Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Hyvästä parhaaksi

Kirjoitettu 05.09.15
Esseen kirjoittaja: Ilkka Hartikainen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Hyvästä parhaaksi
Kirjan kirjoittaja: Jim Collins
Kategoriat: 3. Yrittäjyys

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
Jim Collinsin kirja hyvästä parhaaksi kuuluu kaikille havetoread -kirjoihin. Kirja oli erittäin mielenkiintoinen ja reflektoin siitä saatuja oppeja mitä tarvitaan parhaan yrityksen perustamiseen.
Intohimo
Intohimosta tekemistään kohtaan puhutaan paljon yritysmaailmassa. Jiminkin mielestä se on yksi tärkeimmistä tekijöistä hyvästä -> parhaaksi kehityksen aikana. Intohimo auttaa jaksamaan tekemään kaikkensa vielä silloinkin kun kaikki toivo on menetetty. Jokaisella menestystarinan sankarilla on tämä sama ominaisuus. Heillä kaikilla on jopa sairaalloinen intohimo heidän yritystään tai yrityksen kautta saavutettavaa asiaa kohtaa. Mutta tämä intohimo on ollut heille polttoaineena joka on auttanut heitä luomaan itseänsä suurempaa – olemaan yrittäjiä. Henkilökohtaisesti en koe että minulla on intohimoa jotain tiettyä toimialaa kohtaan. Jotkin ovat tietenkin mieleenkiintoisempia kuin toiset, mutta itselläni todellinen intohimo piilee juuri yrittäjyydessä. Olla oman elämänsä herra ja luoda jotain mikä mahdollistaa toisille ihmisille unelmiensa jahtaamisen.
Oikeat ihmiset
Toiseksi tärkeimmäksi koen oikeiden ihmisten merkityksen liiketoiminnan kasvattamiseksi. Tämän saman asian olen kokenut monessakin projektissa ja ennen kaikkea niiden kaatumisessa. Olen huomannut oman roolini joka ei ole vielä ainakaan se joka ensimmäisenä on tunkemassa kädet syvälle paskaan. Enemmänkin olen se joka käyttää aikaa strategisien valintojen miettimiseen. Sen takia tarvitsen omaan tiimiini sen henkilön joka potkii itseäni pois sieltä pilvilinnoista toimimaan sen arjen parissa. Vielä simppelimpi vertaus, olen todella huono piirtämään sekä hahmottelemaan paperille asioita. Viestinnän projektissani joudun toteuttamaan viestinnän mallinnuksia asiakkaan projekteissa. Se millä saisin parhaan mahdollisen tuloksen aikaiseksi vaatii että saan jonkun visuaalisesti lahjakkaan kaverin mukaan tekemään näitä mallinnuksia joita pystyisimme esittämään hyvällä fiiliksellä asiakkaalle. Oikeat ihmiset tekemässä oikeita asioita. Maalaisjärjellä ajateltuna erittäin yksinkertainen asia, mutta monessa yrityksessä tämä tuntuu olevan hakusessa. Tässä itselläni voisi olla jopa oma vahvuuteni. Siksi olenkin päättänyt keskittymään omaan verkostooni ja sen rakentamiseen seuraavien vuosien aikana.
Määritä arvot
GameHub projektin myötä olen alkanut ymmärtämään arvojen merkitystä yrityksen toiminnassa. Meillä on todella isot visiot missä haluamme olla 5 vuoden päästä GameHubin kanssa. Mutta tässä ajan myötä olemme huomanneet konseptimme muuttuvan jatkuvasti eteenpäin. Jos meillä ei olisi mitään arvoja muodostettu, alottaisimme jatkuvasti nollasta toimintamme tai pahimmillaan vuoden päästä olisimme täysin hukassa ideamme kanssa. Arvot siis toimivat ikään kuin tienviittoina meidän toteutukselle jotta etenemme koko ajan visiomme suunnassa.
