Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Hyvä idea ei toimi!

Kirjoitettu 13.12.13
Esseen kirjoittaja: Anniina Maukonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Hyvä idea ei toimi
Kirjan kirjoittaja: Marko Kulmala
Kategoriat: 7. Innovointi, 7.1. Luovan ajattelun työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Viime viikolla meillä oli Luova älykkyys ja notkeus koulutusohjelman viimeinen kerta. LÄNin aikana oppi todella paljon luovuudesta, kuten itsestäänkin luovana ihmisenä. Vaikka LÄN loppuu, en aio lopettaa innovointikirjojen lukemista ja siksi otinkin luettavakseni ”Hyvä idea ei toimi”.

Runoista liikeideaksi

Kirjassa todettiin, että ihmismieli tykkää ärsykkeistä. Tämä liittyy vahvasti myös innovointiin, sen huomasimme LÄNissä, kun innovoimme uusia tuotteita ja palveluita altistamalla itsemme ensin runoille. Runojen pohjalta lähdimme innovoimaan, ja tulokset olivat mahtavia. On paljon hankalampaa yrittää nyhjästä tyhjästä, kuin voi hakea ensin ärsykkeitä ja inspiraatiota muualta. Ideointi on kuitenkin asioiden yhdistelyä, ja idea on yhdistelmä ihmeen tuttua ja täysin vierasta. Tämä täysin vieras ja ei-ennen-ajateltu voi löytyä ihan mistä vain. Kunhan altistat itseäsi ärsykkeille ensin.

”Idea ei hedelmöity pihtaamalla, tarvitaan holtitonta jakamista!”

Ennen LÄNiä, olin ujo sanomaan ideani ääneen. Usein siksi, että pelkäsin kritiikkiä ja otin sen henkilökohtaisesti. En myöskään luottanut omiin ideoihin. LÄNin aikana olen kuitenkin oppinut, että ideat on jaettava. Kirjassa jopa sanottiin, että idea ei edes ole idea, jos sitä ei ole sanottu ääneen. Silloin se on vasta ajatus. Jos luulet, että ideasi varastetaan, et ole ymmärtänyt idean ideaa. Ideaa pitää pöllyyttää! Muut voivat muokata sinun ideaasi, se on vain rikkautta kun muut jalostavat sitä. Sinun ideasi ei oikeasti ole sinun. Pelkkä idea ei ole vielä mitään, mutta idean kokeilu käytännössä on. Idean arvo kuuluu niiile, jotka tekevät jotain.

”Luovuus on kykyä nähdä yhteyksiä.” Tästä puhuimme paljon LÄNissä, ja vaikka se periaatteessa oli kaikille selvää, tuli ajatuksesta jotenkin tosi iso kolahdus. Ideointi on asioiden yhdistelyä. Matkitaan ja pöllitään toisilta ja yhdistellään omaan ideaan. Jaoin tämän idean myös treeneissä, mutta minusta tuntuu, ettei se kolahtanut ihmisille ihan niin kovaa kuin meidän LÄN- porukalle. Ehkä LÄNiläiset sitten on vähän hippejä, outoja lintuja. Tai sitten me ollaan normaaleita, ja kaikki muut outoja.

Ideat syntyvät seuraavanlaisesti ”Hölise holtittomasti, usko lujasti, ajattele yhdessä, pyydä apua.” Näin juuri Tiimiakatemiallakin ideoita pitäisi pölyttää. Jakaa niitä omia ideoita kaikille ja saada sitä kautta apua ja ajatuksia muilta. Tähän ehkä LÄNin kanssa olemme pyrkineet TA-talkkarin aamushown kautta. TA-talkkari ottaa jonkun projektin tai idean käsittelyyn, ja yritetään saada sitä vähän pöllyyteltyä vähän muunkin kuin sen oman tiimin kanssa.

”Mitä asioita kannattaa tehdä? Välttämättömät ja ne joita rakastaa. Ja ne joista oppii mitä rakastaa.”

Tämä lause mielestäni kiteyttää koko Tiimiakatemian ja siellä oppimisen erittäin hienosti. Huh. En tiedä onko minulla lauseeseen mitään kommentoitavaa, kun että noin asiat menee. Tee pakolliset hommasi, ja niiden lisäksi sitä mitä rakastat. Ja mene myös välillä sinne epämukavuusalueelle, jossa tajuat ne asiat mitä tykkäät tehdä.

Hyvä idea ei toimi- ole rohkea!

Itse on huomannut sen, että on yllättävän hankalaa toimia eritavalla ja rohkeasti. Monesti saa kaikenlaisia ”häiritseviä” ideoita ja jopa jakaa ne muiden kanssa, mutta aina toteutus on haasteellista. Alkaa liikaa miettiä, että mikä siinä voi mennä pieleen ja mitä jos joku ei tykkää tai suuttuu? Mutta siitähän koko ”Hyvä idea ei toimi” kirjakin toitottaa: vain häiritsevä, kiinnostava ja innostava idea on kehityskelvollinen! Silloin idea vääjäämättä herättää vastustusta. Mutta jos kukaan ei vastusta ideaasi, ei siitä myöskään kukaan puhu jälkeenpäin. Koskaan. Siksi häiritsevä idea toimii.

Olenko tosissani?

Kun innostus ottaa vallan, kysy itseltäsi; ”olenko tosissani?” Itse totesin LÄNin karaktäärissä, että olen oppinut hillitsemään innostustani. Ennen olin kuin koira, joka innostui hirveästi jostain ja vielä jos joku oikein yllytti, vöyhkäys vain pahentui. Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin oppinut palaamaan innostuksen tasolta takaisin konkretiaan ja tekemisen pariin. Osaan siis siirtää innostuksen tekemiseen eikä vain ideaan, ainakin hetkellisesti.

