Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Hyvejohtajuus

Kirjoitettu 26.04.15
Esseen kirjoittaja: Emma Kyyrä
Kirjapisteet: 2
Kirja: Hyvejohtajuus
Kirjan kirjoittaja: Alexander Havard
Kategoriat: 2.4. Tiimiliiderinä ja -valmentajana toimiminen, 4. Johtaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Alexander Havardin Hyvejohtajuus sai mieleni toisaalta levolliseksi siitä, kuinka maailmassa on muutakin kuin rahaa, mainetta ja mammonaa, ja toisaalta taas villihevoset lähtivät juoksulaukkaan, eikä esseeni olekaan niinkään kirjan sanomasta itsestään.

Nimittäin aikani Tiimiakatemialaisena lähenee armottomasti loppumistaan. Tätä autuutta, innostusta, ympäristöä ja ihmisiä on jäljellä vaivaiset 9 kuukautta. Parasta ja pelottavaa.

Mittava heräsi vuoden vaihteessa siihen, kuinka kaikelle hyvälle ja huonollekin on nähtävissä loppunsa. Ymmärsimme, ettei tämä jatkukaan ikuisuuksiin, että juuri nyt on se aika, kun täytyy toimia. Nyt on toteutettava niitä unelmia ja haaveita, joiden kanssa pari vuotta sitten piipun juurelle astelimme, ja niitä, jotka matkan aikana ovat pulpahtaneet mieleemme. Nyt on aloitettava se, mitä haluamme vuoden päästä tehdä. Ja ennen kaikkea, nyt on nautittava.

Ja onhan me nautittukin.

Menneet reilut kaksi ja puoli vuotta ovat tehneet meistä toimivan tiimin. Viimein tunnemme toisemme, uskallamme puhua suoraan, jakaa ideat, jatkokehittää, toimia, toteuttaa ja luottaa prosessiin. Kulunut kevät on ollut parasta aikaa Tiimiakatemialla, ja olen iloinen, että olemme päässeet tänne saakka.

 

Olen itse aina suhtautunut asioihin ”kaikki hoituu kyllä”-asenteella. Kyseinen sopii luonteeseeni ja toimintatapoihin, sillä keksin erilaisia ratkaisuja tuleviin haasteisiin. Ja kaikki on hoitunutkin, toisinaan pienemmin, toisinaan suuremmin uhrauksin.

Tänä päivänä kyseinen asenne on rantautunut viimein myös suhtautumiseeni Mittavaan. Me hoidamme kyllä!

706104_10152327918400599_492045839_o

Me hoidamme, koska tunnemme toisemme, hyödynnämme luonteenpiirteidemme ja tapojemme hyviä puolia, puhumme, kannustamme ja autamme. Me nauramme, teemme, kuuntelemme ja yritämme ymmärtää. Emme väheksy tai halveksi toisiamme, vaikka välillä meneekin ihan sikana hermot.

Matka on kieltämättä ollut pitkä ja kivinen, ja jokainen on pohtinut tahollaan lopettamista. Tiimityöskentely ei ole ikinä helppoa, mutten ikinä uskonut toimivan tiimin olevan näinkin kovan työn takana. Jatoisaalta taas näin palkitsevaa, en vaihtaisi päivääkään.

 

Minussa tiimi, Mittava, on tehnyt ihmeitä. Osansa sopassa on toki myös koko muulla yhteisöllä, mutta kyllä ne suurimmat askeleet on tiimin kanssa harpattu.

Minusta on tullut rohkea, itseeni ja osaamiseeni tukeutuva yksilö, joka tietää pärjäävänsä tässä maailmassa. Minusta on kasvanut selviytyjä, ympäristöä havainnoiva ja uusia ideoita löytävä, paineensietokykyinen tulevaisuudentekijä, joka omaa hyvät vuorovaikutustaidot. Kaikin puolin oon parempi tyyppi kun Tiimiakatemialle tullessani, sillä olen oppinut opettelemaan ja oppimaan kaikesta ja kaikkialla.

” Harva osaa arvostaa sitä luovuuden tarmoa, jota tarvitaan yrityksen

perustamiseen tyhjästä. Sitten, kun toiminta on käynnissä ja pyörät pyörivät,

on helppo kuvitella, että kuka tahansa olisi suoriutunut samasta.

Onnistuneen alun taustahenkilöt ovat kuitenkin ani harvoin ”keitä tahansa”.

He ovat yleensä vahvaluonteisia ja lahjakkaita ihmisiä,

jotka ovat valmiita ottamaan riskejä ja toimimaan päättäväisesti.”

– Hyvejohtajuus, Alexandre Havard, s. 77, v. 2009

Pienoinen pelon kare kuitenkin muistuttelee takaraivossani siitä, mitä maailma on Tiimiakatemian ulkopuolella, ja mitä minä olen tuolla maailmassa. Mihin taitoni ja rohkeuteni riittää Tiimiakatemian jälkeen?

 

Asiakkaiden kanssa työskennellessä olen saanut huomata, ettei 21-vuotiasta oteta kovinkaan tosissaan. Pienin pilkahduksin sitä myöskin itse tajuaa, että tässä on aika kovan koulun ja paineen alaisena tullut opittua niin ihmisten johtamista, kuin muitakin taitoja. Ei siis yhtään ihme, ettei muut sitä ymmärrä tai usko. Ja koska Hyvejohtajuus on kirja johtajuudesta, käsitellään tässä esseessä johtajuutta.

