Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Hyveet johtamisessa

Kirjoitettu 07.09.15
Esseen kirjoittaja: Anna Lebedeva
Kirjapisteet: 3
Kirja: HYVEJOHTAJUUS
Kirjan kirjoittaja: Alexandre Havard
Kategoriat: 1. Oppiminen, 4. Johtaminen, 4.3. Johtamisen ja organisaation kehittämisen työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Hyvejohtajuus käsittelee kuutta hyvettä johtajuudessa. Hyveet ovat suurisieluisuus, nöyryys, viisaus, rohkeus, itsehillintä sekä oikeuden mukaisuus. Kirja kertoo kuinka nämä hyveet tekevät ihmisestä hyviä johtajia ja käsittelee myöskin huonoja ominaisuuksia. Jokaisesta voi tulla hyvä johtaja. Ihmiset eivät synny (hyviksi) johtajiksi, vaan he kokemuksien kautta saavat johtajuuteen tarvittavia luonteenpiirteitä.

Ei tarvitse olla valmiiksi suurisieluinen, nöyrä eikä muutakaan, vaan luonnettaan voi muuttaa harjoituksilla. Tekemällä moraalisia ja inhimillisiä päätöksiä sekä tekoja luonne vahvistuu ja jättää pysyvästi leiman temperamenttiin joka sitten lakkaa dominoimasta persoonallisuutta.

Itse uskon tähän täysin, sillä jo kun ajattelee erilaisia kasvatusmenetelmiä lapsilla voi todeta, että nimenomaan kasvatus ja sen tuomat tilanteet sekä arvomaailmat muovaavat ihmisestä sen, mitä hän tulee olemaan. Tottakai myöhemmässäkin vaiheessa voi ja pystyy oppimaan uusia asioita ja muuttaa itseään jos vaan löytyy tahtoa siihen. Itsekin olen pyrkinyt kehittämään itseäni etenkin luottamuksen saralla muita kohtaan.

Hyveet eivät kuitenkaan korvaa johtajan ammattipätevyyttä vaan ovat olennainen osa sitä. Hyvät johtajat haastavat muita kasvamaan ja antavat työntekijöilleen/alaisilleen tarvittavan osaamisen. Jos kohtelee ihmisiä niin kuin ne ovat he eivät tule muuttumaan, jos taas kohtelee heitä siten miten heidän tulisi olla opastaa heidät perille ja auttaa haasteiden kautta kasvamaan. Johtajan on oltava ihmismielen opiskelija jotta hän näkee ihmisten vahvuudet ja heikkoudet. Hyvä johtaja ajattelee työntekijöitään ihmisinä, eikä koneiston osina jotka pyörittävät organisaatiota.

 

Johtajuus on oman voimannäytönsijaan muiden vahvistamista.

 

Suurisieluisuus

Hyvän johtajan tulee olla suurisieluinen. Pikkusieluiset ihmiset eivät anna luovuudelle tilaa ja pitäytyvät vanhoissa tutuissa kaavoissa. Näin ei millään voida luoda mitään uutta. Pikkusieluiset ihmiset katsovat muita ihmisiä kapeakatseisesti ja luottavat useinmiten vain itseensä.

Suurisieluiset ihmiset näkevät maailmassa monia mahdollisuuksia. He innostuvat uusista ideoista ja ovat avoinna ajatuksille. Heidän ansiostaan muille ihmisille avautuu mahdollisuus toteuttaa itseään, sillä suurisieluinen ihminen näkee toisissa ihmisissä potentiaalin.

Itse koen olevani hyvinkin suurisieluinen ihminen, ainakin näiden merkkien perusteella. Olen myöskin saanut kuulla siitä hyvin usein. Itselläni ei ole mitään intoa tehdä töitä henkilöiden kanssa, joilla on liian rajoittunut näkökanta asioihin. Ei voida luoda uutta ja siistiä, mikäli ei ole valmis tuomaan mitään uusia tuulia projekteihin. On myöskin todella tylsää tehdä asioita rajoittuneesti ja on ihanan vapauttavaa kehitellä uusia ehkä jopa hullujakin ideoita.

Itselläni tuntui viime vuonna siltä, että ideani tavallaan lytättiin. Tai ei varsinaisesti lytätty, mutta en saanut niihin minkäänlaista tukea tai ajatuksen heittoa kuinka ideani kuulostavat jänniltä/hyviltä jne. Esimerkiksi kissakahvila projekti josta olin hyvin innostunut ajatustasolta, muuttui päässäni haman tulevaisuuden tavoitteekseni, sillä oppien puutteessa ja etenkin tukijoukkojen puuttesta johtuen tuntui, että idea ei olisi kannattava. Nyt olen oppinut, että voin ihan hyvin itse hakeutua sellaisten ihmisten äärelle jotka ajattelevat samalla tavalla ja uskon kyllä, että nämäkin ihmiset jotka viime vuonna olivat kaavoihin kangistuneita ovat oppineet olemaan paljon vapaampia ajatustavoiltaan.

