Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Hyvää johtamista

Kirjoitettu 24.04.16
Esseen kirjoittaja: Matleena Laaksonen
Kirjapisteet: 4
Kirja: IKEA-tarina + Johtamisen Tao, uuden aikakauden johtamis-strategioita
Kirjan kirjoittaja: Bertil Torekull + John Heider
Kategoriat: 3. Yrittäjyys, 3.1. Yrittäjien elämänkertoja ja yritysten historioita, 3.2. Yrittäjän taidot ja työkalut, 4. Johtaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

IKEA on ruotsalainen brändi, Ruotsin oma kultapoika, logon isänmaallisesta värityksestäkin sen on aina nähnyt. IKEAa ja sen globaalia menestystä miettiessä nousee aina tietty pieni suomalainen kateus. Miten on mahdollista, että alle tuhat kilometriä meistä Ruotsissa, on kehitetty niin monta suurta kansainvälisesti suurta ja menestyvää brändiä, kuten IKEA, H&M, Volvo.. mitä näitä nyt on. Mikä heillä toimii eri tavalla kuin meillä Suomessa, onko kyse rohkeudesta ja itsevarmuudesta vai helpommasta tiestä lähteä kohti yrittäjyyttä? Onko tälle edes olemassa mitään järkevää selitystä vai onko kaikessa kyse muka vain moukan tuurista, jolla ruotsalaiset mm. aina sattuvat voittamaan meidät suomalaiset jääkiekossakin? Siinä on pakko olla jotain muutakin. Nyt vihdoin ajattelin löytäväni tässä asiassa mielen rauhan itselleni lukemalla Ingvar Kampradin huikean elämänkerran, joka on tietenkin nimetty IKEA-tarinaksi.

IKEA, yksi niistä maailman tunnetuimmista sekä menestyvimmistä brändeistä. Onko tällä maapallolla enää edes olemassa ihmisiä, jotka eivät tiedä mikä IKEA on? Onko Suomessa yhtäkään kotia, jossa ei ole IKEAsta yhtäkään tavaraa? Itsellänikin näyttää olevan omassa kämpässä ainakin kahdeksan IKEAsta ostettua tuotetta, vaikka olen aina mieltänyt itseni niihin, jotka haluaa ostaa niitä vähän erilaisia juttuja, mitä ei ihan joka tyypillä tulisi vastaan. Mutta tämä väite näyttää olevan täysin palturia. Oikeastaan nykyään ajattelen myös, että mitä väliä onko minun sohvani ostettu IKEAsta vai Maskusta. Onko sillä oikeasti merkitystä esimerkiksi ekologiselta kannalta, viitaten siihen että uskon molempien firmojen käyttävän esimerkiksi välillä kyseenalaista työvoimaa ja sohva on luultavasti tuotettu Kiinassa. Tai onko sillä väliä, että luultavasti sitä IKEAsta ostettua sohvaa löytyy useammasta kodista kuin Maskun sohvaa, ainoa ero kuitenkin nykyään tahtoo olevan se hinta, joka sattuu poikkeuksetta olemaan aina IKEAssa alhaisempi.

Valitettavasti hinta on tällä hetkellä omassa elämäntilanteessa opiskelijana se kaikista suurin ostopäätökseen vaikuttava tekijä, joka useimmiten kulutushysterian vallitessa on huono asia. Esimerkiksi vaateostoksissa olen moneen kertaan katunut, että miksi taas menin ostamaan tämän kympin halvemman retkun Gina Tricosta, enkä maksanut kymppiä enemmän, jotta olisin saanut edes vähän parempi laatuisen paidan. Tähän samaan ongelmaan en ole kuitenkaan ikinä vielä törmännyt IKEAn huonekaluissa tai kotisisustuksessa. Ei niissä ole ikinä ollut mitään vikaa, eivätkä ne ole kuluneet muita nopeampaa. Toisaalta täysin eri tuote ja ympäristö tehdä laatuvertailua ja toisaalta taas ei. Ainakin oman käyttökokemukseni perusteella voin puhtain mielin sanoa IKEAn olevan yllättävän laadukas valinta. Josta tullaankin siihen, että miksi se yllättää että edullinenkin voi olla laadukasta, miksi ne ovat aina yleensä kaksi toisensa pois sulkevaa arvoa? Tämän saman ongelman oli huomannut jo muutama vuosikymmen sitten Ingvar Kamprad ja hän keksi siihen ratkaisun.

