Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Hymyile, se saattaa tarttua

Kirjoitettu 22.01.16
Esseen kirjoittaja: Ella Hurskainen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Miten saada ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa?
Kirjan kirjoittaja: Dale Carnegie
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2. Yhteisöllisyys, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kuinka saada ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa?- kirjan nimi ei jotenkin houkutellut minua. Tartuinpa siihen silti, ja hyvä niin. Kirja pursusi käytännön esimerkkejä (ehkä liikaakin!?!). Se herätteli tosiaan ajattelemaan kuinka ihmisten kanssa tulisi toimia ja kuinka toisia tulisi kohdella. Löysin kirjasta paljon oppeja, joiden avulla uskon verkostoitumistaitojeni ja asiakassuhteiden luomisen, ja ylipäätään ihmissuhdetaitojeni kehittyvän entisestään. Mennäänpäs suoraan asiaan, kuinka käsitellä ihmisiä?

”Älä arvostele, tuomitse tai valita”

Keskitymme monesti toisten ihmisten vikoihin ja puutteisiin, vaikka tiedämme varmasti kaikki, että kukaan meistä ei ole täydellinen, en minä etkä sinä. Minusta tuntuu, että monesti toisten ihmisten sättimisellä pyritään kohottamaan omaa itsetuntoa ja saada oma itsensä näyttämään paremmalta. Johtaako se koskaan kuitenkaan siihen?

”Isä unohtaa” teksti oli pysäyttävä. Luin sen kaksi kertaa, toisella kerralla ääneen. Isä oivallus siitä, kuinka äreä hän oli ollut poikaa kohtaan, oli silmiä avaava. Se muistutti siitä tosiasiasta mitä kiire, stressi ja välinpitämättömyys meille tekee. Huomaamatta saattaa päästella suustaan mitä sattuu, ja itse omia sanomisia ei tule välttämättä huomioitua. Toisen mieleen pienikin turha tiuskaus tai moite saattaa kuitenkin jäädä kaikumaan.

Jokaisessa tiimiyrityksessä varmasti sorrutaan välillä siihen, että toisten tekemisiä sätitään, meillä varsinkin WhatsUpissa. Sen sijaan meidän pitäisi keskittyä siihen, miten voimme auttaa toisiamme kehittymään ja oppimaan lisää. On muistettava, että jokainen haluaa kokea olevansa hyödyllinen ja tärkeä osa tiimiämme. Nyt kun olemme tunteneet toisemme jo puolitoista vuotta, olemme oppineet tiedostamaan toistemme heikkouksia ja vahvuuksia. Minusta tuntuu hyvältä, jos joku tiimiläisistämme pyytää apuani johonkin, koska tietää minun olevan siinä hyvä. Se luo luottamusta ja arvostusta, varmasti molemmin puolin.

”Älä valita lumesta naapurin katolla, kun oma pihasi on siivoton.” – Kungfutse

”Anna rehellistä ja vilpitöntä kannustusta”

Ilman tiimiämme ja yhteisöä, jossa toimimme, ei varmasti kukaan meistä olisi uskaltanut tehdä kaikkia juttuja ja projekteja, mitä olemme tähän mennessä tehneet. Tiimi luo rohkeutta ja puskee eteenpäin. Meillä on tietenkin ollut myös epäonnistumisia mikä kuuluu asiaan. Mielestäni olemme jääneet välillä vellomaan liian pitkäksi aikaan. Sen sijaan meidän pitää keskittyä enemmän siihen mikä on mennyt hyvin, ja mennä vahvuuksien voimalla eteenpäin.

Meidän täytyy kannustaa ja tsempata toisiamme yhä enemmän. Pienikin kehu tai kiitoksen sana, voi antaa toisen päivään tai projektiin hurjasti potkua. Muistan kun viime keväänä sain tiimimme ensimmäisen kuukauden onnistuja kunniakirjan, ja se teki minut niin iloiseksi. Miettikää nyt Petrin ja Jaken käsinkirjoitettu paperinpala antoi minulle tsemppiä koko kevääseen. Tämän jälkeen käytäntö on unohtunut, sillä olemme keskittyneet liikaa ongelmiin. Jos joka kuukausi, tai vaikka joka viikko jatkossa huomioimme ihmisen joka on jollakin tavalla onnistunut, se tuo varmasti lisää puhtia koko tiimiin. Samaa käytäntöä pitäisi mielestäni toteuttaa myös koko Tiimiakatemian tasolla. Kunniamaininta tai kehu vahvarissa muiden edessä herättäisi varmasti innostusta tekemiseen.