Hyvänä esimerkkinä kaavojen onnistuneeseen rikontaan on esimerkiksi meidän tiimimme Avaruusleijona-logo. Aluksi meillä oli vaihtoehtoina hyvinkin tyypillisiä logoehdotuksia. Päätimme kuitenkin kehittää logoamme eteenpäin ja puoli vitsillä päädyimme Avaruusleijonaan joka arvojemme perusteella esittää meidän rohkeuttamme sekä out of the box- ajattelua mihin meidän ainakin tulisi pyrkiä. Aluksi idealle oli vahvojakin epäilijöitä, mutta logon tulessa julki, jokainen Aitolainen on esitellyt logoaan ylpeänä ja pitää sitä maailman siisteimpänä!

 

Nöyryys

Nöyryys ei tässä asiayhteydessä tarkoita nöyristelyä. Nöyryys on sitä, että tietää omat heikkoutensa ja vahvuutensa ja on valmis myöntämään ne. Nöyrä johtaja ei tee kaikkea itse, eikä anna oman auktoriteetin nousta esille. Nöyrä johtaja ei painosta muita vaan kannustaa heitä onnistumaan. Johtajat eivät ole holhoojia, vaan näkevät muut aikuisina ja kohtelevat heitä sen mukaisesti.

Pitää osata delegoida tehtäviä ja luottaa siihen, että alaiset osaavat ja pystyvät toteuttaman ne. Toki pitää olla sen verran ihmistuntemusta, että tietää kenellä organisaatiosta on tarvittavat taidot. Johtaja saa neuvoa, muttei ole hengittämässä niskaan, sillä luottaa alaiseensa. Kun työntekijä saa vastuulleen oman tehtävän saa se hänet tuntemaan olevansa osa jotain tärkeää ja se antaa työlle merkityksen.

Johtaja ottaa vastuun delegoinnista oli lopputulos sitten hyvä tai huono. Ylpeä eli huono johtaja taas syyttää lopputuloksesta työntekijää. Koska johtajalla on vastuu opettaa hänen tulee toteuttaa jatkuvuuden periaatetta; ihmiset organisaatiossa osaavat hoitaa hommansa johtajan lähdettyäkin, jos näin ei ole organisaatio kaatuu heti johtajan lähdettyä joka on pimittänyt oppinsa itsekkäästi.

Itselläni on ehdottomasti parantamisen varaa nöyryydessä. Myönnän heikkouteni todella harvoille ja päälle päin heitänkin aina itsevarmaa läppää. Minun on myöskin vaikea luottaa ihmisiin ryhmätehtävissä, sillä olen jo yläasteella huomannut, miten suurin osa ihmisistä ei halua antaa yhtä suurta panosta tehtäviin kuin minä itse. Sen takia mieluiten teinkin suurimman osan esitelmistä sun muista täysin itse ja vastaanotin hyviä numeroita.

Nyt varsinkin työelämässä on todella tärkeää kyetä tekemään yhteistyötä. On vain todella vaikeaa viestiä toiselle, etten ole tyytyväinen hänen työpanokseensa ja että hän voisi antaa itsestään enemmän. Kuitenkaan en voi syyttää toista sellaisesta mistä hän ei ole itse välttämättä tietoinen, etenkään jossen ole itse viitsinyt aiheesta mainita. Tuollaiset seikat on myös hyvä ottaa esille kehityksen kannalta. Tottakai löytyy ihmisiä joihin luotan ja uskon heidän kykenevän tekemään sellaista jälkeä missä ei omasta mielestäni ole mitään vikaa. Minulta se vaan vaatii sitä, että olen nähnyt heidän onnistuneen työjälkensä lukuisia kertoja, jotta pystyn heihin luottamaan.

Mitä suuremmassa organisaatiossa pyörit, sitä enemmän sulla on tehtäviä mitkä pitää delegoida muiden hoidettavaksi. Tämä ajatus pelottaa minua, sillä olen jollain tapaa todella kunnianhimoinen, vaikkakin helvetin laiska. Sinänsä odatan sitä suuresti, että mulla on oma projekti jossa on alaisia, sillä viimevuonna olessani mukana projekteissa olen havainnut johtajuuden puutetta ja sitä parantamalla olisi päästy paljon parempiin tuloksiin.

