Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Ihmisyyden rajalla

Kirjoitettu 27.10.15
Esseen kirjoittaja: Aleksi Suomala
Kirjapisteet: 2
Kirja: ihmisyyden rajalla
Kirjan kirjoittaja: Viktor E.Frankl
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Ihmisyyden rajalla antoi kyllä jokapäiväiseen puurtamiseen perspektiiviä. Viktor E.Frankl selvisi vuosikausia keskitysleirillä ja siinä sivussa teki psykologisia kokeita itsestään ja muista ihmisistä. Tämän kokemuksen pohjalta hän kehitti logoterapian jonka perustalla on ajatus että elämällä on tarkoitus ja ihmisyyden ydin on kyky suuntautua itsensä ulkopuolelle.

 

Olen aina halunnut käydä Auchwitzissä, tykkään elämyksistä. Kaiken ei tarvitse olla mukavaa tai ihanaa. Arvelen että se olisi pysäyttävä kokemus, pistäisi ajattelemaan nähdä vähän olosuhteita missä ihmisyyden rajoja on tutkittu vain 70 vuotta sitten. Kävimme kääntymässä sen porteilla Learning Circuksessa, mutta elävien marssi oli käynnissä. Aioin vielä joskus käydä siellä, eikä ainakaan tämän kirjan lukeminen lievittänyt halua.

Ei ole olemassa olosuhteita, joihin ihminen ei tottuisi

Kirjassa pureudutaan syyhyn elää, näin lyhyesti. Viktor koki keskitysleirin kauhut ja ennen kaikkea sen epäinhimillisyyden. Mitä jää jäljelle kun ihmiseltä viedään perhe, omaisuus, tietous muusta maailmasta, tieto tulevaisuudesta, kaikki. Tilastollisesti 1/28 ihmisestä selvisi hengissä sieltä. Aika harva, mutta se ei ollut sattuman kauppaa loppuun asti. Viktor osasi jatkuvasti tutkia ympäristöä psykiatrin näkökulmasta, hän koki että tämä syy/elämän tarkoitus auttoi hänet elävänä kotiin sieltä. Yritin kirjaa lukiessani kuvitella olosuhteita missä he olivat vuosia, en usko että pääsin edes lähelle totuttaa ja minusta tuntui jo todella pahalta. Näissä olosuhteissa ihmisiä kuolee ympäriltä jatkuvasti ja siihen turtui. Viktor oli sitä mieltä että ei ole olemassa olosuhteita johon ihminen ei tottuisi. Tämä haastaa todella miettimään, jos joku joka ei ole kokenut tuota sanoisi noin, en uskoisi. Kaikki tunteellisuus ja myötätunto jäivät pois ja elämästä tuli kamppailua, kärsimystä. Se joka pystyi antamaan kärsimykselleen tarkoituksen, selvisi. Se joka pystyi kuvittelemaan oman tulevaisuuden, selvisi. Se joka uskoi että voi antaa elämälle vielä jotain, selvisi.

 

Elä niin kuin eläisit jo toista kertaa ja ensimmäisellä kerralla olisit tehnyt kaiken juuri niin väärin kuin nyt olet aikeissa tehdä.— Viktor E. Frankl

Tämän miete lauseen ympärille haluan pureutua, koin todella oivaltavaksi tajuta tämän merkityksen. Mitä odotat elämältä on kysymys joka johtaa harhaan, oikeastaan elämä odottaa sinulta. Elämä on äärimmäistä vastuun ottoa. Elämä on joka päiväisten haasteiden ratkaisemista parhaalla mahdollisella tavalla. Logoterapia perustuu täydellisen vastuun hyväksymiseen ja sitä kautta oman elämän tarkoituksen löytämiseen ympäristöstä jossa olet. Elämän tarkoitus muuttuu jatkuvasti mutta se ei ikinä lakkaa olemasta. Elämän tarkoitus voi olla kärsiminen, kirjassa sanottiin avaava esimerkki miehestä jonka vaimo tapettiin keskitysleirillä. Mies oli todella surullinen ja ei pystynyt jatkaa elämäänsä, hän ei nähnyt mitään syytä elää koska hänen rakkaansa oli poissa. Viktor kysyi mieheltä että miltä hänen vaimostaan tuntuisi jos mies itse olisi kuollut. Mies vastasi että hän vaimo olisi varmasti todella surullinen. Samalla mies tajusi että hänen elämänsä tarkoitus oli estää vaimolta tämä kohtalo ja nyt itse kärsiä ja muistella vaimoa. Maksaa Hintaa.

