Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

IKEA tarina

Kirjoitettu 11.02.13
Esseen kirjoittaja: K M
Kirjapisteet: 3
Kirja: IKEA tarina
Kirjan kirjoittaja: Bertil Torekull
Kategoriat: 3. Yrittäjyys, 3.1. Yrittäjien elämänkertoja ja yritysten historioita

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Aina kun luen tarinoita menestyneistä bisnesmiehistä, on pakko ajatella että onko liian myöhäistä? Ingvar Kamprad oli bisnesmies pienestä pojasta saakka. Hän näki markkinarakoja joka puolella ja teki jo nuorena rahaa myymällä esimerkiksi kuulakärkikyniä valtavalla katteella. Minun bisnesvaistoni heräsi vasta akatemialla, eikä todellakaan ole Kampradin luokkaa. Synnytäänkö tuollaisen vainun ja intohimon kanssa vai voiko sen oppia?

 

Johtaminen on intohimoni, mutta en ole luonteeltani lainkaan perinteinen johtaja. Olen erittäin tunteellinen ja herkkä ihminen ja on hauska huomata että niin on Ingvar Kampradkin. Hän on oppinut hyödyntämään omia vahvuuksiaan johtamisessa. Suurin haasteeni tällä hetkellä on käyttää positiivisia ominaisuuksiani hyödyksi ja tiedostaa huonot ominaisuuteni. Itse asiassa Kamprad on juuri sellainen johtaja kuin minä haluaisin olla.

 

Kampradin ajatusmaailma sopisi itse asiassa hyvin Tiimiakatemialle. Bertil Torekull kirjoittaa Kampradin johtamisfilosofiasta: ”Siihen kuuluvia ajatuksia ovat esimerkiksi molemminpuolinen auttamishalu, uskollisuus, yhteishenki, elämisen yksinkertaisuus, ’jokainen siivoaa jälkensä’ ja ’ei pidä ottaa enempää kuin jaksaa syödä’” Monet näistä asioista ovat sellaisia, joita meiltä odotetaan tiimissämme. Kamprad on siis erittäin tiimihenkinen johtaja.

 

Perhe sai kirjassa suuren merkityksen. Perheellä kirjoittaja tosin tarkoitti Kampradin IKEA –perhettä. Kampradin ajatuksissa koko IKEAN henkilöstö oli yhtä suurta perhettä. Tämähän on ajatuksena täysin mahdoton ja naiivi, mutta tämä ideologia on tehnyt IKEAsta erilaisen. Johtajan tehtävä on luoda kulttuuri. Kirjailija kertoo Kampradin käyttäneen paljon sanoja: yhdessä, perhe, me-henki, kuulua yhteen ja yhteenkuuluvuus. Näin hän on saanut periytettyä yhteenkuuluvuuden tunteen alaisilleen.

 

Tuskailin akatemian alussa ystävälleni sitä kuinka olemme muka tiimiyrittäjiä, mutta kaikki puhuvat asioista vain omasta näkökulmastaan ja sana ”minä” toistui useammin kuin ”me”. Ystäväni neuvoi minua käyttämään samanlaisia sanoja kuin Kamprad. Jonkun täytyy alkaa sanomaan ”me”. Hyvä johtaja käyttää näitä sanoja myös tiimin ulkopuolella. Sana ”me” saa ihmiset sitoutumaan yhteiseen tekemiseen ja päämääriin. Tämän asenteen täytyy näkyä kaikissa sanavalinnoissa ja käyttäytymisessä. Muuten se on turhaa.

 

Ingvar Kamprad on erittäin menestyvä yrittäjä. Silti tärkein pointti minkä hänen toiminnastaan nappasin, on nöyryys ja vaatimattomuus. Mielestäni hyvän yksi hyvän johtajan tärkeimmistä ominaisuuksista on nöyryys. Mielipiteeni johtuu siitä, että minut on kasvatettu nöyräksi ja vihaamaan ylimielisiä ihmisiä. Nöyryys ei sulje pois onnistumisista iloitsemista, mutta se antaa tilaa ”alaisten” onnistumisille. Hyvälle johtajalle tärkeintä on alaisten onnistuminen.