Olen hieman myöskin ’vallanhimoinen’ ja odotankin sitä kun pääse johtamaan porukkaa. En tarkoita pomottelua, vaan konkreettisten tavoitteiden asettamista ja niiden seuraamista ja etenkin niihin puuttumista, mikäli tavoitteet eivät täyty, sillä nimenomaan sen olen havainnut olevan ongelma monille liian kilteille projektipäälliköille. Olen myöskin todella mielissäni, kun saan opettaa ihmisiä asioissa ja saamastani kiitollisuudesta tulen hyvin iloiseksi (kukapa ei).

 

Viisaus

Viisaus on hyveistä tärkein, sillä johtajan pitää osata tehdä hyviä ja oikeita päätöksiä. Päätöksen teko on kolmivaiheinen; kartoitus, harkinta ja päätös. Kartoittaessa kerätään tietoa ja tarkastellaan tilannetta. On tärkeää osata suodattaa ja seuloa vastaanottamaa viestiä. Monet lähteet ovat epävarmoja ja jottei vahinkoja satu pitää asioista ottaa perinpohjaisesti selvää. Harkinta vaiheessa arvioidaan saatua tietoa. Onko asia organisaatiolle hyväksi? Päätöksiä tehdessä pitää osata ennakoida tekojensa seuraukset, mitä kaikkea voi käydä.

Viisas johtaja tunnistaa ja sanoutuu irti omista ennakkoluuloista. Hän ei epäile ihmisten tarkoitusperiä pahoiksi syyttä, eikä hän arvostele tai arvioi ennakkoluuloisesti. Rämäpäältä vaikuttava ihminen voi olla fiksu, hiljaisella tyypillä voi olla paljon ideoita joita hänen on vaikea saada esille. Viisas johtaja osaa katsoa näiden asioiden läpi.

Koen itse olevani suhteellisen viisas ja hyvä ihmistuntija. Vaikkakin joskus olen antanut ennakkoluulojen vaikuttaa mielipiteeseeni jostakusta ihmisestä tai asiasta, olet nyttemmin oppinut siitä pois. On kamalaa kuunnella ihmisten puintia ihmisistä ja heidän tuomista viboistaan, etenkin silloin kun itse tuntee kyseiset henkilöt ja tietää etteivät he todellakaan ole niin outoja mitä muut ajattelevat.

Osaan tehdä harkittuja päätöksiä ja näen asioiden läpi siinä mielessä, että osaan ajatella niiden kannattavuutta ja vaikutusta tulevaisuuteen pidemmältä ajalta. Välillä kuitenkin liikaa innostuessani todellisuuden tajuntani hämärtyy ja saatankin olla kiinnittämättä huomiota asoihin joilla on paljon vaikutusta huonolla tavalla. Voisin sanoa olevani pääasiassa ’go with the flow’ tyyppi ja miettiä asioiden tuomia vaikutuksia vasta jälkikäteen. Mielummin näen ratkaisuja, kuin ongelmia.

Ratkaisevia päätöksiä tehdessä ja etenkin niitä kartoittaessa osaan katsoa tarkempia speksejä ja ottaa asioita esille tarkasteltavaksi yhdessä. Ja olen myöskin halukas ottamaan tälläisiin päätöksiin ja niihin liittyviin keskusteluihin kantaa.

 

Rohkeus

Rohkeus on itsensä uhraamista viisaiden ja oikeudenmukaisten päämäärien toteuttamiseksi. Rohkeus ei tarkoita sitä ettei pelkää, vaan pelkonsa ylittämistä. Muumipappakin sanoi joskus ettei voi olla rohkea, jollei pelkää.

Johtajalla täytyy olla kyky ottaa riskejä ja siihen vaaditaan rohkeutta.

Rohkea johtaja pitää omat arvonsa vaikka muut olisivat niitä vastaan. (Olettaen toki, että arvot ovat moraalisia)

Itse olen hyvin skeptinen asioiden suhteen joissa pitää olla rohkea. Ei sillä ettenkö lähtisi niihin mukaan, mutta jännitys on todella kova. Esimerkkinä kun kesällä tapasin tiimiläisemme Roosan ja Lotan ja keskustelimme siitä, kuinka voisimme ilmoittaa tiimimme Aiton Rakettipäivien järjestäväksi tahoksi. Olin siis itsekin ajatellut tätä asiaa, mutta myöskin kuumottelin sitä miten lyhyellä aikataululla ja ilman kokemuksen puutetta tapahtuman järjestämisestä meidän tulisi saada asiat tehtyä. Kuitenkin heidän rohkaisujen ja omankin heittäytymisen puolesta aloin pitämään ideaa haastavana ja hyvinkin palkitsevana ja innostuin siitä täysin. Jännitys aikataulusta painoi takaraivossani hakemusta kirjoittaessa, mutta olin varma siitä, että saamme tiimimme vakuutettua siitä, että pystyisimme siihen yhdessä. Tämä oli aika suuri hetki rohkeuden saralla. Etenkin kun halusin olla täysillä mukana, en vain ’sivullisena apuvoimana’.

