Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Hyvästä paras

Kirjoitettu 09.03.16
Esseen kirjoittaja: Samuli Lehto
Kirjapisteet: 3
Kirja: Hyvästä paras
Kirjan kirjoittaja: Jim Collins
Kategoriat: 3. Yrittäjyys, 3.2. Yrittäjän taidot ja työkalut, 4. Johtaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Miksi tyytyä olemaan hyvä, kun voi olla paras?

 

Kirjassa esitettiin hyvästä parhaaksi kehittymiseen johtava prosessi vauhtipyörän muodossa. Kurinalaiset ihmiset, kurinalainen ajattelu ja kurinalainen toiminta ovat tuon vauhtipyörän ydinmoottorit.

 

Kurinalaiset ihmiset

 

Viidennen tason johtaja on yksilö, jossa yhdistyvät suunnaton vaatimattomuus ihmisenä ja ammattilaisen rautainen tahto. Viidennen tason johtaja on erittäin nöyrä ja itseään korostamaton tyyppi, joka asettaa yrityksen edun ja kehittämisen aina omien etujensa edelle. Johtaja, joka on nöyrä ja hyvä tiimipelaaja, on yleisesti erittäin suosittu ja pidetty tyyppi työpaikalla, mutta se yksistään ei riitä. Viidennen tason johtaja on myös erittäin kunnianhimoinen, hän vain yksinkertaisesti tekee ne asiat mitkä ovat menestymisen ja kehittymisen kannalta välttämätöntä. Tiimiakatemialla viidennen tason johtajuuden saavuttaminen tuntuu hankalalta. Ainakin meidän tiimissä, jossa jokainen jäsen on saman arvoinen. Vaikka osa meistä on joryn jäseniä ja toiset ei, niin se tosiasia estää sellaisen hierarkian muodostumisen, että meistä kerkeäisi 3,5 vuoden aikana tulla viidennen tason johtajia. Tämä näkemys toki perustuu tähän astiseen kokemukseen tiimiyrityksessä, ja olemme alkaneet taas puhua fuusioitumisesta, jolloin tiimimme henkilömäärä kaksinkertaistuu ja tilanne olisi taas aivan toisenlainen.

 

Ensin ihmiset… sitten asiat. Kirjassa kerrottiin, että ne johtajat, jotka ovat innostaneet yrityksensä hyvästä parhaaksi, ovat valinneet ensin oikeat ihmiset oikeille paikoille ja miettineet määränpäätä vasta sitten. Ajatuksena tässä on se, että ihmiset hakeutuisivat työpaikkaan siellä olevien muiden ihmisten takia, eikä itse yrityksen takia. Jos ihmiset hakeutuvat yritykseen sen takia, minne se on matkalla, niin mitä tapahtuu, jos yritys joutuu jonkin ajan päästä vaihtamaan kulkusuuntaa? Silloin on edessä ongelma. Täytyy myöntää, että jos minulle lyötäisiin juuri nyt tiimiliiderin natsat kauluksiin, ja tehtäväksi asettaa pienen osuuskuntamme jäsenet oikeille paikoilleen, niin en tiedä kuinka siitä suoriutuisin. Syy tähän on mielestäni se, että meitä on tällä hetkellä 6 henkeä, joten vastuuta on vain pakko jakaa kaikille. Jos meitä olisi 12 niin olen melko varma, että tehtävä olisi helpompi. En tarkoita etteikö omasta osuuskunnasta löytyisi kykeneviä henkilöitä, mutta se on vain fakta ettei ketään voi pakottaa tykkäämään jostain asiasta, ja jos vastuuta on pakotettu ottamaan, niin ei tuloksetkaan voi olla aina parhaat mahdolliset. Toinen vuosi on ollut meidän tiimillä hieman tasapainoilua ja tarpomista, ja jokainen on varmaan kokenut jonkin asteisen kaamosvaiheen. Toisin kuin ensimmäisenä vuonna, emme ole kokeneet tiimiä ja sen jäseniä enää niin tärkeänä vaan olemme ajoittain enemmän työryhmä, jossa jokaisella on omat hommansa hoidettavana.

