Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Hyvästi keskinkertaisuus!

Kirjoitettu 31.05.13
Esseen kirjoittaja: Niko Niemelä
Kirjapisteet: 2
Kirja: Jokaisella on juttunsa
Kirjan kirjoittaja: Heikki Peltola
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Jokaisella on juttunsa

Miksi tehdä jotain semmoista mistä ei nauti tai mihin ei ole intohimoa? Niin, ei minunkaan mielestä siinä ole mitään järkeä. Ihmiset useimmiten tyytyvät nykytilaan vaikka se olisi kuinka huono. Miten vastaavassa tilanteessa saat motivoitua itsesi? Kuinka sinulla on edes halu kehittyä? Ei sitten niin mitenkään. Jos tuntuu siltä että ei osaa tehdä sitä mistä nauttii, se taito täytyy opetella. Niin yksinkertaista se on. Se vaatii vain sen yhden, ratkaisevan askeleen, päätöksen tehdä. Luin kirjan Jokaisella on juttunsa saadakseni inspiraatiota ja rohkeutta jatkaa päättämälläni tiellä, rohkeasti kohti unelmia!

Ensimmäisenä asiana kirjasta pompahti ohjenuora tilanteeseen, jossa joko etsii itseään ja omaa unelmaa tai sitten on hetkellinen lama. Mestariminän elvytysohjelma:

  1. Kiteytä, mistä kiikastaa
  2. Kaiva esiin katveet, se mitä ET näe
  3. Päätä mistä luovut ja miten etenet
  4. Oivalla mikä olet ja mikä on ”Minun juttuni”
  5. Hahmota hankkeet, joissa olet mukana
  6. Ymmärrä yhteytesi; keitä ovat sinun ”me” (tukijoukkosi) ja ”he” (asiakkaat)
  7. Hahmota Mestariminä; mitä haluat olla ja mitä et.

Loistava ohjeistus siihen tilanteeseen kun olet puurtanut jotain yhtä asiaa tarpeeksi pitkään ja koet että tehtävä ei anna sinulle enää mitään uutta. On osa motivaation ja elämästä nauttimisen ylläpitoa pystyä tekemään päätös luopua jostakin. Joskus se on jokin tehtävä, joskus asia, joskus henkilö. Työtehtävä voi tempaista meidät korkeuksiin tai lyödä maahan. Itse valitsen tempaisun korkeuksiin.

Joka elää vain työnsä kautta ja työtään varten, elää yhtä säälittävän vajaasti.”

Työn ja tekemisen tehtävä on pitää mieli virkeänä, elämänilo näkyvänä ja antaa voimaa. Kun rakastaa työtään ja tietä kohti seuraavaa tavoitetta, voi todeta itselleen ja muille tekemisen tulevan sydämestä. Jos tekeminen ei tule sydämestä, saa olla varma että elämään turtuu. Turtuminen laskee työtehokkuutta, työtehokkuuden lasku vaikuttaa onnistumisten määrään ja onnistumisten määrän väheneminen nakertaa viimeisenkin oksan onnellisuuden jalkojen alta.  Miksi sitten ihmiset turtuvat työssään? Kirjassa esitetään kolme syytä:

  1. Emme kunnolla tajua tilannetta (oma mielipide: ei haluta myöntää sitä)
  2. Tyytyminen kohtaloon
  3. Ihmisiltä puuttuu rohkeus, voima ja keinot tuottaa muutos

Muutos lähtee yksilöstä. Yksilön on syötettävä muutoksen ajatus toiselle, toisen kolmannelle ja lopulta virus on vallannut kaikki. Näin mielestäni syntyy muutos. Ennen kaikkea sitä on haluttava.

Olen mielestäni aina ollut keskinkertainen ihminen. Olen ollut hyvä monessa urheilulajissa mutta en huippu. Olen ollut koulussa hyvä että en huippu. Ylioppilaana olen keskikertainen. Kaikkiin mittareihin, johon tuijotetaan, olen keskinkertainen. Paitsi painoindeksin mukaan olen ylipainoinen, en keskinkertainen. MINÄ HALUAN EROON KESKINKERTAISUUDESTA! Tähän operaatioon tempaisen tästä kirjasta mukaani seuraavat 7 kohtaa:

  1. Keskinkertaiset tyytyvät keskinkertaiseen, huiput haluavat hohdokasta
  2. Keskinkertaiset palvovat tulosta, huipulla on arvoja
  3. Keskinkertaiset ylikorostavat asemaa, huiput eivät siedä kumartelukulttuuria
  4. Keskinkertaisissa ei arvosteta työtä tekeviä, huiput rohkaisevat kaikkia kasvamaan ihmisinä
  5. Keskinkertaisissa aika kuluu puuhasteluun, huiput luopuvat kaikesta mikä ei enää toimi
  6. Keskinkertaisissa ei uskota ihmisten keksivän uutta, huiput edellyttävät aloitteellisuutta
  7. Keskinkertaisissa ihmisiä kohdellaan kutistavasti, huiput himoavat kukoistusta.

 

EROANOMUS KESKINKERTAISTEN KERHOSTA

Minä Niko Niemelä

olen saanut tarpeekseni. Olen tullut siihen lopputulokseen, että elämä on paljon isompi juttu kuin olen sen tähän mennessä tajunnut. Olen huomannut, että Keskitien Kulkijana näen elämän leikistä liian pienen kaistaleen, en kuule elämän sinfoniaa tarpeeksi suurena.

Tahdon nyt itse selvittä, mihin tie vie. En halua kulkea vain tallattuja polkuja toisten perässä, tahdon raivata uusia reittejä, kulkea tiettömillä teillä, tehdä karttoja toisille, harhailla ja eksyä. Ihmetellä kaikkea ja ylistää elämää.

Tahdon selvittää mitä olen ja miksi, ja tehdä mitä minun täytyy. Lakkaan elämästä toisten oletusten ja odotusten mukaan. Tästä lähtien ohjenuorani kaikessa on se mikä minusta on hyvää ja kaunista, totta ja oikein.

Kiitos teille ystävät yhteisestä matkastamme. Tiemme eroavat nyt, mutta tiedän että tapaamme. Kaikessa ystävyydessä Teidän,

Niko Niemelä.

Huh, kylläpä helpotti.

Niko Niemelä

niko.niemela@idealeka.fi

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!