Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Ihmisyyden rajalla

Kirjoitettu 04.03.13
Esseen kirjoittaja: Kati Tikkanen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Ihmisyyden rajalla
Kirjan kirjoittaja: Viktor E. Frankl
Kategoriat: 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Jouduin vähän aikaa sitten uudenlaiseen tilanteeseen. Pelasin LÄN-koulutusohjelmassa (Luova Älykkyys ja Notkeus) Mielenmallit-peliä yhdessä 15 muun henkilön kanssa. Kysymys kuului ”Mikä on mielenmallisi elämän tarkoituksesta?”. Aikaa oli muutama minuutti ja vastata sai piirtämällä tai vaikka pantomiimilla. Lähestyin kysymystä biologiasta oppimillani tiedoilla. ”Eläin- ja kasvimaailmassa elämän tarkoitus on lisääntyä.” Ihmisillä tilanne on hyvin, hyvin paljon monimutkaisempi.

Ihmisyyden rajalla – kirja pureutuu juuri elämän tarkoituksen ytimeen. Kirjan kirjoittaja, Viktor E.Frankl selvisi itse yhdestä viime vuosisadan suurimmasta joukkomurhasta, holokaustista. Hän koki keskitysleirin kauheudet ja loi siellä uudenlaisen psykologisen suuntauksen, logoterapian. Logoterapia muodostuu kreikkalaisesta sanasta logos, joka tarkoittaa henkeä tai tarkoitusta. Suomen logoterapiayhdistyksen sivuilla kerrotaan, että ” logoterapia korostaa henkistä inhimillisenä vapauden ulottuvuutena. Vapaus antaa mahdollisuuden tehdä valintoja. Valinnoistaan ihminen on vastuussa. Vastuu suhtautumisesta olosuhteisiinsa ja itseensä säilyy loppuun saakka.”

Valintojen tekeminen on yksi ihmiselämään kuuluvia asioita. Aikuinen ihminen myös kantaa vastuunsa päätöksistään viimekädessä lain edessä. Emme aina voi valita olosuhteitamme mutta voimme aina valita suhtautumisemme asioihin. Masennummeko, kun elämä ei ole aivan sitä mitä alun perin odotimme? Vai näemmekö mahdollisuuden onneen myös siellä, missä useimmat eivät? Elämä on liian lyhyt hukataksemme sen menneisyyden murehtimiseen. Tietty määrä kipua ja kärsimystä kuuluu jokaisen ihmisen elämään. Olemme menettäneet meille rakkaita ihmisiä, olemme itse voineet sairastua vakavasti tai rakkaamme ovat voineet pettää luottamuksemme.

Viime syksy oli minulle vaikeaa aikaa henkilökohtaisten menetysten takia. Välillä jouduin pohtimaan, onko elämässä loppujen lopuksi mitään järkeä. Hitaan mutta tarpeellisen itsetutkiskelun jälkeen aloin näkemään asiaa toiselta kantilta: elämäämme kuuluu se, että saamme nauttia tietyn ajan meille rakkaista ihmisistä. Jotkut heistä ovat pitempää, jotkut lyhyemmän aikaa. Siksi jokainen hetki heidän kanssaan on tärkeä. Suru kuuluu menetykseen ja se on vain surtava pois. Sen jälkeen voimme alkaa muistelemaan niitä tärkeitä hetkiä, jotka saimme viettää heidän kanssaan.  Ne hetket kulkevat muistoina mukanamme läpi elämän.

Palaan vielä alkuperäiseen kysymykseen mielenmallistani elämän tarkoitukseen. Näen, että jokainen meistä haluaa löytää tarkoitukseen elämäänsä. Eläminen ilman tarkoitusta masentaa meidät helposti. Tässä mielipiteessä voin kompata täysin E. Franklia. Kukaan ei voi määritellä elämän tarkoitusta toisen puolesta vaan meidän täytyy tehdä se itse. Samoin myös hyvä elämä määrittyy ihmisen itsensä mukaan. Mikä minun elämäni tarkoitus on? Kysymys, johon en vielä tiedä oikeaa vastausta mutta josta otan innokkaasti selvää.

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!