Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

IKEA Tarina

Kirjoitettu 24.05.15
Esseen kirjoittaja: Petri Vainio-Pekka
Kirjapisteet: 3
Kirja: IKEA Tarina
Kirjan kirjoittaja: Torekull Berth
Kategoriat: 3. Yrittäjyys, 3.1. Yrittäjien elämänkertoja ja yritysten historioita

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

IKEA tarina

 

IKEA tarina oli ensimmäinen elämänkertani ja osoittautui kyllä ihan mielenkiintoiseksi. Toki ala ei nyt sinäänsä ole aivan juuri se minun oma, mutta kuitenkin kiinnostava, miten noin iso yritys on saatu aikaan. On mukava nähdä, että maailmassa löytyy vielä hienoja tarinoita, ei ehkä niin suuria kuin Steve Jobsin, mutta erittäin hienoja ja mahtavia tarinoita kuitenkin. On mukava nähdä kuinka pienestä kaikki lähtee, tämä tuo hieman uskoa omaan tekemiseen, kun älyää, että aina ei ole pakko olla miljoonia, että yrityksen voi perustaa!

Se, mitä Ikeasta tulee monelle miehelle mieleen ensimmäiseksi, on varmasti halvat hot dogit ja lihapullat. Toki myös miehen ”helvetti” on monelle aika tuttu. Monet ovat sanoneetkin, että on yksi parisuhteen testeistä mennä yhdessä Ikeaan ensimmäistä kertaa. Toki monet näistä puheista on vain puhetta. Onhan Ikea aivan huikea menestys ja se, mistä se on lähtenyt liikkeelle, on mahtava ja mielenkiintoinen tarina! Kaikki se, miten pienestä tämäkin on lähtenyt, on todella inspiroivaa.

Ingvar Kampradin asenne oli todella hyvä. Se miten hän ei antanut muiden latistaa itseään, vaan porskutti eteenpäin on todella kunnioitettavaa. Oli todella innostavaa lukea hänen lapsuudestaan, jolloin hän jo päätti, että haluaa tehdä kauppaa ja oli kiinnostunut myymisestä. Tätä kun peilaa omaan lapsuuteen, niin oli hieman eri meininki itsellä. Minulla ei ollut hajuakaan, mitä haluan tehdä ”isona”. Toisaalta ei minulla oikeastaan vieläkään ole. Mutta toki pienenä poikana sitä aina unelmoi esimerkiksi lentäjän urasta yms. Mutta nyt näin vanhemmalla iällä älyää, että niin jokainen muukin poika.

Ingvar Kampradin tarina on aivan eri. Hänen asenteensa oli aivan huikean korkea jo pienestä pitäen. Hän halusi tehdä kauppaa jo pienenä ja tienata rahaa. Tämän voisin kokea nykyisin. En ajattele, että raha tuo onnea, mutta en kyllä usko, että se veisi sitä mitenkään poiskaan.

Minusta Ikean kasvutarina on aivan uskomaton. Se että, kuinka pienestä se lähti, eli yksi mies alkoi myymään huonekaluja pienessä liikkeessään. Nykyisin ”liike” on maailmanlaajuinen ja tuotteita on miltei 10 000 erilaista. Tietysti nykyaikana nettikauppa on auttanut tuotteiden lisäämisessä ja kaupanteossa todella paljon, mutta Ikea menestyi hyvin kyllä jo paljon ennen internettiä. Liikevaihto oli 1998 vuonna, jolloin kirjakin julkaistiin, 50 miljardia, kun taas 2005 se oli jo 135 miljardia. Siitä voi jokainen miettiä, kuinka suurta Ikean kasvu on ollut koko sen elämänkaaren. 7 vuotta ja 85 miljardia enemmän liikevaihtoa on melkoinen saavutus mielestäni. Toki taas 2006 Ikean liikevaihto kasvoi vielä 15 miljardilla edellisestä. Se on niin käsittämättömän paljon rahaa, ettei sitä ihan tällainen normaali tiimiyrittäjä edes käsitä.

Toki onhan Ikealla muutenkin 38 000 työntekijää, tai ainakin oli silloin, kun kirja julkaistiin, mutta nykyaikana on varmasti tuhansia vielä enemmän. Tarkoittaa se siis sitä, että siellä on työntekijöitä samanverran tai enemmän, kun Suomessa on monessa kunnassa edes asukkaita.

Raha on jännä asia sen suhteen, että se on todella hyvä motivaattori, ainakin itselleni. Onhan se mukava tehdä töitä, kun siitä saa sitten rahaa, jolla ostaa jotain kivaa. Onkin tärkeää myös yrityksen kannalta, että liikevaihto olisi jatkuvaa ja tietysti mielellään nousevaa. Meille on hieman ollut hankalaa tämä homma ja nyt tarvitaankin uutta tuulta toimintaamme. Olemmekin mielestäni melko hyvin ottaneet uuden asenteen rahantekoa kohtaan. Kesälle on kaikilla joku suunnitelma, miten saada rahaa ja se, että mistä sitä tulee on selvillä. Sitä ei toki kukaan vielä tiedä, että kuinka paljon sitä tulee.

