitä luotsasivat ”5-tason johtajat”. Nämä eivät olleet räiskyviä tai karsimaattisia henkilöitä, vaan heidät tiedettiin ja tunnettiin äärimmäisen nöyrinä ja ammatillisen määrätietoisina. Hyvä johtaja ja räiskyvä persoonallisuus eivät kulje aina käsi kädessä. Johtaja voi olla varautunut, vaatimaton, nöyrä, inhimillinen ja niin edelleen, kunhan he keskittyvät johtamiensa organisaatioiden kehittämiseen eivätkä omien egojensa pönkittämiseen.

Kaiken tämän jälkeen tulee kuitenkin muistaa, että ihminen ei yleensä ole täysin kumpaakaan. Oma olemus ja persoonallisuus muodostuu jommasta kummasta, mutta molempia piirteitä yleensä löytyy kaikista.

Niin kuin tekstin alussa jo mainitsinkin, tajusin kirjan lukemisen jälkeen olevani selkeä introvertti vaikka olen koko ajan uskotellut itselleni toista. Ehkä siksi, että jopa minä olen ollut niin vahvasti tässä ekstroversion supertähteyden-ajattelumallissa kiinni, että olen toivonut olevani ekstrovertti ja siksi yrittänyt myös itseäni muuttaa sellaiseksi. Tottakai minustakin löytyy joitain piirteitä, jotka viittaavat enemmän ekstroverttisuuteen kuten en pidä yksinäisyydestä, välitän varallisuudesta aika paljonkin enkä tunne oloani uupuneeksi oltuani ihmisten seurassa. Päinvastoin.

Harmi, että introvertit ihmiset ovat niin aliarvostettuja ja väärinymmärrettyjä tässä ekstroverttiutta ihannoivassa nyky-yhteiskunnassa. Meidän introverttien tulee oppia hyödyntämään persoonallisuuttamme meidän omilla ehdoillamme!

 

Linda Heikkilä

linda.heikkila@idealeka.fi

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!