 

Kurinalainen ajattelu

 

Julmien tosiasioiden kohtaaminen on mielestäni elämässä yleensäkin kehittymisen tae. Niin kauan kuin välttelee tosiasioita, ei vaan voi saada muutosta aikaan. Kyllä minäkin uskottelen itselleni usein, että kyllä minä ne kirjapisteet kerkeän tekemään vaikka kontaktivapaalla. Paskanmarjat, en kerkeä. Niin kauan kuin ajattelen, että voin tehdä ne myöhemmin, niin huijaan vain itseäni ja hommat kasaantuu. Tiimin kannalta tätä ohjetta tulisi ehkä myös tällä hetkellä koittaa tehokkaammin hyödyntää. Rahaliikennettä pitäisi olla enemmän, mutta sen eteen ei tehdä tarpeeksi asioita. Jokainen on myös asiasta tietoinen ja siitä on myös keskusteltu, mutta ehkä tässä kohtaa jonkin muun asian pitäisi muuttua. Olemme tiiminä toimineet aina melko huolettomasti ja luottaneet vain prosessiin. Sillä pärjättiin hyvin ensimmäinen vuosi, mutta nyt kun kassakriisikin on ollut jo lähellä niin olisi ehkä aika luopua siitä ajatuksesta ja heittää haalarit niskaan.

 

Siilikonseptin kehittäminen. Siilikonsepti on yksinkertainen ja selkeä konsepti. Kuvitellaan siili, jota vikkeläliikkeinen ja ovela kettu vaanii joka päivä. Kettu kokeilee monenlaisia strategioita yllättää siilin, mutta törmää joka kerta samaan ongelmaan. Siilin tappavan tehokkaaseen puolustukseen, jossa se vetäytyy palloksi ja sen piikit osoittaa joka suuntaan. Yksinkertainen, selkeä ja toimiva konsepti. Siilikonsepti ei ole tavoite eikä strategia, vaan ymmärrys. Ymmärrys siitä missä voi olla paras ja missä ei, mikä vaikuttaa taloudelliseen tulokseen ja mistä olemme innostuneita? Tämmöisen konseptin kehittäminen tiimiyrityksessä, jossa tekeminen on projektiluontoista ja kokoonpanot vaihtelee, kuulostaa ehkä vähän turhalta. Toisaalta siilikonsepti tulisi ehkä kehittää aina jokaiseen projektiin omanlaisensa. Ideoita voi olla useampia, mutta niistä yksi olisi se mihin voi aina luottaa ja sen toimiminen on varmaa.

 

Kurinalainen toiminta

 

Kurinalaisuuden kulttuuri yrityksessä ei tarkoita, että hiukset pitää olla lyhyet, paita housussa ja kengät kiillotettuina. Se on kulttuuri, jossa vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä ja homma toimii. Kurinalainen kulttuuri tarvitsee tietysti kurinalaisia ihmisiä, jotka ovat sitoutuneita ja motivoituneita työhönsä. Olen kuullut nämä sanat Tiimiakatemialla useamminkin eri tilanteissa. Tietysti jokainen tiimi toivoo, että jäsenet ovat kurinalaisia ja motivoituneita ja sataprosenttisen sitoutuneita tiimiä kohtaan, mutta en usko että näin on. En ole itsekään niin kurinalainen kuin toivoa sopisi. Luulen, että jossain alitajunnassa hakkaa vielä ajatus siitä, että olen liian nuori stressaamaan isosta vastuusta, enkä ole vielä valmis aikuistumaan. Samaan hengenvetoon tuo ajatus tuntuu kuitenkin täysin tyhmältä, sillä olemme kuitenkin tekemisissä asiakkaiden kanssa jatkuvasti, eikä asiakkaiden kanssa ole varaa pakoilla tai pelätä vastuuta. Akatemialla, jossa vapautta saa kyllä tasan niin paljon kuin sitä tarvitsee, saattaa helposti unohtaa sen, että vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä.

 

Tekniikka vauhdittajana. Tekniikka on hyvästä parhaaksi kehittyvän yrityksen loppusuoralla viimeisen energiaboostin antava voima, joka saattaa prosessin loppuun asti. Tekniikka on nimenomaan vauhdittaja, ei käynnistäjä. Aina voi olla parempi, ja aina tulisi pyrkiä kehittymään.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!