Ingvar Kampradin tie huipulle ei ollut helppo. Hän myi ennen huonekaluja kaikenlaisia tavaroita. Näin hän hankki tärkeää kokemusta ja myyntitaitoja. Onkin hauska miten Ikeasta onkin tullut sellainen myyntihirmu. Ikea on tunnetusti halpa kaikilla osa-alueilla ja tuotteitakaan ei kasata ihan hetkessä. Ohjeet ovat kuin hepreaa, sekä laatu ei ole häävi. Miten sitten siitä on tullut niin suuri? Markkinointi on onnistunut, eikä Ikea koskaan laadullaan olekaan kehuskellut, vaan hinnalla. Ja juuri niin kuin viime esseessäni kirjoitin, yleensä halpa mielletään huonoksi. En tiedä miten Ikeasta sitten on tullut niin suuri, jos porukka on mieltänyt tuotteet huonoksi. Varmasti halpa hinta on osasyy, vaikkakin hinta on aina huono kilpailun kohde.

Hinta onkin erikoinen asia ja siihen oppiminen ettei myy liian halvalla, eikä osta liian kalliilla. Toki Suomessa tinkimistä ei juurikaan harrasteta, mutta kyllä esimerkiksi jos ostaa pari tuotetta Intersportista ja kysyy, että olisiko jotain paketti hintaa, niin sieltä yleensä pari euroa lähteekin hinnasta. Kuitenkin se, että tätä ei harrasteta Suomessa, on todella outoa. Jokaisessa muussa maassa, missä olen käynyt se on aivan arkipäivää, varsinkin toreilla yms.  Miksei tätä sitten harrasteta, on todella mielenkiintoinen kysymys. Onko syynä se, että suomessa tyydytään siihen, minkä joku sanoo. Vai onko suomalaisille se ja sama maksaako tuote 1 tai 2 euroa vähemmän. Tähän kuitenkin Ingvar Kampradin on saanut hyvän opetuksen kellosepältä, joka myi hänelle kellon. Hän tiputti hintaa kerran ja Ingvar Kampradin sitten suoraa hyväksyi tämän. Sen jälkeen kelloseppä sanoi, että noin ei hoideta kauppaa, vaan olisi vielä pitänyt tehdä vastatarjous. Mietin sitä, että miten tämä näkyy omassa arjessani. Tuntuisi hullulta esimerkiksi asiakkaan kanssa alkaa väittelemään hirveästi hinnasta. Vaikkakin se olisi oikein. Eikä meille kyllä ole tullut vielä sellaista tilannettakaan, missä näin joutuisi tekemäänkään Jännä kuitenkin nähdä, sitten kun tulee ensimmäinen tällainen tilanne, että miten siitä selviytyy.

Tärkein oppi, minkä kirjasta itse sain, oli se kun Ingvar Kampradin sanoi ”pidä huoli, että kaikki tulee paperille”. Tätä olen yrittänyt alusta asti tiimilleni toitottaa, ja nyt se on mielestäni alkanut näkymään. Sellainen sopimus, mikä ei ole paperilla, ei ole mielestäni kunnon sopimus. Sopimuksen tulee aina olla mustaa valkoisella, joka on allekirjoitettu. Tyhmistäkin asioista kannattaa tehdä sopimus, ettei kukaan niin sanotusti pissi sinua silmään. Vaikka sanotaankin, että suullinen sopimus on yhtä pitävä, mutta entäs jos olet yksin ollut asiakaskäynnillä, ja tehnyt suullisen sopimuksen? Kuka voi sanoa, että varmasti teitte juuri niin mitä väität? Todistajat puuttuu ja näin ollen sopimusta ei käytännössä ole. Toki alustavan sopimuksen voi tehdä suullisesti, mutta itse laitan aina sopimuksen vielä menemään allekirjoitettavaksi, jotta kaikki on selvää. Sopimuksesta on paljon helpompi lukeakin, mitä oikeasti sovittiin.

Ingvar Kampradin oli kyllä huikea ihminen ja häneltä voisi elämän asenteesta ja muista tavoista oppia paljon. On mahtavaa lukea tälläisistä ihmisistä, vaikkakin olin aika skeptinen aluksi tätä kirjaa kohtaan, koska Ikea ei ole ollut koskaan mikään lempikauppani. Kuitenkin hänen asenteensa muutti täysin minun asenteeni Ikeaa kohtaan. Oli mahtavaa, että hän aloitti niin pienestä ja nykyisin yritys on maailmankuulu! Voin kyllä sanoa, että vaikka aihe ei aluksi kauheasti kiinnostanut, oli tämä silti lukemisen arvoinen elämänkerta. Tätä on nyt hyvä jäädä pohdiskelemaan kesäksi ja mahdollisesti ottaa koppi tuosta mahtavasta asenteesta ja tartuttaa se tekemisen meininki ja nöyryys omaan tiimiin!

Petri Vainio-Pekka

Osuuskunta Bisnera

0400774653

petri@bisnera.fi

Tagit: , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!