 

IKEAn perustaja Ingvar Kamprad, syntyi saksalais sukujuuriseen perheeseen Ruotsin maaseudulle Älhulttiin 20-luvulla ja porskuttaa edelleen eteenpäin, tällä hetkellä 90 vuotiaana. Kyseessä on kyllä huikean nerokas ja ennen kaikkea ahkera yrittäjä, joka ei varmasti edes itse huonekalukauppiaana aloittaessaan tiennyt mihin hän päätyisi. Kirja oli kerta kaikkiaan innostavaa luettavaa ja osoitus siitä, että jos sinulla on tarpeeksi uniikki, toimiva sekä tunnistettava liiketoimintaidea, jolle löytyy vielä ostajakunta, mahdollisuutesi ovat rajattomat. Niin kuin hän itse kirjassaan mainitsee: ”Minun oli määrä osoittaa elämässäni, ettei toimivan ja hyvän tarvitse olla kallista.”Kamprad löysi oman intohimonsa sekä sloganinsa kyllä varhain, ero hänessä muihin tiensä löytäjiin oli vain se, että hän uskoi siihen täysillä ja halusi tehdä mahdottomasta mahdollista.

Tämä kirjahan on melko odotetusti IKEAn hehkuttamista sekä sen hienouden avaamista kirjan lukijalle. Kirjassa kerrottiin hyvin tarkalleen miten pienestä kaikki alkoi, miten liiketoiminta vaan lähti kasvamaan ja miten tällainen bisnes imperiumi sitten oikeasti käytännössä rakennettiin. IKEAn polku on vaikuttava ja kunnioitettava ja myös jokavuotista liikevoiton kasvua voi edelleen pitää täysin uskomattomana juttuna. Perheyritys status sekä maanläheisyys on vieläkin saatu pysymään osana itse brändiä ja yrityksen toimintaa, minkä luulisi olevan täysin mahdotonta puhuttaessa näin suuresta globaalista yrityksestä.

Se mistä itse kuitenkin eniten koko kirjassa vaikutuin oli se, millainen johtaja Ingvar Kamprad oli ja on edelleen. Hänen kykynsä olla läsnä, ihmisläheinen johtaminen sekä kyky luoda pitkiä ja kestäviä alais – sekä asiakassuhteita on mieletön. Vaikkakin hänen persoonansa näyttää olevan erittäin tarkka, nuuka, sekä välillä ehdoton, hänen paremmat puolensa ovat aina kumminkin tehneet voiton kollegojen silmissä. Hänen kykynsä palkata parempia ihmisiä mitä hän itse on ja kyky seuloa niistä vielä ne luotettavat ja lojaalit alaiset kehittämään IKEAa vielä paremmaksi, on uskomattoman hienoa. Uskon, että tässäkin on yksi syy hänen menestykseensä, yhteisöllisyys sekä halu rakentaa jotain yhdessä muiden ihmisten kanssa. Vaikka muut ja hän itse on aina tiennyt olevansa paikan pomo, on hän silti aina halunnut tehdä IKEAsta yhden suuren perheen, jossa kaikki voivat hyvin ja yhdessä samalla tarmolla mennään eteenpäin. Vaikka IKEA onkin aikojen saatossa muodostunut Franchising-yritykseksi, jossa tavaratalon vetäjä voi tulla IKEA perheen ulkopuolelta, on silti konseptointi, koulutus, sekä IKEAn noudattamat arvot, tavoitteet sekä missiot tehty hyvin selväksi uudelle yrittäjälle ja myös se ettei niistä tule poiketa. Onkin ihme, että mitään pahaa käsiinleviämis tapausta ei ole vielä tapahtunut yhdessäkään tavaratalossa.