Kohdallani etenkin johtamisen oppiminen on alun alkujaan tapahtunut hyvinkin varkain, sillä luonteelleni ominaisesti välttelin ensimmäiset vuodet kaikkea johtamista, sillä ajattelin, ettei minusta ole johtamaan. Nyt vähän myöhemmin olen onnekseni kuitenkin uskaltautunut ottamaan tittelin harteilleni, ja sitä kautta myös alkanut prosessoimaan saamaani oppia johtamisesta, sillä kuten Hyvejohtajuuskin painottaa, johtajaksi kasvetaan.

 

Matka hyväksi johtajaksi on tuskallisen pitkä, ja etenkin tuolla matkalla vaaditaan itsensä jatkuvaa kehittämistä ja tarkastelua. On ollut iloni huomata, että vaikken pidä käskyttämisestä, muiden arvostelemisesta tai mustavalkoisesti numeroiden tuijottamisesta, voin silti ja oikeastaan juuri siksi, kasvaa hyväksi johtajaksi. Ja vaikken ikinä ketään sen kummemmin johtaisikaan tittelini pohjalta, ovat nämä kaikki opit hyödyllisiä ihan elämän ja työntekijänä olemisen kannaltakin.

 

Hyvejohtajuus perustuu neljälle kardinaalihyveeksikin kutsutuista hyveistä, jotka ovat viisaus, oikeudenmukaisuus, rohkeus ja itsehillintä.

 

Viisautta on vaalittava, jotta kyetään tekemään oikeat päätökset oikeaan aikaan. Viisaus saa johtajat näkemään tilanteet niiden koko monimutkaisuudessa (tai yksinkertaisuudessa) (Havard, 2009, 55). Viisautta on ymmärtää niin asiasta, kuin ihmisistä, sekä seuraamuksista.

Koska päätöksenteko ei ole lempipuuhaani, olen opetellut tekemään päätöksiä perustuen tiettyyn kaavaan, joka itse asiassa löytyi sattumalta myös kirjasta, hieman eri termein: kartoita -> harkitse -> päätä. Äkkiseltään ihan basic-settiä, mutta malta hetki niin selvennän.

 

Usein päätöksiä odottaa yksi tai useampi henkilö. Paineet päätöksen aikaansaamiselle ovat kovat, tilanteesta halutaan mahdollisimman nopeasti eteenpäin. Ajatukset harhailevat jatkuvasti itse päätökseen, ja stressitasot nousee. Usein pähkäillessä suoraan ratkaisua, ei kykene näkemään järkisyitä, ei kykene arvioimaan, eikä puntaroimaan asioiden eri puolia, ja lopullisen päätöksen tekeminen vie aikaa viemättä asiaa lainkaan eteenpäin.

Se sijaan kaavamaisella ”kartoita, harkitse, päätä” –systeemillä lopullinen päätös on yksi sormennapautus, eikä samanlaista stressireaktiota synny. Kauppareissuista on säästetty aikaa jo varmaan vuoden päivät, kun en enää panikoi 😀

 

Rohkeus ei ole pelottomuutta, vaan sen tehtävä on auttaa välttämään järkeistämistä, ja seisomaan päätöstensä takana.

Kaltaiselleni miellyttäjätyypille päätösten takana pysyminen on täyttä tuskaa. Tietynlaista taistelukestävyyttä on kuitenkin opittu hankkimaan kuluneiden vuosien aikana, ensimmäisen vastalauseen kohdalla ei enää luovutetakaan. Silloin kun tekisi mieli, muistelen legendaarista Steve Jobsia. Kaikki vihasi, oma firma erotti, mutta mies seisoi omien ideoidensa ja ajatustensa takana. Ja lopulta menestyi. Eikä ole ainoa.

10527434_10154394595000599_8581940699833752634_n

 

Oikeudenmukaisuus oli kirjan antoisin kappale, ja siksi siitä ei tähän esseeseen tule pitkääkään tekstiä J. Sen lisäksi, että oikeudenmukaisuus on sitä, että annetaan jokaiselle se mikä kuuluu, se on yhteiseen hyvään pyrkimistä, täydellisyyteen työssä pyrkimistä, omistautumista, luottamuksen herättämistä, totuudenmukaisuutta, suurisieluisuutta, vilpittömyyttä, yksinkertaisuutta ja vaikka mitä.

 

Itsehillinnän vastakohtana mainitaan kohtuuttomuus. Itsehillintä on itsensä johtamista, sitä, kun pystyy laittamaan oman mielihalun ja tunteet taka-alalle ja ohjata itsensä sen hetkiseen tehtävään.

Minulla on aina ollut hyvä itsekuri toiminnan saralla, mutta huono itsehillintä ärtymyksen ja suuttumuksen iskiessä. Pinkkuvuonna en istunut varmaan yksiäkään treenejä koko aikaa treenitilassa, ärtymyksen tai turhautumisen iskiessä poistuin ovi paukahtaen paikalta. Jotain kehitystä siis tapahtunut tälläkin saralla, avain asemassa tässä kehityksessä onkin ollut muiden kuunteleminen ja toisenlaisen kannan ymmärtämisen yrittäminen. Aika hyvä oppi tulevaisuuteenkin!

 

Edellä mainittuihin hyveisiin peilaten uskaltaisin väittää, ettei mikään koulu, ja vain harva työpaikkakaan kasvata yhtä paljon ja roisilla kädellä kuin Tiimiakatemia. On rajua heittäytyä täysin ja kokonaan matkalle kohti tuntematonta 20 tuntemattoman ihmisen kanssa, tehdä rahaa näiden samojen tyyppien kanssa, uhrata kaiken aikansa näiden samojen tyyppien vuoksi, jakaa ilonsa ja surunsa, taitonsa ja tietonsa ja oikeastaan lähes kaikki mitä parikymppisenä voi olla, näiden samojen tyyppien kanssa. Ja tajuta parin vuoden jälkeen, että on saanut niin paljon, eikä kadu hetkeäkään.

 

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!