Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Idiootit ympärilläni

Kirjoitettu 19.02.18
Esseen kirjoittaja: Vili Partanen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Idiootit ympärilläni
Kirjan kirjoittaja: Thomas Erikson
Kategoriat: 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kaikilla meillä tulee niitä hetkiä, kun ei vaan voi käsittää toisen ihmisen toimintaa ja sanomisia. Omalla kohdallani huomaan tätä melkein jopa päivittäin. En ymmärrä, miksi esimerkiksi pöydälle jätetyt likaiset kahvikupit saavat jotkut näkemään punaista. Osa on taas samaa mieltä kanssani, niillä ei ole kiire, kyllä ne löytävät tiensä pesukoneeseen. On itsestäänselvyys, että kaikki meistä on erilaisia, ja että kaikki reagoi eri tavalla eri tilanteisiin. En koe, että ihmisten väliset luonteelliset erot vaikuttaisivat omaan suoriutumiseeni, mutta kuitenkin päädyin lukemaan kirjan, jonka tarkoituksena oli auttaa ymmärtämään näitä eroja. Osuuskuntamme yhdellä jäsenellä oli suuri vaikutus siihen, että lopulta päätin lukea Thomas Eriksonin Idiootit ympärilläni nimisen kirjan. Hän puhui kirjasta toimistolla ja kertoi jos havaitsi jollekin ihmistyypille tietynlaista toimintaa. Siitä alkoi tulla pienimuotoinen vitsi meidän keskuudessamme. Punaista, sinistä, keltaista, vihreää, ja lyhyt keittiöpsykologin lausunto loppuun. Olin myyty.

Värityypit ja merkitykset

Tiesin jo kirjasta vähän, ennen kun sain sen omiin käsiini. Kirja pyrki jaottelemaan ihmiset neljän erilaiseen värityyppiin, jotka olivat punainen, keltainen, sininen ja vihreä. Jokaisella värityypille oli kuvailtu omat tyypilliset luonteenpiireteet ja toimintatavat. Esimerkiksi, punaiset ihmiset ovat tehokkaita, asiakeskeisiä ja kilpailuhenkisiä, keltaiset ovat hajamielisiä, luovia ja yltiöpositiivisia, vihreät ovat ihmisläheisiä, vakaita ja diplomaattisia, ja siniset puolestaan ovat analyyttisiä, epäileviä ja tarkkoja. Nuo äsken kirjoittamani lyhyet kuvaukset ei kerro kaikkea jokaisesta ihmistyypistä ja noin lyhyesti kuvailtuna osa niistä vaikuttaakin vähän negatiivisilta. Ihmistyyppien kuvailun lisäksi kirja kertoi konkreettisia esimerkkejä, miten erilaiset tyypit reagoivat eri tilanteissa. Lopuksi myös jaettiin neuvoja, miten erilaisten ihmisten kanssa tullaan toimeen.

Parisen viikkoa sitten teimme ulkomaalaisten vieraittemme johdolla saman persoonallisuustestin mistä kirjassa oli puhuttu. Oma tulokseni oli keltaisen ja vihreän väliltä, en ollut yllättynyt. Olin siis testin mukaan positiivinen, luova ja ihmisläheinen pääpiirteiltäni. Tiimissämme ihmistyyppien kirjo oli aika laaja, kun vertailimme tuloksiamme. Testi yksinään ei ole mielestäni hirmu käytännöllinen työkalu, se vain lähinnä kertasi luonteenpiirteitämme, jotka olivat jo selvillä. Tai, nyt kun miettii, niin saattoi siitä vähän apua olla, kun päästiin vertailemaan ja perustelemaan miksi tulos oli se, mikä se oli.

Olenko itse idiootti?

Oli outoa, miten paljon kirja auttoi myös ymmärtämään testin tuloksia. Pelkkä kirja itsessään jo riittäisi, ei tarvitse nähdä muiden pitämässä värillisiä kortteja käsissään tunnistaakseen tämän ihmistyypin. Suurin hyöty kirjasta kuitenkin oli siinä, että se auttoi minua tunnistamaan omia heikkouksiani. Esimerkiksi minulla oli rutkasti keltaisen ihmistyypin huonoja puolia, kuten ajoittainen hajamielisyys, huolellisuuden puute ja liiallinen korkealentoisuus. Kirjan luettuani tunnistan omassa toiminnassani näitä piirteitä ja pystyn vähän paremmin hallitsemaan niitä. Suurimpana ongelmana ehkä tuo hajamielisyys, jota olen onnistunut jo paremmin tunnistamaan ja hallitsemaan. Keltaisten ihmisten kuvaillaan tarvitsevan selkeitä ohjeita parhaimman tuloksen aikaansaamiseksi. Selkeillä ohjeilla en tarkoita, että joku tulisi kädestä pitäen näyttämään, vaan enemmänkin oman toimintansa organisoimista ja aikatauluttamista, sekä selkeiden tavoitteiden asettamista.

