Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Hyvä pomo vai hankala akka

Kirjoitettu 04.11.20
Esseen kirjoittaja: Tiia Kolehmainen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Hyvä pomo vai hankala akka
Kirjan kirjoittaja: Caitlin Friedman, Kimberly Yorio
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 2.3. Yhteisöllisyyden kehittämisen työkalut, 4. Johtaminen, 7.1. Luovan ajattelun työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Myönnän, valitsin kirjan ihan vain nimen perusteella ja sillä, että se liittyi johtamiseen. Jo heti nimestä voi päätellä, että kirja kertoo naisjohtamisesta ja sen luomasta mielikuvasta. Ja niinhän se kertoikin. Kirjassa oli mielenkiinotoista pohdintaa siitä, miten nais- ja miespomoja kohdellaan ja arvioidaan eri tavoin ja millaisia eroja johtamistyyleissä muutenkin on. Se, mikä toimii miehillä, ei toimi välttämättä naisilla. Melkein jokaisella on varmasti kokemusta kummankin alaisuudessa toimimisesta ja kuinka ne ovat eronneet toisistaan. Itse koen, että naisjohtajat ovat paljon vaativimpia ja tunteensa näyttäviä, sekä suorempia sanomaan asioista.

Aihe oli mielenkiintoinen ja juttelinkin siitä muutaman (miespuolisen)ystävän kanssa. Keskusteltiin, millaisia eroja on nais- ja miesjohtajilla. Esiin nousi ainakin auktoriteetti, alaisten asenne ja tunteellisuus. (Tämä mainittiin myös kirjassakin!) Tunnistan nämä piirteet niin johdettuna olemisena kuin itselläni haasteena johtamisessa. Auktoriteetin suhteen koen ehkä suurimman haasteen, miten tästä ajoittain hiljaisesta, mutta tempperamenttisestä naisen alusta saa vakuuttavan ja uskottavan. Tässäkin ehkä epävarmuus omista tiedoista ja taidoista heijastuu niin, että ei uskalla sanoa suoraan. Tässä on hyvä käyttää paljon puhuttua Fake it until you make it -tapaa. Kirjassakin tästä mainittiin, että jos olet epävarma johtajana, älä näytä sitä, vaan näyttele itsevarmaa, kunnes olet itsevarma.

Mitä tunteellisuuteen tulee, niin tämä on vaihtelevaa. Positiivisia tunteita näytän kyllä, kun on hauskaa ja saa hepuleita, mutta surullisuutta en useinkaan jaa muille. Toki jos henkilökohtaisessa elämässä menee huonosti, niin se näkyy useimiten tekemättömyytenä, mutta muuten en näytä niitä juurikaan. Mutta tempperamenttisuus ottaa välillä kyllä vallan, niin töissä kuin arjessa. Eniten se korostuu koneella työskennellessä, eli onnea minulle, uusi talousvastaava 🙂 Tässä näen kuitenkin paikan kehittää tätäkin itsessäni ja olla menettämättä hermoa pienistä asioista.

”Nainen pärjää, kun hän hallitsee tunteensa yhtä hyvin kuin hän hallitsee henkilökuntansa.”

Kirjassa oli mielenkiintoinen fakta, joka herätti huomioni, ”Useimmat oppivat kaiken tarpeellisen johtamisesta viidenteen ikävuoteen mennessä.” Toki nuo taidot hautautuvat, mutta ne ovat kuitenkin jo opittuja, eli ne pitäisi saada näin vanhempana vain kaivettua uudestaan esille. Soitinkin äidilleni ja kysyin (aihetta sen enemäpää kertomatta,) millainen olin luonteeltani päiväkodissa. Vastaus oli hauskaa kuunneltavaa: sosiaalinen, paikkansa tietävä, näkyvä persoona ja ensimäisinä tutustumassa kaikkeen uuteen. Huomaan nämä piirteet aika ajoin itsessäni tänäkin päivänä, mutta en läheskään kovinkaan vahvoina. Kun nämä piirteet saa kaivettua sieltä 2000 luvun alun pikku minästä tähän nykyiseen tulevaan johtajaan, niin asioita alkaa varmasti tapahtumaan ja kuulumaan.

Joharin ikkuna

Tässä on työkalu, jota itse aion tulla hyödymtämään, sillä viestinta ei ole oma vahvuusalue ja tulevassa johtoroolissa se on enemmän kuin tärkeää ja samoin myös projektiryhmissä toimimisessa. Joharin ikkuna on nelikenttä, josta ylhäältä löytyy avoin alue ja sokea alue. Alhaalta taas salattu alue ja tuntematon alue. Kun viestintä toimii molemmin puolisesti, ollaan avoimella aluella, missä kaikki osapuolet tietävät mitä tapahtuu. Kun vain sinä ymmärrät mitä teet, mutta muut eivät, olet salatulla alueella, josta lähtee paljon huhuja ja helposti vääriä mielikuvia liikkeelle muille. Jos taas sinä et tiedä, mutta muut tietävät, ollaan sokealla alueella, jolloin voi syntyä hylkäämisen tunnetta, että sinut jätetään ulkopuolelle. Viimeisenä alimmassa nurkassa on tuntematon alue, josta kumpikaan osapuoli ei tiedä.                    Tärkeintä on siis kasvataa avointa aluetta, jossa kaikki osapuolet tietätävät missä mennään. Tätä nelikenttää on helppo käyttää itse, kun kysylee, kuinka hyvin muut tietävät ja tiedätkö itse kaiken oleellisen. Jos huomaa puutteita, niihin on helppo tarttua. Viestintään vaaditaan myös luottamusta, jotta jokainen uskaltaa tuoda asioita esiin, jotta ne päätyvät avoimuuden kenttään. Tästä syystä, on tärkeää että niin tiimi tutustuu toisiinsa pintaa syvemmälle ja paljastaa itsestään myös jotain henkilökohtaista. Siksi kaikki yhteiset illanistujaiset, lounashetket, yhdessä vietettty aika, tekee ryhmästä paljon tiiviimmän ja luottavaisemman ja sitä myötä myös toisilleen avoivemman.

Loppuun ajattelin laittaa kymmenen kohdan listan, kuinka (nais)pomona EI kannata toimia työpaikailla, ellei tarkoituksena ole erkaannuttaa muita itsestäsi:

  1. Epävarmuutesi ohjaa tekemistäsi
  2. Et johda tekemistä esimerkilläsi
  3. Sukupuolisyrjintä
  4. Älä ole päättämässä jokaisesta pikkuasiata, vaan anna luottamus työntekijöille
  5. Sinulla on kohtuuttomat odotukset ja moitteet
  6. Kohtelet avustajaasi liian tuttavallisesti (saatat kuormittaa häntä muullakin, kuin vain työllä)
  7. Luulet muita ajatustenlukijoiksi
  8. Otat kunnian antamatta sitä
  9. Itket, huudat ja menetät malttisi
  10. Olet kateellinen

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!