Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Hyvästä Paras

Kirjoitettu 17.04.16
Esseen kirjoittaja: Henri Tokee
Kirjapisteet: 3
Kirja: Hyvästä Paras
Kirjan kirjoittaja: Jim Collins
Kategoriat: 1. Oppiminen, 3. Yrittäjyys, 4. Johtaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Jim Collins:n kirja Hyvästä paras käsittelee aihetta, miksi jotkut kasvavat hyvistä parhaaksi. Tätä vastausta halusin itsekin lähteä hakemaan ja siksi nappasin kirjan lukuun. Halusin lähteä hakemaan kirjasta vinkkejä niin yrityksen- ja projektin kehittymisen näkökulmasta, mutta myös siihen, kuinka henkilökohtaista osaamista ja tekemistä voisi kehittää hyvästä parhaaksi. Täytyy alkuun sanoa, että kirja tuotti paljon ajatuksia ja sisälsi paljon teoreettista tietoa, mutta oli ainakin itselle jotenkin hieman raskaslukuinen. Kirjan kaikki esimerkit käsittelivät maailman suurimpia miljoonayrityksiä, mikä sai aikaan kuilun henkilökohtaisen tekemisen ja esimerkkien välille. Harva meistä tässä vaiheessa joutuu painimaan miljoonabisneksen tai useampien satojen alaisten parissa. Toisaalta, kirjan oppeja pystyy kyllä soveltamaan pienemmässäkin muodossa. Tähän maailmaan sidotut esimerkit olisivat olleet ainakin itselleni paljon toimivampia ja helpommin kuviteltavissa. Mutta yritin soveltaa kirjassa käsiteltyjä asioita kuitenkin omaan tekemiseen siinä määrin kun ne tuntuivat toimivan.

 

 

Itse olen pohdiskellut akatemian aikana paljon sitä miksi haluaisin tulla ja mitä haluaisin tehdä. Akatemian alussa itselläni ei ollut mitään tietoa mihin päin lähtisi menemään ja mitä tulisi tekemään. Ei sillä, että suunta olisi edelleenkään kristallin kirkas, mutta nyt on alkanut jo ymmärtämään hiukan mitkä voisivat olla niitä itselle sopivia polkuja. Akatemia on opettanut tutkimaan omaa tekemistään ja miettimään ja analysoimaan omaa tekemistä ja sen takia päivä päivältä oppii enemmän tuntemaan itseään ja tietämään, mitkä oikeasti ovat ne jutut mitä haluaa ja mihin omat taidot kannattaa käyttää. Pointtina tässä on se, että kun ei ole ollenkaan tiennyt, minne päin haluaa mennä, on ollut erittäin vaikea kehittyä missään asiassa hyvästä parhaaksi. Ensin pitää olla selvillä suunta ja vasta sitten voi kiihdyttää vauhtia. Omaksi suunnaksi on enemmän tai vähemmän muodostunut/muodostumassa myyntiin ja johtamiseen liittyvät asiat. Niistä nyt voi vetää erilaisia haaroja useisiin suuntiin, mutta ne ovat ehkä ne taidot, joiden pohjalle lähtee tulevaisuudessa rakentamaan. Johtaminen oli kirjassakin melkein koko ajan esillä, joten sitä on hyvä tuoda myös esseessä esiin. Esseen aikana käyn läpi kirjan kohtia niin johtamisen kuin henkilökohtaisen osaamisen kautta välillä satunnaisessakin järjestyksessä, mutta toivotaan että pysyy edes jossain määrin johdonmukaisena.

 

 

Hyvästä parhaaksi kehittyneitä yrityksiä yhdisti se, että jokaisessa niissä oli viidennen tason johtaja. Viidennen tason johtajat ovat yleensä erittäin vaatimattomia ja vahvoja ammatti-ihmisiä. He ovat kunnianhimoisia ja ajattelevat ennen kaikkea yrityksen etua ennen omaa etuaan. Seuraava lause kuvastaa hyvin viidennen tason johtajan ajattelumaailmaa.

 

”Elämässä voi saavuttaa mitä tahansa, kunhan ei välitä siitä, kuka saa kehut”

 

Viidennen tason johtajat siis tekevät asioita yrityksen eteen välittämättä siitä, onko heidän oma nimi jatkuvasti esillä. Akatemialla viidennen tason johtajaksi ei välttämättä pysty kehittymään, koska kaverijohtaminen toimii ehkä hieman erilailla ilman minkäänlaista hierarkista järjestelmää. Meidän tiimiä miettiessä, meillä ei ole edes ollut tarvetta enää johtaa niin tiukasti toisiaan vaan jokainen on alkanut ottaa päivä päivältä enemmän vastuuta vain omasta tekemisestä ja sitä kautta tehnyt Dynaamiasta parempaa tiimiä ja parempaa liiketoimintaa. Tiimiliiderin rooli ei ole enää mielestäni niin korostunut kuin esimerkiksi ensimmäisen 1,5-2 vuoden aikana.

