Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Hyvästä Paras

Kirjoitettu 13.12.17
Esseen kirjoittaja: Timo Hänninen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Hyvästä Paras
Kirjan kirjoittaja: Jim Collins
Kategoriat: 4. Johtaminen, 4.3. Johtamisen ja organisaation kehittämisen työkalut, 4.7. Johtamisen klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Jim Collinsin, Hyvästä paras on klassikkoteos, joka kertoo, miten hyvästä saadaan paras. Hyvä on parhaan vihollinen ja ylivertaisuutta on olemassa vain vähän. Collinsin tekemä laajamittainen viiden vuoden tutkimus toi esiin paljon yllättäviä tuloksia. Kuitenkin yksi kirjan pääviesteistä on, että melkein mikä tahansa yritys voi kehittyä paremmaksi, ellei alansa parhaaksi, jos osaa hyödyntää Collinsin tutkimustuloksia. Hyvä on parhaan vihollinen-periaate, on myös ihmisten ongelma, ja kirjasta saatuja oppeja voidaan soveltaa myös liike-elämän ulkopuolelle kuten kouluihin tai julkisen sektorin hallintoon. Collins kehoittaa kuitenkin suhtautumaan kriittisesti tutkimustuloksiin, sillä jokainen kirjassa käsitelty asia on tarkoitettu lukijan itsensä pohdittavaksi.

Viidennen tason johtajuus on käsite, joka tulee esiin vahvasti. Viidennen tason johtajat ovat vaatimattomia ihmisiä, joiden keskuudessa ilmenee voimakas ja vahva tahto. Heillä on myös vahva kunnianhimo, mutta se keskittyy enemmän heidän johtamaansa yritykseen kuin itseensä. Itse huomaan yhtäläisyyden itseeni. Tiimiakatemialla olen pyrkinyt ennen kaikkea kehittämään tiimiyritystä eteenpäin kuin itseäni. Haluan, että me saavutamme parempia tuloksia, kun ajattelemme ensin yrityksemme parasta ja vasta sen jälkeen itseämme. Henkilökohtainen menestys on kyllä tullakseen, kunhan sille antaa vain aikaa.

Viidennen tason johtajat ovat hämmästyttävän vaatimattomia ihmisiä, jotka vähättelevät omia saavutuksiaan ja eivät korosta itseään. He myös haluavat jättää seuraajilleen hyvät oltavat, koska he ajattelevat yrityksen parasta. Pysyvien tulosten aikaansaaminen yhdistää viidennen tason johtajia. Kun he jotain päättävät, sen he myös tekevät. Olen itsekin aina tehnyt kaiken minkä olen päättänyt tehdä. Luovuttaminen ei ole koskaan vaihtoehto, sillä jos luovuttaa kerran, luovuttaa jatkossakin.

Asia, joka kolahti itseeni eniten viidennen tason johtajan ominaispiirteissä, on se, että he etsivät menestyksen syitä muualta kuin itsestään. Kun asiat menevät pieleen, he katsovat peiliin ja ottavat täyden vastuun tapahtumista. He eivät syyttele toisia, jos asiat menevät mönkään. Kun olemme tehneet yhdessä jotain projektia ja siinä on epäonnistuttu yrittämisestä huolimatta, en koskaan syyttele muita. Olisin itse voinut aina vaikuttaa asioihin esimerkiksi juttelemalla ja motivoimalla muita. Viidennen tason johtajat kiittävät menestyksestä enemmän onnea kuin itseään. Sana, joka itselleni tulee mieleen, on nöyryys. Jotta minusta voisi tulla joku päivä viidennen tason johtaja, minun täytyy olla nöyrä ja olla avoimin mielin asioiden suhteen.

Jos yritys haluaa tulla hyvästä parhaaksi, se tarvitsee ympärilleen myös ihmisiä, ennen kaikkea oikeanlaisia. Jos työntekijät hakeutuvat yritykseen sen takia, mihin yritys on menossa, asiat menevät huonommin, jos kulkusuunta vaihtuu. Mutta jos yrityksessä on töissä oikeat ihmiset, kulkusuunnan muuttaminen on helpompaa, sillä työntekijät ovat hakeutuneet yritykseen muiden ihmisten takia. Jos kulkusuunnan vaihtaminen toiseen menestyksen takaamiseksi on välttämätöntä, oikeat ihmiset ovat asian kanssa sujut.