Olin unohtanut aivan mielikuvituksen luovuudessa! Miten mielikuvituksen voi edes unohtaa? Minulla on todella vilkas mielikuvitus, ja oli varsinkin lapsena; leikin todella paljon ja piirsin. Kirjoitin myös paljon tarinoita, ja aloitin jopa kirjoittamaan omaa ”kirjaa”. Kirjoitin ensimmäisestä tarinasta puolet. Tämänkin piirre on siirtynyt kyllä aikuisuuteen asti, se että innostuu jostain, mutta ei oikein saa asioita loppuun. Miten osaisin hyödyntää mielikuvitusta nykyään? Osaan hyödyntää sitä kyllä kaikenlaisten skenaarioiden miettimisessä, sekä sen huomaa oudoista unistani. En oikein haluaisi satutädiksi, mutta onhan sitä vaikka käsikirjoittaja, sanoittaja, runoilija, kirjailija…

”Oivallus on sitä, että huomaa ensimmäisten joukossa sään muuttuneen. Huomaamista auttaa, jos pitää verhot auki.”

LÄNin aikana olen oppinut paljon tietoisuudesta. Tietoisuutta omista mielenmalleista, tietoisuutta tilanteiden ’nauttimisesta raakana’, tietoisuutta tästä hetkestä juuri nyt. Tällä tavalla pystyy altistamaan itseään ihan uudenlaisille asioille, kun tiedostaa kaiken millaisia temppuja aivomme meille yrittävät tehdä päästäkseen helpommalla.

LÄNissä loimme itsellemme innovoijan karaktäärit. Tällainen karaktäärien luominen on mielenkiintoista, harvoin tulee keskityttyä itseensä pitkään ja pohdittua, mistä minut on oikeasti tehty. Tuli mieleen kuvaus siitä, että ihminen kuin taulu, josta vain osaa näkyy lasin toiselle puolle; mitä on siellä, joka jää kehyksien alle? Kuinka usein edes olemme tarpeeksi uteliaita katsomaan, mitä siellä on?

”Vaikka olemme tehneet paljon, emme ole saaneet aikaiseksi mitään valmista.”

Meillä LÄNissä tapahtui neljännen kerran taika, ja porukka nivoutui viimeisellä kerralla todella hyvin yhteen. Emme halua lopettaa yhteistä taivalta vielä! Miten voisimme tehdä vielä jotain tekoja yhdessä, koska olemme huomanneet, että tämä porukka on todella hyvä kasvualusta ideoille ja kokeiluille. Poukkamme puhuu ja ymmärtää samaa kieltä, ja annamme toisillemme luvan olla luova. Meillä ei ole rooleja, kenenkään ei tarvitse esittää mitään.

Kuten Eemeli viimeisellä LÄN kerrallamme hyvin totesi, ”Vaikka olemme tehneet paljon, emme ole saaneet aikaiseksi mitään valmista.” Haluamme ainakin jatkaa osaltamme Tiimiakatemian kulttuurin vaalimista ja periyttämistä. Kirjassa todettiin, että jos haluamme edistää mitä tahansa muutosta, meillä on edessämme kolme mahtavaa kysymystä: ”Mikä on arvokasta ja kulkeutuvaa?” ”Mikä on innostavaa ja imeytyvää?” ”Mitä näemme toisissamme?” Eli toisin sanoen; mitä Tiimiakatemialla haluamme säilyttää ja pitää mukana matkassa? Mikä meitä innostaa? Siis meitä, nyt on uuden sukupolven aikakausi ja on turha yrittää herätellä vanhoja juttuja henkiin. Meidän on luotava oma kulttuurimme. Viimeisen kysymyksen tulkitsen niin, että mitä mahdollisuuksia me näemme toisissamme? Mistä iduista meidän kannattaa lähteä kasvattamaan uuden kulttuurin kukkaa? Näin kliseisesti asian ilmaistakseni.

TA-talkkarin aamushow jatkuu ja Uniklubi yritetään herättää henkiin jollakin uudella tavalla. LÄNin julkaisu julkaistaan tammikuussa, ja meillä on silloinkin mahdollista näyttää, mistä LÄN on oikein tehty. Järjestää oikein päräyttävä julkaisutilaisuus. Lisäksi aiomme ottaa keväällä reunionin, jossa verestellään vähän kulunutta vuotta ja pöllyytellään uusia ajatuksia. Heittipä Keksijä Keränen idean kaikkien LÄNien reunionista tuossa keväällä, ja se herätti suurta innostusta…

Kirjassa oli kohta ”Noin 12 ehdotusta”. Se kolahti ja kovaa. Paljon hyviä juttuja, joita voisi hyvinkin käyttää teeseinä tai arvoina jossain. Olisiko tässä teesit Viva La Revolutionille? Tai uudet arvot Tiimiakatemialle?

 

  1. Ajattelemme toisin. Ajattelu ei muuta ajattelua. Teot muuttavat. Teemme jotain!
  2. Valta syntyy jakamisesta. Kyse on voimattomuuden hyväksymisestä. Jaamme valtaa ja antaudumme.
  3. Jaamme enemmän kuin otamme.
  4. Rakastamme lähimmäisen ideaa.
  5. Luotamme enemmän kuin epäilemme.
  6. Käytämme ideoita pääomana ja ajattelemme, että menetämme kaiken.
  7. Jätämme jälkiä, synnytämme merkityksiä.
  8. Teemme mahtavia virheitä.
  9. Ymmärrämme: kyse ei ole minusta
  10. Myönnämme voimattomuutemme, ajattelemme vahvuuksia.

Kiitos kun luit ajatuksiani!

Anniina Maukonen

anniinamaukonen@gmail.com

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!