 

Mielestäni yksi tärkeimmistä asioista, mitä jo ennen kirjan lukemista on tullut mietittyä, mutta nyt vielä enemmän on oikeiden ihmisten merkitys. Kirjassa oli erillinen kappale siitä, kuinka ensin täytyy hoitaa ihmiset ja vasta sen jälkeen asiat. Seuraava lainaus kertoo vielä nimenomaan siitä, millaiset ihmiset ovat tärkeimpiä ihmisiä.

 

”Yrityksen tärkein pääoma ei ole ihmiset vaan oikeat ihmiset”

 

Oikeiden ihmisten löytämistä projektiin tai yritykseen ei voi korostaa liikaa. He ovat sellainen voimavara, jonka varaan on helppo ja luottavainen rakentaa, lähti sitten tekemään mitä tahansa. Omasta mielestäni oikeissa ihmisissä korostuu nimenomaan asenne pelkkien taitojen sijaan. Tiedot ja taidot ovat loppujen lopuksi paljon helpommin kehitettävissä verrattuna asenteeseen ja tahtoon. Akatemialla meidät on jaettu tiimeihin, joita emme saaneet millään tavalla valita itse. Tämä ajatus palvelee kyllä tiimin muodostamista ja siihen sopeutumista hyvin, mutta mikäli oikeasti olisimme yksi yritys, jossa tekisimme vain yhtä liiketoimintaa ratkaisu ei välttämättä olisi toimiva.

 

Itselläni on tästä kokemusta johtamisen muodossa viime syksyn 24h johtamisen ajalta. Se oli projekti, jossa ei itse saanut valita projektiryhmää vaan jokaisen tiimiläisen piti osallistua mukaan ja projektiryhmä koostui näin omasta tiimistä. Mikäli projektiryhmä olisi ollut samankaltaiseen projektiin vapaasti muodostettavissa en todennäköisesti olisi ottanut omasta tiimistä mukaan kuin kourallisen ihmisiä. Tällä en todellakaan tarkoita sitä, että meidän tiimistä ei löytyisi osaamista tai en arvosta omia tiimiläisiä, päinvastoin meillä on tällä hetkellä ehkä akatemian kovimpia projekteja. Harva meidän tiimistä oli kuitenkaan juuri se oikea ihminen siihen kyseiseen projektiin.

 

”Sinä hetkenä, kun tuntee tarvetta johtaa jotakuta tiukasti, tietää tehneensä virheen

palkkauksessa”

 

Tämä kertoo kaiken oleellisen. Mikäli ihminen ei ole sitoutunut ja ei ole täysillä mukana häntä joutuu johtamaan ja ohjailemaan jatkuvasti, mikä vie tehoa niin omasta kuin koko muunkin porukan tekemisestä. Esimerkiksi juuri 24h aikaan johtamista joutui tekemään jatkuvalla syötöllä. Oppina on se, että mikäli sinulla on mahdollista vaikuttaa ihmisiin joidenka kanssa työskentelet tai joita palkkaat itsellesi töihin, kannattaa siihen panostaa aikaa, sille se maksaa itsensä pidemmässä juoksussa helposti takaisin. Oikeat ihmiset vain hidastavat ja oikeat vievät eteenpäin.

 

 

Tosiasioiden kohtaaminen on välttämätön asia kohti menestystä ja hyvästä parhaaksi kehittymistä. On hieno rakennella pilvilinnoja ja lupailla paljon asioita sekä miettiä tulevaisuuden asioita. Aina pitäisi kuitenkin ohessa muistaa ja ennen kaikkea pystyä kohtaamaan tosiasiat sellaisina kuin ne ovat.

 