”Herätä innokas halu”

Miksi me teemme asioita? Koska me haluamme tehdä asioita. Jotta projektit, mitä Tiimiakatemialla teemme olisi mielekkäitä, niiden täytyy olla semmoisia, joita me haluamme tehdä. Aina kuitenkaan kaikki ei aluksi vaikuta asioilta, mitä haluaisimme lähteä tekemään. Iso syy siihen on, että asiat esitetään väärin ja virheellisestä näkökulmasta. On tärkeää, että projektinjohtaja osaa herättää innokkaan halun kanssatyöskentelevissä. Ja miten se onnistuu?

Jos minä käsken tiimiläistäni esimerkiksi: ” Minä haluan, että sinä Stiina hoidat Kotakahvilan Facebook-markkinoinnin”, se ei välttämättä herättäisi Stiinassa minkäänlaista innokkuutta. Jos asia kuitenkin muotoillaan eritavalla: ”Minusta sinun Facebook- markkinointi- taitosi ovat mahtavat, ja uskon, että voisit yhä entisestään kehittää niitä Kotakahvilan- projektissa”, tulee asiaan heti uusi näkökulma. Tuon kehotuksellani esiin vastapuolen vahvuuksia ja kerron, mitä hän hyötyy, siitä jos hoitaa homman. Jotta voi saada ihmiset innostumaan tekemisestä, on ehdottoman tärkeää osata asettua toisen asemaan ja miettiä asioita eri näkökulmista.

”Pidän kykyä herättää ihmisissä innostusta suurimpana ominaisuutenani, ja ihmisten parhaita ominaisuuksia kehitetään arvonannolla ja kannustuksella.”- Schwab

Kirjan toisessa osassa käsiteltiin sitä, kuinka saada ihmiset pitämään itsestään. Ensiksi ajattelin, että miksi luen tällaista. Ihmiset joko pitävät minusta tällaisen kuin olen, tai sitten eivät pidä. Kirja antoi kuitenkin paljon uutta ajateltavaa, ja muistutti tärkeistä joka päiväisistä asioista.

Kiinnostu aidosti toisista

Tuhlaamme vain aikaa, jos yritämme saada muut ihmiset kiinnostumaan meistä. Kaikkia kiinnostaa loppuen lopuksi vain omat asiat, joten miksi kukaan kiinnostuisi esimeriksi minusta. Minun täytyy itse olla kiinnostunut toisista ja osoittaa se. Jo pienikin huomion osoitus siitä, että sinua kiinnostaa joku toinen on merkittävä. Esimerkiksi Tiimiakatemialla on minusta tärkeää, että moikataan kaikkia kun tullaan toimistolle. Yksikin iloinen hymy voi pelastaa jonkun päivän, ja saada olon tärkeäksi. Itse koitan aina moikkailla ja höpötellä ihmisille. Olen myös melko utelias, joten saatan usein mennä kysymään tyypeiltä, että mitä kukakin puuhailee. Itsestänikin tuntuu hyvältä, jos joku kyselee, että mitä teen tai miten jollakin projektillani menee.

Hymyile.

Hymy antaa heti positiivisen mielikuvan ihmisestä, ja se on hyvinkin tarttuvaa. Karskimmankin ukon sydämmen varmasti sulattaa pikkulapsen hymy. Ja hei hymyileminenhän on ilmaista, joten miksi sitä ei tekisi jokainen meistä?

Kun menee tapaamaan uusia ihmisiä esimeriksi asiakaskäynneille, iloinen hymy ja jämäkkä kädenpuristus antavat varmasti hyvin ensivaikutelman. Ei kukaan halua katsoa löysäilevää mutrusuuta. Myös puhelimessa puhuessa hymyileminen on tärkeää, hassua, sillä siinä ei edes näe ihmisen kasvoja. Minulle jäi mieleen viimeviikolta se, kun soitin Kouvolan Lakutehtaalle ja kerroin pyöräprojektistamme. Hymyilin koko puhelun ajan, ja pyrin kuulostamaan mahdollisimman innokkaalta, mitä olinkin. Uskon, että se välittyi puhelimen toiseen päähän sillä sieltä tuli lämmin vastaanotto ja loppuun vielä kommentti: ”Hyvä meininki teillä!”

Muista, että ihmiselle hänen oma nimensä on suloisin ja tärkein sana kaikilla kielillä.

Minä olen monta kertaa hämmentynyt ja yllättynyt iloisesti siitä jos joku odottamaton taho kutsuu minua omalla nimelläni. Se tuntuu aina yhtä hyvältä, ja tekee minulle tunteen, että olen mieleenpainuva ihminen. Siksi kirjankin sanojen mukaan, nimien painaminen mieleen on hyvin tärkeää hyvien ihmissuhteiden luomisessa niin työ-elämässä kuin elämässä muutenkin. Minusta on hölmöä kun ihmiset sanovat aina tekosyyksi ”Minulla on niin huonon nimimuisti.” Mikä edes on nimimuisti? Mielestäni ne ihmiset joiden nimet todella haluamme muistaa, muistamme.