 

Kirjan paras kohta on Kampradin kuvaus yrityksen ”yhteiskunnan kantajista”. Häntä lainaten: ”Mikään yhteisö ei toimi ilman tällaisia yksilöitä”. Kamprad kertoo heistä näin: ”Kyse on ihmisistä, jotka eivät yleensä tule parrasvaloihin mutta jotka tekivät vähän enemmän kuin heiltä vaadittiin. He kokeilivat vielä kerran, onko ovi varmasti lukossa ja valot sammutettu, ja kävivät vielä toisellakin ovella, vaikka heidän ei olisi tarvinnut…” Tällainen ihminen on helppo olla, kun on ympäröity kaltaisillaan. Olisi paljon helpompaa työskennellä yhteisymmärryksessä, jos jokainen Innomolainen käyttäytyisi näin. Valitettavasti tiimissämme, kuten kaikkialla muuallakin, on ihmisiä jotka suostuvat tekemään tietyt ylimääräiset ”ei kenenkään” –hommat ja ihmisiä, jotka toivovat olevansa näkymättömiä, kun kysytään vapaaehtoisia. Kyse on viitsimisestä ja välittämisestä. Valitettavasti tätä piirrettä on melkein mahdoton herättää henkiin, jos sitä ei ole. Valitettavaa on myös se, että ajan kuluessa ”yhteiskunnan kantajat” lakkaavat antamasta tällaista ekstrapanostusta jäädessään vaille kiitosta tai vastapalvelusta. Osaisiko taitava johtaja luoda kulttuurin jossa jokainen haluaisi antaa vielä vähän enemmän? Haluan oppia johtajana innostamaan ihmiset antamaan vähän enemmän yhteisen hyvän eduksi. Loppujen lopuksi se ei kasvata yksilön työmäärää lainkaan.

 

Kampradilla oli suuri huoli siitä, kantavatko hänen alaisensa sisällään IKEA:n henkeä ja sanomaa. Hänen mielestään oli turha katsella ansioluetteloa, koska paljon tärkeämpää oli löytää ihminen, joka sisäisti IKEA:n arvomaailman. Johtajien tärkein tehtävä on levittää oma sisäinen kutsumuksensa alaisille, ja siten koko konserniin. Arvokeskustelu on Innomossa ajankohtainen. Tajusimme, että meidän täytyy olla tietoisia arvoistamme, tehdäksemme nopeita ja toimivia päätöksiä. Toivon, että tässä keskustelussa selvitämme myös jokaisen Innomolaisen sisäisen kutsumuksen.  Intohimo ja kutsumus on niin vahva voima, että se ei saa jäädä käyttämättä. Toivon että selvitämme myös mikä on Innomon arvomaailma ja kokevatko tiimimme jäsenet kutsumusta tähän arvomaailmaan.

 

IKEA syntyi siksi, että Kamprad halusi tehdä ihmisten elämästä parempaa.

Olen miettinyt muutaman viikon ajan mistä löytäisin jälleen intohimon tekemiseeni. Raha ei herätä minussa minkäänlaista intohimoa, joten olen joutunut miettimään muita syitä tekemiselleni. Päädyin siihen lopputulokseen, että haluan muuttaa ihmisten elämää jotenkin. Tätä kirjaa lukiessani tajusin, että haluan tehdä saman kuin IKEA teki. En vaadi yhtä suurta mittakaavaa, mutta haluan helpottaa ihmisten elämää ja korjata jonkin epäkohdan, kuten Kamprad. Hän teki tyylikkäiden huonekalujen ostamisen mahdolliseksi kaikille varallisuusluokille.

 

IKEA mahdollisti edullisten huonekalujen ostamisen kaikille. H&M teki saman muodin suhteen. Ingvar Kampradilla oli täydellinen ajoitus toimintansa suhteen. Kirja haastaa lukijan pohtimaan, millä alalla on seuraava vallankumous. Tämän keksimiseen tarvittaisiin juuri sitä bisnesälyä, mitä minä en omista. Pysty miettimään vain: ”Kuinka keksiä jotain uutta valmiiseen maailmaan?”

 

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!