Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Hyväksy itsesi, Uskalla elää!

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Olen aiemmin lukenut samalta kirjailijalta toisenkin henkisen kasvun kirjan enkä voi tätäkään liikaa ylistää. Valitsin oikein, sillä sain tästä kirjasta lisää luottamusta itseeni ja vahvistusta jo valmiiksi ajattelemilleni asioille. Ehkä suurin asia, jonka tästä kirjasta sain oli itseluottamus. Luottamus omaan tietoon, ajatteluun ja taitoon. Huomasin, että olen oikeassa useammin kuin itse tiedänkään. Osaan ajatella asioista järkevästi ja erottaa ne tunteista, mitä kaikki eivät aina ymmärrä. Näiden kahden asian erottaminen toisistaan on kuitenkin välttämätöntä jokapäiväisessä elämässä, jotta voimme ihmiskuntana toimia järkevästi yhdessä.

Olen itse sellainen ihminen, joka on valmis uhrautumaan joukkueen ja tiimin puolesta. Muiden puolesta siis, kohti yhteistä tavoitetta. Olen kuitenkin saanut huomata, että se ei aina ole minun itseni kannalta hyvä asia. Se ei ole aina hyvä asia siksi, koska jos mietin liikaa ryhmän etua jää minulta itseltäni miettimättä; mitä minä oikein haluan? Mitä varten minä olen täällä? Kysymykset, joita muut ehkä miettivät enemmän. Tajusin, että olen liian helposti epäitsekäs ja siksi hieman ajelehdin myös. Tästä toteamuksesta päästään kirjan ensimmäiseen koppiin:

Päätöksenteossa, joka koskee omaa elämääni minun tulee muistaa kysyä itseltäni:

”Kuinka kauan minä tulen olemaan kuollut?”

Seuraava koppi tuli kertauksena aikaisemmasta Dyerin kirjasta jonka luin; ”Uskalla rikkoa rajasi”. Koppi on siis se, että jokainen pystyy hallitsemaan omia tunteitaan. Toisille se on helpompaa, toisille vaikeampaa. Vaikeampaa se on erityisesti temperamenttisille ihmisille ja he kaipaavat pitkää harjoitusta siinä. Olen itse harjoitellut tätä tekniikkaa siitä saakka, kun luin ensimmäisen Dyerin kirjan. Jokainen pystyy hallitsemaan omia tunteitaan, koska tunteet tulevat ajatuksesta. Tunnetta ei ole, ellei ensin ole ajatusta. Tunne on ajatuksen fyysinen reaktio.

Tämä kaava menee jotakuinkin näin: Tapahtuu asia X → Ihminen huomaa, että X tapahtuu → Ihminen on aikaisempien kokemusten ja seurausten avulla oppinut että tapahtuva asia X on pahasta, eikä sitä pidä katsoa hyvällä → Ihminen suuttuu, koska on aiemminkin suuttunut samasta asiasta, mutta oikeastaan ei tiedä miksi suuttuu, se vain on ollut tapana joko hänellä itsellään tai yleisesti → Ihminen ei ajattele tunteidensa taustaa, eikä siksi osaa hallita näitä → Ihminen on ulkoisten asioiden orja, koska hän antaa näiden vaikuttaa omaan onnellisuuteensa negatiivisesti, koska suuttuu asiasta.

Kirjassa oli tarina Cal -nimisestä miehestä, jolla oli mennyt töissä hieman huonosti viime aikoina. Hänen esimiehensä oli huomannut tämän ja pitänyt Calille puhuttelun. Cal tiesi, ettei samanlainen toilailu voi jatkua ja tiesi, että nyt täytyy tehdä parannus. Cal kuitenkin stressaantui esimiehensä läsnäolosta aina jatkossa, vaikka aiemmin siitä ei ollut ollut niin suurta haittaa. Cal siis alkoi toimia niin, että hänen esimiehensä lähellä hän käyttäytyi aina, kuten ajatteli tämän haluavan hänen käyttäytyvän. Cal siis stressaantui esimiehensä mahdollisesta mielipiteestään häntä kohtaan ja antoi sen vaikuttaa suuresti omaan toimintaansa sekä sen hetkiseen elämäänsä.

Cal stressasi tarpeettomasta ja näin heikenti omaa henkistä vahvuuttaan. Cal stressasi jatkuvasti esimiehensä mielipiteestä ja antoi sen hallita hänen ajatusta sekä elämäänsä. Hän ei ollut enää aito Cal, vaan ajatuksellisesti hän oli loukussa esimiehensä mielipiteeseen. Hän oli siis orja, koska antoi esimiehen mielipiteen hallita omaa käyttäytymistään.

Mutta miksi? Cal olisi voinut olla myös vapaa. Ja hän ehkä olikin ennen kuin esimies otti hänet puhutteluunsa. Miten Cal voisi huolehtia esimiehensä mielipiteestä, jos hän ei ”tietäisi” mitä tämä ajattelee? Silloinhan Cal ei olisi stressaantunut? Esimiehen puhuttelu liittyi Calin tekemään työhön, ei Caliin ihmisenä ja persoonana. Cal ei kuitenkaan osannut erottaa näitä asioita toisistaan.

