Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

ihmisyyden rajalla

Kirjoitettu 20.03.15
Esseen kirjoittaja: Johanna Mantila
Kirjapisteet: 2
Kirja: Ihmisyyden rajalla
Kirjan kirjoittaja: Viktor E. Frankl
Kategoriat: 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen, 8.5. Henkisen kasvun klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tässä Esseessä käsittelen Viktorin kirjoittaman teoksen pohjalta toisen maailman sodan aikaista keskitysleirielämää, sen pohjalta kehitettyä logoterapiaa sekä sitä mitä tästä kaikesta voin oppia.

Viktor E. Frankl oli Itävaltalainen psykiatri, joka joutui toisen maailman sodan aikana vuosiksi keskitysleiriin. Elämä keskitysleirissä koostui useista pienistä sekä suuremmista kärsimyksistä; kaasukammioita, krematorioita ja kidutuksia. Vangit joutuivat päivittäin SS-miesten, vartioiden sekä tiettyjen valittujen vankien (Kapojen) pahoinpitelyiden ja julmuuksien kohteiksi. Heitä rangaistiin sairastumisesta, heikkoudesta, huonosta työskentelystä sekä useimmin ilman minkäänlaista syytä.

Kaikesta fyysisestä kärsimyksestä huolimatta kaiken tuhoisin kärsimys tapahtui vankien päiden sisällä. Lukuisat ajatukset menneestä elämästä, perheestä ja urasta kummittelivat uusien vankien mielessä. Myöhemmin ajatukset kohdistuivat selviämiseen ja hengissä pysymiseen. Päivän prioriteeteiksi muodostui nälän selättäminen, terveenä pysyminen sekä uusien kengän ”nauhojen” eli siis rautalankojen hankkiminen. Vankien elämä oli olemassa olosta kamppailua, jokapäiväistä taistelua omasta sekä ystävän elämästä.

Tämä kaikki henkinen ja fyysinen ahdinko koitui useiden vankien kohtaloksi. Useat riistivät oman henkensä kadotettuaan elämänsä tarkoituksen. Toiset vei sairaus, joka usein miten tuli henkisen puolen petettyä. Esimerkiksi joulun aikaan kuoli vankeja sairauksiin enemmän, kuin minään muin aikoina. Ainoa järkevä selitys tälle ilmiölle oli vankien lohduton kaipuu päästä vapauteen jouluksi, kun tätä ei kuitenkaan tapahtunut vankien mielentila luhistui, jolla taas tiedetään olevan suora yhteys vastustuskyvyn heikkenemiselle ja sairastumiselle.

Useille ”pelastus” oli päästä pois maanpäällisestä elämästä, kuitenkin keskitysleireiltä tiedetään selvinneen ihmisiä. Miksi toiset selvisivät paremmin, kuin toiset? Viktorin mielestä kysymys oli siitä pystyykö ihminen löytämään elämälleen tarkoituksen tuon kauheuden keskeltä. Pystyikö ihminen näkemään mielessään jotain minkä vuoksi elää ja kärsiä. Viktorin pelastus oli keskenjäänyt pois riistetty kirjoitelma, jonka hän halusi päättäväisesti kirjoittaa loppuun. Hän kirjoitti keskitysleirissä muistiinpanoja pienille lapuille toivoen vapautumista.

Myöhemmin vapauduttuaan Viktor on kehittänyt kokemuksiensa perusteella tarkoituskeskeisen ja henkisen psykologian hoitomuodon logoterapian. Logoterapian mukaan syynä ihmisen olemassaolon tyhjyyteen on se, ettei ihminen tiedä mitä se haluaa. Tässä terapian muodossa pyritään selvittämään mitä ihminen haluaa elämältään ja miten ongelmia voidaan ratkaista nykyhetkessä. Terapiassa ei keskitytä menneeseen aikaan, vaan siinä pyritään näkemään nykytilanne ja mitä sen varaan voidaan rakentaa.

Ihmisyyden rajalla kirja muistuttaa elämän tärkeistä asioista, se muistuttaa miten vähän ihminen oikeasti tarvitsee selvitäkseen. Se opettaa minua kunnioittamaan tätä kaikkea mitä minulla on ja minkä eteen voin kärsiä. Sillä elämässä sinä itse valitset tarkoituksesi ja päämääräsi menneisyydestäsi ja kokemuksistasi riippumatta. Sinä itse valitset miten suhtaudut eri tilanteisiin ja mitä niistä opit.

Lopuksi haluan vielä lainata Viktor E. Franklinin kirjoittamat sanat, jotka kolahtivat minuun täysin: ” Perimmältään elämä merkitsee vastuun ottamista oikean vastuksen löytämiseksi sen antamiin ongelmiin ja niiden tehtävien suorittamista, jotka se jatkuvasti jokaiselle yksilölle antaa.”

Elämä on siis vastuun ottamista ja sen kantamista sekä siitä kaikesta nauttimista.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!