 

Kirjassa oli myös yllättäviä asioita, nimittäin se että Kampradilla oli nuoruudessaan erittäin vakava hairahdus, aktiivisuus Ruotsin natsi puolueessa. Näitä asioita ei voi millään tavalla kuitata olan kohahduksella eikä menneisyyttä voi muuttaa. Eikä ennen kaikkea sitä, että ihmiset eivät tule milloinkaan unohtamaan sitä, että IKEAn perustaja on ollut natsi. Erittäin huonoa mainontaa IKEAlle ja ennen kaikkea omastani ja monen muun mielestä anteeksiantamatonta. Kirjassa käytiin kuitenkin tämäkin natsi kohu perusteellisesti läpi, joka tapahtui siis vasta 90-luvun alussa, ja tietenkin tämä oli Kampradille henkilökohtaisellakin tasolla erittäin nolo juttu. Enpä ainakaan minä jaksa uskoa, että Kamprad ajatteli ettei asia tulisi milloinkaan julki. IKEA olikin valmis heti reagoimaan kun tilanne räjähti käsiin. Totta kai Kamprad yritti tekojaan selitellä mahdollisimman hyvin vahvoilla vaikutteilla, joita hän oli saanut natsi mielisiltä mummoltaan ja isältään ja  kerta kaikkiaan ajan hengellä, ajalla jolloin ei vielä tiedetty koko totuutta Hitleristä. Mitkään nämä asiat eivät muuta totuutta ja faktaa siitä, että Ingvar Kampradin mielestä rasismi on ollut joskus hyvä juttu.

Natsi kohustakin kuitenkin jollain tapaa selvittiin ja IKEA jatkoi kasvuaan, ennen kaikkea tämä harmillinen episodi osoitti myös sen, että Ingvarkin on vain ihminen ja ihmiset tekevät virheitä. Hän ei olekaan mikään täydellinen johtaja joka on aina onnistunut kaikessa, vaan myös hän on tehnyt paljon virheitä ja epäonnistuneita sijoituksia ja kokeiluja. Tässäkin tullaan taas yhteen yrittäjien avain kysymyksiin.  On oltava tarpeeksi rohkea kokeillakseen miljoonaa erilaista liikeideaa ja sitten oltava sen verran onnekas, että yksi niistä on oikeasti kannattava ja sillä on mahdollisuus menestyä. Harvalla on sellaista draivia ja kykyä heittäytyä. Ne ovat ehdottomasti niitä piirteitä joita ihailen tällaisissa menestyjissä ja toivon, että minullakin on jonain päivänä rahkeita siihen. Kampradissakin on kieltämättä samoja piirteitä kuten minussa, hermoilu ja stressaaminen sekä vahva kontrollin tarve, mutta myös niitä hyviä piirteitä, kuten ihmisläheisyys sekä jatkuva halu kehittyä ja mennä eteenpäin, vielä parempaan tulevaisuuteen. Tyytyväisyys lopettaa kehityksen ja monet hyvät firmat ovatkin pysähtyneet huipulle joksikin aikaa ja sen jälkeen alamäki on alkanut.  Hänessä on paljon niitä ominaisuuksia, joita itselleni haluaisin johtajana saada ja kehittää, kuten kyky tunnistaa luotettavat ihmiset, usko omaan tekemiseen sekä jatkuva ennakointi ja innovointi.

 

Luin myös toista johtamisesta kertovaa kirjaa IKEA-tarinan sivussa, joka lähinnä koostui mietelauseista sekä toteamuksista mitä on hyvä johtajuus. Johtamisen Tao, kirjoittanut John Helder, oli hyvää ja erilaista luettavaa johtamisesta. Yhtäkkiä ei ollutkaan niitä tiettyjä strategioita ja steppejä, joita tulee noudattaa vaan yksinkertaisia ihmisläheisiä toteamuksia siitä mikä tekee hyvän johtajan.

”Kiinnitä huomiota hiljaisuuteen. Mitä työyhteisössä tapahtuu, kun siinä ei näytä tapahtuvan mitään? Kyse on ihmisten muodostamasta voimakentästä.”