Kolmantena koppina oli jokaisen oma vastuu. Jokainen on vastuussa omista tunteistaan ja sen ulospurkausten aiheuttamista seurauksista, vaikka meille on aina opetettu toisin. Kulttuurimme toitottaa, että on aivan luonnollista olla tunteidensa vanki, sanomalla, ettei näitä voi hallita. Kirjassa oli sarja virheellisiä toteamuksia, joilla siirretään vastuu omista tunteista muille:

Sinä loukkaat minun tunteitani.

Sinä saat minut tuntemaan itseni onnettomaksi.

En voi mitään tunteilleni.

Minä vain olen vihainen, älä pyydä minua selittämään sitä.

Hän inhottaa minua.

Korkeat paikat pelottavat minua.

Sinä teet minut vaivautuneeksi.

Hän todella ärsyttää minua.

Sinä teit minut naurunalaiseksi.

Nämä ovat toteamuksia, joilla siirretään vastuu omista tunteista ja reaktioista asioihin muiden niskoille. Nämä ovat syytöksiä, joilla siirretään ensinnäkin vastuu muille ja lisäksi suljetaan pois se tosiasia, että ehkä voisi itse ajatella asiaa ja tehdä hieman työtä sen eteen, että ei tarvitsisi siirtää vastuun kiveä muiden niskoille. Nämä syytökset paljastavat ja toteavat toisin sanoen; ”Minä en osaa hallita omia tunteitani, jolloin olen niiden vanki. Koska olen niiden vanki, en pysty ottamaan vastuuta itsestäni.” Siispä toiset ihmiset tai asiat hallitsevat sinun mieltäsi, jos et pysty vaikuttamaan siihen, millainen tunne sinulle mistäkin asiasta tulee. Olet siis ympäröivän maailman armoilla.

Neljäs koppi, joka on minulle oleellinen oppi on seuraavanlainen:

Toisten minun mielipiteisiini tai tekoihini kohdistuva paheksunta on heidän oma tunnetilansa, johon vain he itse voivat vaikuttaa. Etenkin silloin, jos he vain paheksuvat tai tyrmäävät jonkin asian samalta seisomalta, eivätkä edes yritä ymmärtää minun kantaani syvällisemmin. Jos jokin asia on ”väärin” vain siksi, ettei se ole samankaltainen kuin heidän oma ajatuksensa, on vika silloin jossain muualla kuin minussa tai mielipiteessäni. Silloin ei ole minun asiani loukkaantua tai antaa heille valtaa hallita itseäni ajatusteni kautta.”

Etenkin tämä minun on tarpeen muistaa, sillä olen välillä liian helposti alistuva tai miellyttämishaluinen ihminen. Se ei aja koskaan omaa etuani tai kantaani, vaan vahvistaa muiden minulle asettamia odotuksia ja mielipiteitä. Siksi heillä on välillä valta minun käyttäytymiseeni ja ajatteluuni, koska pelkään, etteivät he muuten hyväksyisi minua. Haluan muistaa ajatteluni; En voi muuttaa heidän tunnetilaansa, ellen muuta sitä mitä sanoin ja tarkoitin. Jos muutan sitä mitä haluaisin sanoa, onko se enää sama aito asia? Jos hei eivät halua kuulla totuutta tai aitoa minua vaan haluavat kuulla vain sen mitä haluavat kuulla ja odottavat, onko se mitään muuta kuin valehtelua ja toisten halveksumista valheellisella lopputarkoituksella? Jos muutan kantaani heidän mukaan, onko se enää aitoa minua? Ja jos muut eivät voi hyväksyä aitoa minua, ja etten muuta kantaani, ovatko he todella ystäviäni ja arvoisiani ihmisiä? Olenko minä heidän arvoinen ihminen, jos en ole totuudenmukainen? Haluanko siis oikeita ystäviä, jotka haluavat kuunnella mitä minä sanon, vai valeystäviä, jotka haluavat kuulla mitä he haluavat kuulla?

On mielenkiintoista ajatella, miten pelko hallitsee tätä maailmaa. Se hallitsee paljon, vaikka emme sitä itse tajuakaan. Esimerkkinä on hyvä käyttää epäonnistumisen pelkoa. Lähes kaikki ihmiset pelkäävät epäonnistua jossain ja siksi tämä pelko on yksi suuri voima, joka lamauttaa ja pitää tätä maailmaa hieman paikoillaan, emmekä kehity niin nopeasti yksilöinä tai ihmiskuntana.

Epäonnistumisen pelko on loppupeleissä todella usein sittenkin vain toisten paheksunnan pelkoa. Sanomme olevamme itsenäisiä olentoja, mutta silti pelkäämme toisten paheksuntaa ja toimimme niin, ettemme saisi sitä osaksemme. Mikä toiminta on silloin täysin aitoa ja mikä toiminta sellaista, jolla minimoimme toisten paheksunnan riskin? Eli toimintaa, jonka perimmäinen tarkoitus on miellyttää muita.

