Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Idiootit ympärilläni

Kirjoitettu 24.02.19
Esseen kirjoittaja: Petra Röppänen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Idiootit ympärilläni
Kirjan kirjoittaja: Thomas Erikson
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2. Yhteisöllisyys, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 8. Henkinen kasvu, 9. YPK:n ulkopuoliset

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Onpas ärsyttävä nimi kirjalla. 

Mietin pitkään, lähdenkö lukemaan tätä kirjaa ollenkaan vai en. Olin aluksi sitä mieltä, että en halua lukea mitään soopaa, jossa ihmisiä lokeroidaan rajusti vaan neljän eri värin perusteella ja vielä kutsutaan heitä idiooteiksi. 

No, olin väärässä. 

Kaikki ympärillä puhuivat niin paljon siitä, minkä värisiä ovat ja minkä värisinä näkevät muut ihmiset, että halusin ymmärtää mistä nämä värit sitten kertovat. Olen aina tykännyt tehdä erilaisia persoonallisuustestejä nähdäkseni osaavatko ne antaa aidonoloisia vastauksia. Koen tunnistavani omat luonteenpiirteeni aika hyvin, vaikka en niistä kaikista kovin mieluissani olekaan. Oli siis kiinnostavaa saada tietää, millaiseen lokeroon, eli väriin, tämän teoksen mukaan kuulun. 

Idiootit ympärilläni antoi kuitenkin paljon enemmänkin kuin vain vastauksen tuohon aiemmin esittämääni kysymykseen. Se kertoi sen, miten ja miksi käyttäydyn tietyissä tilanteissa niin kuin käyttäydyn ja miksi muut tekevät niin, sekä ennen kaikkea sen, miten siihen tulisi suhtautua. 

 

My way or no way 

 

Tunnustan. Ajattelen itsekin usein niin. Joko tämä tehdään mun tavalla tai sitten sitä ei tehdä ollenkaan. Tästä päästään aloittamaan heti mukavasti näillä itselläni olevista vähän vähemmän mieluisista luonteenpiirteistä. Tietyllä tapaa olen aika joustamaton tyyppi ja tiedostan sen. Omaan vahvat mielipiteet yleensä vähän asiaan kuin asiaan ja ei ole helppoa luopua niistä. Tiimissä tämähän ei ole mikään mieletön vahvuus; kun 15 ihmisen pitäisi päästä yksimielisyyteen jossain asiassa, usein se tarkoittaa sitä, että osan porukasta täytyy joustaa. Meillä Cleverassa on tietysti muutama muukin, joille joustaminen tuottaa vaikeuksia, eli en joudu olemaan asiani kanssa yksin. Kirja kuitenkin avasi silmiäni siitä, millaisena muut minut näissä tilanteissa luultavasti näkevät. Eikä se ollut kovin mieltä ylentävää kuultavaa.  

Pelasimme tiimin kanssa helmikuun alussa Topaasia -nimistä peliä. Peli lyhykäisyydessään on hyötypeli tiimin kehittymiseen ja se lupaa “tuloksia tunnissa toimintaa kehittävien päätösten tekemiseksi”. 

Pelissä tuli koomisesti ilmi, että tiimimme vaikeimmaksi asiaksi koetaan päätöksenteko. Se on todellakin hankalaa. Joka asiaan on montaa eri mielipidettä, faktaa ja ajatusta tarjolla. Miten sitten pystyisimme helpottamaan päätöksentekoa tiimissä? No, ainakin koin itse pienen kolauksen liittyen tähän joustamattomuuteen. Aina ei voida tehdä juuri niin kuin jokainen itse haluaisi. Tärkeintä on kuitenkin löytää keino päästä sellaiseen lopputulokseen, johon kaikki pystyvät sitoutumaan.  

Tähän auttaisi ainakin se, että heti ensimmäiseksi ne vaihtoehdot, jotka kukaan kokee ehdottomana EI:nä, rajataan pois. Sen jälkeen tietysti päästään keskustelemaan (lue: väittelemään) jäljellä olevista vaihtoehdoista. Tässä vaiheessa punainen tyyppi tietysti kertoo, miksi asia tulee tehdä hänen ehdottomallaan tavalla ja koittaa manipuloida muut uskomaan sen. Sininen kyseenalaistaa ja haluaisi tutkia vaihtoehtoja vielä vähän tarkemmin, vihreälle sopii kaikki kunhan muut ovat tyytyväisiä ja keltainen haluaisi keventää tunnelmaa yhdellä hauskalla jutulla, joka hänelle on käynyt aiemmin viikolla.  