Olen huomannut ennen kaikkea tänä keväänä, että johtaminen on pirun vaikeaa. Se on niin haastavaa sekä johdonmukaista pitkäjänteistä työskentelyä, että harva voi oikeasti sanoa olevansa hyvä johtaja. Johtajalla on mieletön vastuu saada aikaan tuloksia, kehitystä sekä kasvua ja loppujen lopuksi kaikessa on kyse vain ihmisistä ja heidän välillään tapahtuvasta vuorovaikutuksesta. Sinun tulee olla mestari, jotta saat kaikkien äänien kuuluville päätöksissä joita teet, ihmisissä joita rekryät sekä tehtävissä joita jaat eteenpäin, jotta kaikki ne menisivät nappiin. Et saa menettää uskoasi missään vaiheessa, vaan sinun on vahvana kuljettava eteenpäin ja näytettävä tietä muille, vaikka et välttämättä siitä oikeasta polusta olisi itsekkään aina niin varma. En sano että, tämä on virallinen määritelmä johtajuudesta, vaan ehkä pikemminkin oma tämänhetkinen fiilis siitä mitä esimerkiksi asiakaspäällikön rooli Osuuskunta Driimissä vaatisi. Tällä hetkellä se tuntuu suurelta ja vaativalta, ei millään jaksaisi, mutta toisaalta nyt on se loistava mahdollisuus päästä kokeilemaan ja yrittämään ja luovuttaahan minä en aio koskaan.

Mitä tämä johtamisen Tao sitten on? Kirjan mukaan Tao on ykseys, joka hallitsee kaikkea. Tao on kaiken alku ja juuri sekä kaiken perustana oleva lainalaisuus. Selkein sana kuvaamaan Taoa on sana miten. Niin, kyseessä saattaa olla jonkun mielestä tietynlainen uskonto, omasta mielestäni tapa jolla käsittelee ja ajattelee asioita. Johtamisen tao on ehdottoman nöyrä ja ihmisläheinen tapa johtaa ihmisiä tavoittelematta voittoa, mainetta tai mammonaa.

Vaikka Taon periaate on suurenmoinen, ne jotka mukautuvat siihen tietävät olevansa tavallisia. Itsensä korottaminen ei tee ihmisestä parempaa. Luomakunnan yhteisyydessä on enemmän voimaa kuin erikoisuuden tavoittelussa ja eristäytymisessä. Seuraavat ominaisuudet ovat korvaamattomia johtajalle:

  • Myötätunto kaikkea elollista kohtaan.
  • Oikea asenne vaurauteen ja arkipäivän elämään.
  • Tasavertaisuuden ymmärtäminen.”

 

Ei näissä ajatuksissa voi olla kuin samaa mieltä. Tämä kirja oli mahtavan erilaista luettavaa johtamisesta. Johtamisen kirjat, joita olen lukenut tähän mennessä ovat sattuneet olemaan puhdasta faktaa ja jollakin tapaa myös niitä kovempia arvoja edustavia ajatuksia johtamisesta. Nämä kaksi kirjaa yhteen nivottuna antoivat ehdottomasti uuden ja erilaisen kuvan ajatella johtamista missä tahansa yrityksessä. Loppupeleissä se on kuitenkin aina kiinni niistä ihmisistä, joita sinulla on ympärilläsi, kun olet johtajana. Ja loppupeleissä me kaikki olemme vain ihmisiä. Uskonpa siis, että omassa johtamisessani tulen keskittymään ihmisläheisyyteen, rehelliseen kanssakäymiseen sekä vahvojen suhteiden rakentamiseen. Totta kai niitä tärkeitä strategioita ja tulostavoitteita ei pidä ikinä täysin unohtaa, mutta jollakin tapaa haluan tehdä johtamisesta itsellenikin paljon ihmisläheisemmän kuvan kuin mitä se on aina ollut. Johtajan titteli kun aina vaan on titteli ja kaikki me olemme aina täysin tasavertaisia riippumatta siitä kuka vetää laumaa.

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!