Viime viikolla koin saavani jopa vähän enemmän aikaan, sillä otin käyttöön selkeän to do-listan joka muistuttaa minua tärkeimmistä tehtävistä. On melkeinpä koomista, miten saatan päivän mittaan huomata tehneeni jotain omalle ihmistyypilleni tyypillisiä asioita ja siinä hetkessä oivaltaessani saatan miettiä, mitä esimerkiksi tekisi sinisen ihmistyypin henkilö? Huomaan välillä innoissani sähköpostia kirjoittaessa, ja myös tätä esseetä kirjoittaessa, että olisiko aika tarkastaa kirjoitusasu? Puuttuuko sanoja? Puuttuuko sähköpostista tärkeä liitetiedosta? Välillä innostuksen keltaiset laput silmillä paahtaessa ei tule huomioitua oman työnsä jälkeä niin tarkasti, kuin olisi suotavaa.

Ovatko muut idiootteja?

Vaikka opin tunnistamaan ja hallitsemaan omia piirteitä paremmin, niin kirja antoi myös apua muiden ymmärtämiseen. Esimerkiksi muiden motivoimiseen ja vakuuttamiseen ja ylipäätään konfliktien ratkomiseen sain hyviä neuvoja. Esimerkiksi tiimissämme on yksi erittäin vahvasti sininen henkilö, joka varmasti tunnistaa itsensä tästä tekstistä, jos tänne eksyy. Kuitenkin, hän on luonteeltaan melko pikkutarkka ja kriittinen, mutta ei pahassa mielessä. Kirjasta esimerkiksi opin, että jos haluan vakuuttaa hänet ja saada hänen olonsa sellaiseksi, että olen kärryillä, niin minun tulee olla todella perusteellinen ja varautua lisäkysymyksiin aiheesta, mistä ikinä puhummekaan. Omalla valmistautumisella voi hyvinkin saada näiden sinisten henkilöiden stressitasot laskuun.

Tuo aikaisempi ylempi kappale kuvaa hyvin vihreää puoltani, ajattelin että kirjasta olisi hyötyä oman toimintani kehittämiselle, jotta muidenkin arki helpottuisi, läpeensä vihreää ajattelua. Vihreillä on myös tapana vältellä konflikteja ja pyrkiä diplomaattiseen ratkaisuun. Harvemmin olen mitään ideaa vastaan, keltaisen tavoin innostun useammin kuin lähden kyseenalaistamaan ja kritisoimaan. Kirja sai minut todella ajattelemaan, entä jos joskus otankin kriittisemmän asenteen ja koitan olla jotain vastaan? En ehkä vasten tahtoani rupea mitään kritisoimaan, mutta kirja ruokki päässäni eräänlaista kriittisen ajattelun siementä, eli joskus voisi olla hyvä hetki pysähtyä ja miettiä olisiko joku fiksumpi ja parempi tapa suorittaa tehtävä?

Kukaan ei ole idiootti 

En olekaan vielä tässä esseessä puhunut punaisista henkilöistä, he ovat niitä, jotka yleensä hakeutuvat johtavaan asemaan luonteensa takia. He ovat asiakeskeisiä ja erittäin tehokkaita ja tulosorientoituneita. Meidän tiimissämme tiimiliideri taitaa olla vähän enemmän kuitenkin keltainen kuin punainen. Punaisia ihmisiä ja punaisia piirteitä meidän tiimissämme ei ole niin paljoa, mutta ne silti näkyvät voimakkaammin kuin muut värit. He ovat erityisiä siitä, he saattavat vaikuttaa hyvinkin vihaisilta, vaikka eivät todellisuudessa sitä ole. Heidänkin kanssaan tulee toimeen, kun ei aina ota tosissaan kaikkea mitä he sanovat. He voivat tosiaan olla tosikon pahin painajainen, mutta onneksi minulle he eivät ole tuottaneet päänvaivaa.

Minun mielestäni jokainen väri on yhtä tärkeä ja monessa meistä on yleensä kahta ja ehkä jopa kolmeakin väriä kerralla. Jollain saattaa olla vaikkapa keltainen maha, vihreä pää ja siniset kädet. Kliseisesti voi todeta, että jokainen ihminen on erilainen ja kaikki reagoi tilanteisiin omalla tavallaan. Tärkeintä on oppia tunnistamaan itsessä ja muissa niitä ominaispiirteitä joihin ei voi vaikuttaa. Itse opin lähes yhtä paljon itsestäni kuin muistakin tämän kirjan jälkeen. Jos et ole vielä lukenut niin suosittelen lämpimästi!

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!