Osaan pitää mielipiteestäni kiinni, etenkin kun tiedostan sen olevan oikea ja hyvien asioiden puolesta. Minusta on suorastaan jopa nautinnollista pitää kiinni periaatteistani. Toki välillä tulee huomattua, että olin väärässä, mutta näissäkin tilanteissa olen opetellut myöntämään sen, joskin hieman vaikeasti.

Käytäntöön vien todellakin sen, että teen kokeiluja joista olen itse varma, vaikka muut olisiatkin hieman skeptisiä sitä kohtaan. En voi tietää tuleeko asioista toivottua ja äärimmäisen upeaa lopputulosta, ellen lähde sitä rohkeasti kokeilemaan.

 

Itsehillintä
Voidaksesi johtaa muita sinun on osattava johtaa itseäsi. On oltava itsehillinnän tai kohtuullisuuden hyve, joka asettaa mielihalut ja tunteet järjen hallintaan ja ohjaa ne sen hetkisen tehtävän toteutukseen. Kohtuuttomuus vahingoittaa tahtoa. Se jäytää rohkeutta (kykyä säilyttää suunta) ja oikeudenmukaisuutta: se, joka himoitsee valta, rahaa tai nautintoa tuskin huomioi yhteistä hyvää tai näkee tapaamiensa ihmisten arvokkuutta.
Itsehillintä vaikuttaa suoraan johtajan tapaan hoitaa ammatilliset velvoitteensa. Johtajat tietävät, että heidän tulisi varata riittävästi aikaa heidän kaikkein tärkeimpiin tehtäviinsä; pitkän aikavälin suunnitteluun, henkilökunnan ammatilliseen ja moraaliseen koulutukseen, työtovereiden motivointiin jne. Kuitenkin suuri osa johtajista käyttää aikansa sen sijaan siihen mistä itse pitävät, ei siihen mitä pitäisi tehdä. Tämä on luonnollinen inhimillinen heikkous. Se on myös itsehillinnän hyveen heikkoutta.
Itselleni on hyvin vaikeaa priorisoida asiat ja edetä sen mukaan. Totta kai siis osaan laittaa asiat järjen mukaan tärkeysjärjestykseen, mutta se ei silti tarkoita sitä, että toimisin niiden mukaan. Esimerkkinä kirjapisteet joita ajattelin jo kevään lopussa ja sain aina hyvin buugin päälle niiden tekemisessä. Se jäi kuitenkin aina yhteen kirjaan ja sitten keskityinkin toisiin asioihin. Samaa jatkui koko kesän, vaikka tiesin, että niiden laiminlyönti takaa tuskallisen syksynalun kun suuri osa ajasta menee niiden hoitamiseen.
Monesti olen samankaltaisten kunnon kasaantuvien työputkien jälkeen luvannut itselleni etten enää koskaan jätä asioita viime tippaan. En ole kuitenkaan kyennyt pitämään tätä lupausta itselleni. Toisaalta olen paineen alla hyvä työskentelemään, ja ilman painetta taas työskentely tahtini on hidasta ja keskittymiseni herpaantuu herkästi. Mutta se henkinen stressi mikä siitä tulee on kammottava ja saa esimerkiksi ajatukseni Akatemian suhteen järkkymään ja miettimään, että tuleeko koko loppuaika olemaan samankaltaista stressipesäkkeen hallintaa.
Nyt näin kirjaimellisesti lupaan jälleen kerran itselleni, että sen jälkeen kun olen rästihommat saanut valmiiksi etsin itselleni kalenterista ajan viikoittain jolloin keskityn kirjojen lukuun, enkä tee silloin mitään muuta ’ajankohtaista’ toimistohommaa. Tämä tulee vaatimaan itseltäni paljon totuttelua, mutta uskon, että vahvalla yrittämisellä pystyn saamaan muutoksen aikaan itsessäni. Muutenkin pitää opetella itsensä johtamista, ja muistaa millaista kaaosta elämäni on ollut ennen sitä.