 

Kärsimys on osa elämää

Jotenkin tuntuu että nykymaailma on liian erillään todellisuudesta. Olemme unohtaneet että kärsimys on osa elämää, ei elämän tarkoitus voi olla mielihyvän tavoitteleminen tai itsensä toteuttaminen. Todellista elämistä on se että katsoo kärsimystä silmästä silmään ja kokee sen. Nykymaailman suurin psykologinen ongelma on elämän merkityksettömyys. Ihmiset eivät tee enään vaistojensa varassa juttuja, ihmiset eivät enää saa vastausta mitä heidän kuuluisi tehdä traditioiden kautta. He alkavat tehdä niin kuin muut tekevät ja niin kuin muut haluisivat heidän tekevän. Tämä johtaa onnettomuuteen, ja mikähän onkaan nykypäivän ihmisten suurin päämäärä, Onnellisuus. Kun emme koko ajan kylve onnellisuudessa tulemme onnettomaksi ja häpeämme vielä sitä. Ei onnettomuus estä elämästä elämää juuri nyt. Se kärsimys joka aiheuttaa onnettomuutta voi olla välttämätöntä elämäsi tarkoituksen kannalta. Keskitysleirillä oli kyse elämästä ja kuolemasta. Asioihin suhtautuminen eli vastuun otto omasta elämästä oli avain kysymys. He jotka selvisivät, keksivät elämälleen merkityksen ja kärsivät selkä suorana. Kun merkitys katosi, oli kuolema kirjoitettu lähes varma muutaman päivän aikana. Kaikki kärsimys oli turhaa ja keho petti hetkessä. Viktor antoi hyytäviä esimerkkejä merkityksen katoamisesta. Eräs vanki näki todelta tuntuvan unen siitä että hänen osaltaan sota olisi ohitse 30.3.1945. Kun päivä lähestyi ja vapaus tuntui mahdottomalta ajatukselta, murtui mies kuin kortti talo. Parin päivän sisään hän kuoli sairauteen. Sota päättyi kyllä hänen osaltaan, mutta ei ihan niin kuin oli ajatellut.

 

Maksanko hintaa?

Elämä on taas piirun helpompaa kirjan suomien oppien oivaltamisen kautta. Koko elämän tarkoituksen kääntäminen päälaelleen, mitä minä annan elämälle joka päivä. Jokainen hetki, jokainen mahdollisuus on elettävä kuin olisi jo elänyt sen kerran. Inhimillisyyttä on nousta tilanteiden yläpuolelle ja tehdä ratkaisut kuin olisit jo kokenut sen kerran ja olisit tekemässä taas samaa virhettä kuin ensimmäisellä kerralla. Tähän liittyy todellinen viisaus. Pitää pystyä maksamaan hintaa jotta pystyy tekemään elämässä sitä mitä kokee elämisen arvoiseksi. Seuraavan kerran kun mietin että pitäisi tehdä jotakin tärkeää mutta en viitsi tehdä koska laiskottaa tai muuten vaan ei ”pysty”. Palaan kirjan oppeihin ja logoterapian ajatukseen. Eläminen on vastuunottoa omista ratkaisuista ja mahdollisuuksien hyödyntämisistä. Jokainen hetki on ainutlaatuinen, se tulee vain kerran. Olet juuri siinä hetkessä siinä mielentilassa ja niissä ruumiin ja sielun voimissa. Maksanko hintaa, kärsimys on osa elämää.

Milloin koet että elämä on ollut merkityksellistä, kuvittele että olet 80 vuotias ja sairasvuoteella. Mikä on ollut elämäsi tarkoitus, mihin ratkaisusi sinua vievät joka päivä. Elätkö elämää niin kuin olisit jo sen elänyt ja sitä kautta teet ratkaisut tilanteen yläpuolella. Toivon että pystyn nousemaan tilanteiden yläpuolelle, niin kuin Viktor keskitysleirillä.

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!