Uskon, että asiakkaan nimen muistaminen voi edistää yhteistyötä ja lisätä myyntiä. Tämmöisiä tapauksia ilmeni esimerkiksi EkoTeko pop-upilla. Siellä kävi eräs pariskunta pienen tyttölapsensa kanssa monta kertaa. Heti ensimmäisellä kerralla kysyin lapsen nimeä, ja painoin sen mieleeni. Aina kun perhe palasi kaupalle tervehdin lapsea hänen omalla nimellään, ja näin kuin vanhempien kasvoille syttyi hymy. Uskon, että lapsen huomiointi ja viihtyminen toi heidät yhä uudelleen ja uudelleen kauppaan, ja tekemään lisää ostoksia.

Ole hyvä kuuntelija ja rohkaise toista puhumaan itsestään.

Kuunteleminen on vaikea taito, joka kuitenkin saattaa monesti jäädä unohduksiin. Ennen Tiimiakatemialle tuloa kuunteleminen ei ole ollut niin merkittävä puheenaihe ja taito, jota olisin käsitellyt. Toki aina on kannustettu kuuntelemaan toisia, mutta ei kehotusta ole jäänyt sen suuremmin miettimään.

Nykyään erilaisissa arjen tilanteissa, tuo kehotus saattaakin yllättäen hypätä mieleeni. Olen oppinut välillä hiljentymään, ja odottamaan, että toinen saa sanottavansa sanotuksi. Se ei kuitenkaan riitä, että on vaan hiljaa ja antaa toisen puhua. Täytyy osoittaa, että on kiinnostunut siitä, mitä toinen puhuu ja ennen kaikkea on läsnä tilanteessa. Mielestäni hyvän kuuntelijan tekee se, että uskaltaa katsoa silmiin ja osaa esittää välikysymyksiä ja kommentteja, jotka innostavat puhujaa kertomaan aiheesta lisää. Ihailen meidän tiimin Allua asiakaskäynneillä, sillä huomaan kuinka hän kuuntelee kiinnostuneena ja sen jälkeen osaa koota asiakkaan ajatukset yhteen ja tehdä niistä oivalluksia ja lisäkysymyksiä.

Itse koen, että minun täytyy kehittää omaa malttiani vielä lisää. Jos innostun jostakin ideasta, unohtuu kehoitukset kuuntelusta sillä seisomalla ja alan puhua pälpättää. Kehityksen kuitenkin olen huomannut silloin, kun en ole Tiimiakatemian ympäristössä. Esimerkiksi kun menin joululomalla Joensuuhun vanhojen ystävieni luo, tajusin kuinka erilaista keskustelukulttuurimme siellä on. Pölötämme päällekkäin ja äänemme nousee vähän väliä innostuksesta. Keskustelun sivusta seuraaminen on tosi silmiä avaavaa. Miksi kaikilla on niin kiire kertoa omista jutuista? Toisten tarinat ovat varmasti opettavaisempia, sillä ne on kaikille aivan uusia juttuja. En kuitenkaan maininnut asiasta kavereilleni, sillä minusta meidän pölötys ja päällekkäin puhuminen on osa meitä ja se on ihanaa.

Puhu toisia kiinnostavista asioista

Mikä olisikaan varmempi tapa aloittaa keskustelua, kuin kysyä asiasta, mistä tietää toisen tykkäävän? Tämä toimii varmasti myös ”ice-breakerina” asiakaskäynneillä. Siksi onkin hyvä tehdä ennakkotutkimusta yrityksestä ja henkilöstä ketä on menossa milloinkin tapaamaan. Jos tiedän jo valmiiksi jotakin, se osoittaa varmasti, että olet oikeasti kiinnostunut. Kun keskustelee ihmisten kanssa, ja on aidosti kiinnostunut ja kuuntelee toista, se saa varmasti vastapuolen tuntemaan itsensä tärkeäksi. Välinpitämättömyys toisia ihmisiä kohtaan, on hölmöintä mitä voimme tehdä.

Kirja sai minut kaiken kaikkiaan pohtimaan käyttäytymistäni ja se teki minut myös hiukan surulliseksi. Miksi minullakin on aina niin kiire kertomaan omista jutuistani? Esimerkiksi kun äiti soittaa minulle, hän kyselee miten minulla menee ja minä kerron pitkät pätkät. Sen jälkeen minä en edes aina muista kysyä miten heillä menee tai mitä he ovat tehneet. Usein kun soitan itse hänelle, kysyn apua johonkin minun ongelmaani. Kuinka itsekästä.

Pieni hymy, ”mitä kuuluu”- kysymys, tai vilpitön kehu saattaa pelastaa jonkun päivän, miksi emme siis kaikki olisi arjen Sankareita ja tekisi näin?

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!