 

Oikeuden mukaisuus
ja lähimmäisen rakkaus
Johtajat kunnioittavat muiden arvoa, johon kuuluu oikeus kuulla totuus, nauttia luottamusta, saada reilua kohtelua ja tulla palkituksi ja kiitetyksi hyvästä työstä.
Me emme tarkasti ottaen ole velkaa muille ystävällisyyttä, ystävyyttä, eikä muilla ole oikeutta meiltä sitä vaatiakaan. Kuitenkin mitä syvempi on ymmärryksemme ihmisestä, sitä paremmin tajuamme, mitä muiden oikeudenmukainen kohteleminen tarkoittaa.
Rakkaus on lähimmäiseen näkemistä ’’toisena minänä’’. Tämä näky kutsuu meidät astumaan johtajille tärkeisiin ominaisuuksiin, empatiaan, ystävyyteen, iloisuuteen ja armollisuuteen.
On tärkeää, että osaa antaa alaisilleen palautetta ja sanoo sen rehellisesti. Ei pidä patouttaa itseensä ajatuksia muista, vaan ottaa ne esille niin, että toinen saa tietää mitä häneltä odotetaan ja antaa hänelle mahdollisuus kasvaa virheidensä avulla. Näin rakennetaan luottamusta.
On myös tärkeää näyttää toiselle, että hänen työpanostaan arvostetaan. Omasta mielestäni Aitolla olisi petrattavaa tässä. Usein kuitenkin satelee kiitoksia esimerkiksi Whatsappissa kun joku on tehnyt hyvää työtä ja se noteerataan. Kuitenkin on hyvä muistaa kiittää sellaisistakin asioista, joita joku on tehnyt pidempään rutiininomaisesti muita varten. En väitä, että meiltä puuttuu kiitollisuutta, mutta sitä voisi osoittaa paljon enemmän. Sen takia on mahtavaa, kun meidän firman taloustilanne alkaa olla sillä mallilla, että palkitseminen niin yksilö- kuin tiimitasolla on mahdollista.
Hyvä palaute antaa voimaa jatkaa hyvää työtä. Jos et saa ikinä kiitosta näkemästäsi vaivasta, ryhtyy miettimään, miksi edes teen tätä?
Pienempänä ajattelin, että olen ainoa ’minä’ tässä maailmassa, ja ihmettelinkin miten maailmankaikkeus on voitu ohjauttaa sillä tavalla, että muut vain sattuvat olemaan elämässäni. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin pienenä ollut itsekeskeinen, mutta ajatus siitä että toiset ihmiset ovat itselleen yhtä lailla ’minä’ oli hassu. Tämä on kuitenkin se asia mikä pitää muistaa, että samalla tavalla kun itsekin olet tunteet omaava ihmisyksilö, niin on toinenkin yksilö täysin samanlainen. Sen takia pitää muistaa kohdella muita, samalla tavalla kuin itseään haluisi kohdeltavan.
Mitä johtajuuteen tulee, ei ole soveliasta osoittaa mieltään omalle alaiselleen jos hän käyttäytyy sinua kohtaan väärin. On muistettava oma paikkansa organisaatiossa, ja sellainen käytös vaan aiheuttaa muille epäuskoisuutta johtajaa kohtaan.
Pidän itseäni empaattisena ihmisenä, ja pyrin olemaan provosoitumatta ’vituttavien’ ihmisten läsnä ollessa tai antaa heidän vaikuttaa käyttäytymiseeni. Kuitenkaan tämä ei ole aina onnistunut ja häpeä on kyllä jälkeenpäin suuri omaa käyttäytymistään ajatellen.
Jos säilytät oman arvokkuutesi, voi se väärin käyttäytyvä ihminen ottaa mallia ja miettiä omaa käytöstään. Auttaa sitäkin kasvamaan sitten ihmisenä. ’Silmä silmästä, hammas hampaasta’’- sanonnan kautta eläminen, ei tule koskaan muuttamaan maailman suuntaa. Samaten kun väkivallan kierrettä ei katkaista väkivallalla, ei näihinkään asioihin voi löytää ratkaisua käyttämällä samaa käytöstä.
Pitää myös muistaa, että kaikki me ollaan erilaisia eikä kaikkia voi miellyttää. Kaikkien kanssa kaveeraaminen ei tule onnistumaan, eikä se ole tarpeenkaan. Silti jokaista kohtaan pitää käyttäytyä kunnioittavasti.

Hyveet valaisevat alyämme, vahvistavat tahtoamme ja puhdistavat tunteitamme. Niiden avulla näemme maailman, inhimillisen elämän ja tilanteet sekä ihmiset sellaisina kuin he ovat, emmekä sellaisina kuin kuvittelemme niiden olevan. Ilman tätä objektiivisuutta emme voi tehdä oikeita päätöksiä.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!