 

What way then? 

 

Kirjan luettuani näen näitä eri värejä tiimissämme. Osan selkeämmin, osaa on vähän vaikeampi tulkita. Nyt itselleni on kuitenkin helpompi ymmärtää, miksi esimerkiksi juuri päätöksenteossa yksi haluaisi vaan koko ajan lisää tietoa, toinen haluaisi jo saada asian päätettyä ja kolmas tyytyy mihin tahansa ratkaisuun, kunhan yleinen rauha säilyy hyvänä. Toivon, että tämän ymmärrettyäni pystyn pidentämään omaa kärsivällisyyttäni näissä tilanteissa ja oppisin kohtelemaan kaikkia heidän persooniensa vaatimalla tavalla. Tulevan päätöksenteon tullessa kohdalle olen valmistautuneempi siihen, että pystyn itse olemaan joustavampi ja käyttäytymään muita kohtaan siten, että heidänkin on se helpompi tehdä. Kirjasta tärkeimpänä vinkkinä nappasin nimittäin sen, että paras vaihtoehto erimielisyys- tai konfliktitilanteissa on mukauttaa käyttäytymistä siihen sopivaksi – omaa käyttäytymistä, ei muiden. Itselleni tämä oli todella hyvä kuulla ulkopuolelta, sillä liian usein tulee mietittyä vain sitä, että miksi hän tekee noin tai miten hän voi ajatella tuolla tavoin. Aion keskittyä tulevaisuudessa ehdottomasti miettimään useammin miksi MINÄ koen hänen tekonsa tällä tavalla. 

Kun mukautamme omaa käyttäytymistämme tunnistaen toisen osapuolen tarpeet, se helpottaa yhteisen ymmärryksen löytymistä. Jos tiedät esittäväsi projektin siniselle tyypille, varaudu jo ennakkoon pienimmilläkin yksityiskohdilla, faktaan perustuvalla tiedolla, kattavilla muistiinpanoilla ja ole valmis vastaamaan vielä senkin jälkeen moniin tarkentaviin kysymyksiin. Tämä vaatii kuitenkin sitä, että tunnistamme oman värityyppimme ja tiedostamme, miten käyttäydymme erilaisissa tilanteissa. Vasta sen jälkeen voidaan miettiä muiden värejä ja sitä, mitä heidän kanssaan toimeen tuleminen itseltämme vaatii.   

Kirja avasi silmiäni myös sen suhteen, millaisia työpareja ja pienempiä työporukoita eri projekteihin kannattaisi rakentaa. Kaikki värit kun eivät toimi keskenään parhaalla mahdollisella tavalla. En aio listailla tähän yhteensopivia tai yhteensopimattomia pareja ja väriyhdistelmiä. Ne löydät selityksineen kirjasta, mikäli haluat niistä enemmän tietää. Toimivan tiimin kannalta on kuitenkin parasta, että siitä löytyisi jokaista väriä. Uskaltaisin väittää Cleverassa sen tulevan toteen, emme vaan vielä tunnista toistemme heikkouksia ja vahvuuksia kovin hyvin. Tämän vuoksi olisi hurjan mielenkiintoista keskustella väreistä yhdessä ja todeta, näemmekö toisemme sen värisinä kuin kuvittelemme olevamme. Omaan sekavaan sävyyni en nimittäin saanut vielä aivan selvyyttä. Tunnistan itsessäni piirteitä lähes jokaisesta väristä, toiset tietysti vahvempina “well that’s me” -tyyppisillä ajatuksilla. Kirja ei siis ennakkoluulojeni mukaan pystynytkään tunkemaan minua mihinkään yhteen lokeroon ja vieläpä herätti epäilyksiä itsetuntemuksestani, jonka olin kuvitellut olevan paljon paremmin hallussa.  

 

Taidankin ehdottaa tiimillemme yhteistä lukemista ja kirjan läpikäymiseen varattuja treenejä. 

Katsotaan miten eri värit ottavat tämän idean vastaan ja löydämmekö asiaan kaikkia miellyttävän ratkaisun! 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!