Tiimiakatemialla monesti puhutaan tiimiyrityksen arvoista. Meidän osuuskunnassa näiden kanssa ollaan painittu viime vuoden aikana jopa liiankin paljon. Ajatuksena oli rakentaa ehkä liian ”konkreettiset” arvot joka on mahdotonta kun yrityksen jokainen jäsen ei halua samoja asioita Tiimiakatemialta saavuttaa. Näin ollen meille muodostettiin arvot jotka ohjaavat meidän keskinäistä toimintaamme eteenpäin ja näin mahdollistamme jokaiselle jäsenelle onnistua omissa projekteissaan. Ne eivät ehkä tue täydellisesti Tiimiakatemian arvoja, mutta meille ne sopivat paremmin kuin nyrkki silmään.
Brutal facts of reality
Collins kertoi todella pysäyttävän esimerkin realiteettien hyväskymisestä. Hän tutustui erääseen sotaveteraaniin joka taisteli Vietnamin sodassa. Tämä veteraani jäi sotavangiksi useaksi vuodeksi Vietnamin pahamaineisimmalle vankileirille. Collins oli keskustellut veteraanin kanssa ja kysynyt kuinka optimismi oli auttanut tätä veteraania jaksamaan. Yllättävintä oli veteraanin vastaus. Optimistit kaatuivat ensimäisenä. Kun heidät oli vangittu, optimistisimmat henkilöt olivat vakuutelleet muille ja ennenkaikkea itselleen että heidät pelastetaan jouluun mennessä. Joulu tuli ja meni, mutta pelastusta ei kuulunut. Tämän jälkeen he olivat varmoja pelastajien saapumisesta ennen pääsiäistä. Pääsiäinenkin tuli ja meni eikä pelastajia näkynyt vieläkään. Tämän jälkeen nämä optimistit alkoivat kaatua. He eivät pystyneet hyväksymään sitä seikkaa että he voivat joutua olemaan vankeina useamma vuoden. Tämä pelastunut veteraani kertoi oman asenteensa olleen juuri tämän kaltainen. Hän oli varma pelastuksesta, mutta hän uskoi sen kestävän useamman vuoden. Näin ollen hänen ei tarvinnnut muutenkin jo hankalassa tilanteessa kokea enempää täysin turhia pettymyksiä. Ja nämä ovat todellakin täysin turhia pettymyksiä, koska ylioptimistit luovat tämän kaltaisia odotuksiaan täysin tyhjästä.
Tämän olemme huomioineet GameHubin toiminnassa täysin. Meillä on seuraavat 1,5 vuotta aikaa rakentaa toiminnastamme niin suurta jotta pystymme osoittamaan paperilla sen potenttiaalisen kasvukäyrän seuraavien vuosien aikana. Rahaa me emme pysty kotiuttamaan vielä muutamaan vuoteen. Jos hommat menisi niin kuin strömsössä niin vuoden jälkeen tilanteemme olisi jo sen kaltainen että me emme tarvitsisi miettiä rahoitusvaihtoehtoa. Asenteemme on se että me rakennamme GameHubista Suomen suurimman toimijan, mutta tiedostamme sen vaativan todella paljon työtä. Näin ollen me emme koe turhia pettymyksiä sen takia kun miljoonia ei satelekkaan taskuun ensimmäisen turnauksen jälkeen.
Tämä on muutenkin asia jota itse olen puhunut alusta asti Tiimiakatemialla. Unelmoijat kutsuvat minua inhorealistiksi (ns. alasampujaksi) kun haastan heidän unelmiansa ja ennen kaikkea keinoja joilla he pyrkivät sinne. Tämä kertoo siitä että he eivät halua hyväksyä sitä tosi seikkaa että unelmiensa saavuttamiseksi heidän tulee tehdä todella paljon työtä ja osata luopua monesta muusta asiasta. Monella näistä sankaritarinoiden sankareista on joutunut luopumaan ”tavallisen tallaajien” tärkeimmistä onnellisuuden tekijöistä, kuten esimerkiksi perheestä ja ystävistä. Uskon että hyvän pystyy rakentamaan ja samalla pitämään ”tavallisen elämän” tasapainossa yrittäjyyden kanssa, mutta parhaaksi tuleminen vaatii uhrauksia.
Loppusanoja on vaikea muodostaa tästä kirjasta. Kirjassa on todella paljon hyviä pointteja, osa itsestään selvyyksiä ja osa vähemmän itsestäänselvyyksiä. Suosittelen tätä kuitenkin kaikille sillä jokainen saa tästä varmasti jotain revittyä omaan elämäänsä!

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!