Oikeanlaisten ihmisten motivoiminen ja johtaminen on helppoa, sillä heitä ei tarvitse johtaa tiukasti eikä jatkuvasti kannustaa. He tekevät sen omasta tahdostaan ja palavasta halusta luoda jotain suurta. Tämä näkyy mielestäni Tiimiakatemialla. Ihmiset joita olen tavannut, on tulleet Tiimiakatemialle omasta tahdostaan kuulua yhteen loistavan porukan kanssa. Kun itsekin pohdiskelin, hakisinko Tiimiakatemialle, päätökseeni vaikutti ennen kaikkea se, minkälaisia ihmisiä Tiimiakatemialla on. Ulospäinsuuntautuneisuus ja halu kehittää itseään ja yritystä olivat päällimmäinen ajatus, jonka sain ensivaikutelmaksi Tiimiakatemialaisista. Ensivaikutus on todistanut itsensä oikeaksi ja myös oma tiimimme pitää sisällään aivan loistavia tyyppejä. He tekevät asioita omasta tahdostaan, eikä heitä tarvitse liiaksi motivoida.

Kaikki hyvästä parhaaksi kehittyneet yritykset ovat vaikeuksien aikana pystyneet kohtaamaan tosiasiat sellaisena kuin ovat. On äärimmäisen tärkeää olla rehellinen niin muille kuin itselleen, jotta vaikeasta tilanteesta voitaisiin nousta ylös. Julma todellisuuden kohtaaminen on ainoa keino, jonka pohjalta voidaan tehdä ratkaisevia päätöksiä. Kirjassa tuli ilmi sellainen käsite kuin Stockdalen paradoksi. Lyhyesti selitettynä se tarkoittaa sitä, että vaikeuksien kohdatessa on kohdattava julmat tosiasiat sellaisina kuin ne ovat, ja säilytettävä usko siihen, että lopulta kaikki kääntyy parhain päin. Mielestäni tämä on yksi tärkeimmistä havainnoista juuri minulle. Olen pyrkinyt itsekin vaikeina aikoina luottamaan siihen, että kyllä kaikesta selvitään, jos vain jaksaa sinnitellä.

Siilikonsepti on kanssa itselleni uusi ja mielenkiintoinen käsite. Siilikonseptin pohjana on kolmen limittäisen kehän yhtymäkohdan ymmärtäminen perusteellisesti. Kohdat ovat:

  1. Missä voimme olla maailman parhaita (ja missä emme voi?)
  2. Mikä vaikuttaa taloudelliseen tulokseen?
  3. Mistä olemme innostuneita?

Esimerkiksi jos tiimiyrityksemme tienaa tulevaisuudessa paljon rahaa tekemällä asioita joissa emme voi ikinä yltää parhaaksi, kehitämme menestyvän yrityksen, mutta emme parasta. Jos joskus pääsemme parhaaksi jossain asiassa, emme pysy sellaisena, jos työ ei pysy mielekkäänä. Samalla tavalla, jos puhkumme intoa jonkin asian suhteen, mutta emme voi olla siinä parhaita, tai jos työ ei rahallisesti kannata, työ on hauskaa, mutta huipputuloksia on mahdoton saavuttaa. Pitäisi lähteä vain liikkeelle siitä, että keksimme ensin missä voisimme olla maailman parhaita. Ehkä voisimme keksiä joitain uusia innovaatioita tai konsepteja, joita kukaan muu ei ole tajunnut keksiä. Sen sijaan, jos lähtisimme mukaan hyvin kilpailulle alalle kuten esimerkiksi automyyntiin, en usko, että voisimme olla siinä maailman parhaita.

Varsinkin näin Tiimiakatemian alussa on mielenkiintoista nähdä, miten vauhtipyörävaikutus tulee näkymään omassa yrityksessämme. Kun ensin selvitämme oman siilikonseptimme, näkyviä tuloksia alkaa tulemaan. Saamme lisää asiakkaita sekä liikevaihtoa. Tiimin jäsenet saavat lisää intoa tuloksista ja vauhtipyörä vain kiihtyy. Tavoitteista ei tarvitse jatkuvasti muistuttaa, vaan vauhtipyörän kiihtyminen pitää siitä huolen. Täytyy kuitenkin pitää mielessä noidankehän välttäminen. Jatkuva kurssin muuttaminen vain hidastaa vauhtipyörän kiihtymistä ja lopulta asioissa saatetaan mennä taaksepäin. Pitää ensin kasvattaa vauhtia ja vasta sitten pyrkiä läpimurtoon, eikä toisin päin.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!