Syyttäjät ja loukkaantujat ovat siis enemmänkin ulkopuolelta toimintaansa ohjaavia ihmisiä, kuin sisäpuolelta ohjautuvia. Tiivistetään lyhyesti:

Ulkopuolelta ohjautuvat ihmiset siirtävät vastuun omista tunteistaan jollekin ulkopuoliselle ihmiselle tai asialle, joka tarkoittaa että he eivät pysty hallitsemaan omia ajatuksiaan tai tunteitaan, eivätkä siksi pysty ottamaan tällä saralla vastuuta itsestään.

Se tarkoittaa, että jokin muu kuin he itse hallitsevat heitä.

Toisten ihmisten tai asioiden syyttäminen siirtää aina huomion pois syyttäjästä itsestään, jolloin syyttäjän ei ole tarpeen tehdä töitä kasvun eteen. Syyttämällä muita syyttäjän oma todellisuus ei myöskään muutu, koska kaikki on aina jonkun muun vika.

Kasvu siis vaatii ajatuksellista työtä ja kehitystä, johon moni ei ole valmis. On kummallista ajatella, kuinka moni ihminen on tässä niin ristiriidassa itsensä kanssa. Kasvua ehkä halutaan, mutta sen eteen ei olla valmiita ajattelemaan ja tekemään töitä itse.

Omat säännöt

Tärkeä osa henkistä kasvua ja aitoa itsenäistä elämää on omien sääntöjen ja arvojen luominen. Omien arvojen noudattaminen on se, mikä tekee sinusta juuri sinut itsesi. Kirjassa oli hyvä siteeraus Hermann Hessen ”Demian” -kirjasta:

Ne, jotkva ovat liian laiskoja ja mukavuudenhaluisia ajatellakseen itse ja ollakseen itse omia tuomareitaan, noudattavat lakeja.

Toiset taas kuuntelevat omia sisäisiä lakejaan: Heiltä ovat kiellettyjä monet asiat, joita kunniallinen mies voi tehdä vuoden jokaisena päivänä, ja he sallivat itselleen toisia asioita, joita yleisesti paheksutaan.

Jokaisen ihmisen on seisottava omilla jaloillaan.”

Sain kirjasta monta koppia lisää, jotka muistamalla pystyn olemaan itsenäinen ihminen, aito minä ja juuri sellainen kuin haluan olla. Ainakin ne vievät minua eteenpäin siihen suuntaan. Kirjoitan niitä tähän alle muistilistana itselleni.

    • Opettele kohauttamaan olkapäitäsi sellaisille asioille, joihin et usko tai halua olla osallisena.

    • Mielettömiä sääntöjä, perinteitä, ja menettelytapoja tulee aina olemaan, mutta minun ei tarvitse ottaa niihin osaa.

    • Mielettömän todellisuuden uhmaajia on aina pidetty hulluina tai naurunalaisina, kunnes on huomattu heidän ajatustena hyöty ja oikeellisuus

Sitten asioita, joita haluan viimeiseen saakka välttää:

    • Yleiseen sääntöön tai tapaan on helppo vedota silloin, kun ei luota itseensä

    • Omanarvontunnon heikentyessä ulkoisista säännöistä tulee turva

    • Vihamielisyys toista ihmistä kohtaan on tapa nostaa omanarvontuntoa epätoivoisesti sen avulla, ettei muut asetu niihin muotteihin, joita olet heille asettanut

Järjettömistä säännöistä vapautumisen keinoja:

    • Kirjoita ylös kaikki ulkoiset käyttäytymissäännöt ja mallit, joita noudatat tai huomaat noudattavasi

    • Keksi itse itsellesi parhaiten sopivat säännöt, vaikka et vielä pystyisikään elämään niiden mukaan

    • Luo omat perinteesi – sellaiset, jotka tuntuvat järkeviltä

    • Keskustele läheistesi kanssa säännöistä, jotka ahdistavat, mutta joita kaikki noudattavat

    • Kieltäydy puhumasta omasta henkilökohtaisesta sääntöjenrikkomisprosessistasi, jotta et joudu hyväksymisen tavoittelun tilanteeseen

    • Laadi syyteluettelo kaikesta, mistä et pidä itsessäsi ja kirjoita toiselle puolelle kuka tai mikä on siihen syyllinen. Laske lopuksi kaikki syntipukit yhteen ja mieti muuttuiko mikään. Jossain vaiheessa huomaat, että olet itse sama kuin ennenkin, ellet tee itse asialle mitään ja muutu.

Lopuksi vielä: Muistuta itseäsi, ettei sinua häiritse toisten ihmisten käyttäytyminen, vaan oma reaktiosi siihen.

Muista tämä, jos joskus tunnet jotain tunnetta mikä estää sinulta onnellisuuden.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!