Tämä on sellainen asia, johon itse pitää keskittyä ja parantaa omaa toimintaa tämän saralla. Kyse ei ole siitä, että karttaisin aina kaikkia asioita ja pakenisin todellisuutta hirveällä vauhdilla vaan omassa tekemisessä on tullut huomattua asioita, jotka hidastavat ehkä jossain määrin tekemistä ja tehokkuutta. Miettiessä jotain asiaa tai tehtävää, tulee omassa mielessä usein annettua liian helposti ajatuksia, että mitä jos se ei ihan olekaan noin kuin sen luulisi olevan. Tällä tarkoittaa sitä, että yrittää jättää monille asioille ns. ”takaportin”, jos se vaikka muuttuisikin tai jos jonkun asian jättäisi huomioimatta niin silloinhan se toimisi tyylillä. Tästä esimerkkinä voisi olla sellainen, että olen tehnyt myyntityötä johonkin yritykseen ja saanut sieltä orastavasti melko selkeästi kieltävää vastausta, mutta en kuitenkaan lopullista päätöstä. Vaikka siitä melko hyvin ymmärtää, että en saa heille tehtyä kauppaa, tulee se silti jätettyä pyörimään, että mitä jos sieltä sittenkin tulisi jotain. Asian kanssa pitäisi toimia niin, että kun ymmärtää, että näyttää nyt siltä, että homma ei onnistu niin se pitäisi heittää sivuun ja painaa tarmolla kohti seuraavaa. En tarkoita, etteikö täytyisi yrittää loppuun asti, mutta usein käy niin että roikkuu liian kauan ja sillä ajalla olisi ehtinyt tehdä jo paljon tehokkaammin muuta.

 

Pitäisi katsoa rohkeasti aina jokaista eteen tulevaan asiaa ja tehtävää sillä tavoin, että toimii sen kanssa juuri niin kuin se realistisesti on. Ei anna itselleen mahdollisuutta ajatella liian optimistisesti tai tavalla, että saa roikkua ns. löyhässä hirressä vaan ottaa asian kaunistelematta aina työn alle. Se helpottaisi eteenpäin menemistä, koska silloin asiat karsittaisiin niin pelkistettyihin muotoihin heti alussa niin silloin tietäisi kannattaako sen kanssa mennä eteenpäin vai onko se tuhoon tuomittu ja heitetään ajatus roskakoriin ja mietitään seuraavaa. Oli varmasti melko vaikealla tavalla selitetty, mutta ehkä pääasia, että itse havahduin ja sain kerättyä opit talteen.

 

 

Siilikonsepti oli itselleni kokonaisuutena melko uusi tuttavuus. Totta kai olen monesti kuullut puhuttavan siitä, mutta en ole koskaan perehtynyt siihen sen tarkemmin. Nyt siihen tuli kirjan avulla kuitenkin enemmän perehdyttyä. Siilikonsepti koostuu yksinkertaisuudessaan kolmesta kehästä alla olevan kuvan mukaisesti.

 

 

siilikonsepti

 

Nyt, kun en tällä hetkellä ole minkään suuremman yrityksen johtaja, eikä tarvitse miettiä, kuinka kehittäisin yritystäni siilikonseptin lailla eteenpäin niin ajattelin siilikonseptia ennemmin oman henkilökohtaisen kehittymisen kautta. Mielestäni tämä voisi olla hyvä vastine oppimissopimukselle siinä vaiheessa, kun alkaa tietää omaa suuntaa (eli ei varmaan koskaan). Ajatuksen tasolla, mietin tätä itselleni sillä tavalla, että voisin olla paras myynnissä tai johtamisessa. Itseäni kiinnostaa urheilubisnes, ja yrityksen kehittäminen. Taloudellista puoli tulisi siinä kun saisi vietyä omaa osaamista käytäntöön joko yrittäjänä tai jonkun yrityksen palveluksessa. Tuo oli vaan nopeasti ajateltu kaava, mutta kun perehtyisi kunnolla ja tekisi omasta osaamisestaan laajemman version se voisi mielestäni toimia. Siilikonseptin ideana on kuitenkin perimmiltään se, että valitaan yksinkertaisesti ydinasia ja keskitetään kaikki tekeminen siihen ja sen kehittämiseen. Siilikonsepti on ehkä ajankohtaisempi siinä vaiheessa, kun lähtee johtamaan isompaa projektia tai yritystä. Teoriana kuitenkin toimiva ja se täytyy ottaa talteen.

 

Kaiken kaikkiaan kirjasta jäi paljon käteen asioita, joita tulee pohdittua johtamisessa. Se myös herätti ajaktuksia omasta käyttäytymisestä ja toiminnasta eri tilanteissa. Lopussa vielä tiivistettynä se, mitä sain parhaiten käteen.

 

 

  • Oikeiden ihmisten merkitys. Taidot oppii aina, mutta asennetta ei välttämättä. Valmiiksi motivoitunutta ja hyvin asennoitunutta ihmistä ei tarvitse johtaa, hän tekee asioita itsestään.

 

  • Tosiasiat pitää kohdata mahdollisimman nopeasti juuri niin kuin ne on. Älä jää roikkumaan löyhään hirteen vaan mene eteenpäin heti, kun se on mahdollista.

 

  • Siilikonsepti teoria pitää ottaa mieleen. Se toimii mielestäni myös henkilökohtaista tekemistä pohtiessa ja kehittäessä.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!