Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

IKEA tarina: elämänkertojen ahdistava kepeys

Kirjoitettu 01.12.14
Esseen kirjoittaja: Emma Kyyrä
Kirjapisteet: 3
Kirja: IKEA tarina
Kirjan kirjoittaja: Bertil Torekull
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Ikea tarina

Toinen päiväni ikinä Tiimiakatemialla. Tutustumme esseepankkiin ja ajatukseen esseistä. Käteeni tarttuu essee kirjasta IKEA-tarina, arvioin esseen huonoksi (huoh, lukio), ja päätän, että luen kyseisen kirjan vielä joskus.

Tuosta tapahtumasta on kulunut reilu kaksi vuotta, kun kirja todellisuudessa päätyy kirjastosta kotiin saakka. Kirja paljastuu IKEAn ja perustajansa Ingvar KAmpradin elämänkerraksi, joka selittää ensikosketustani esseeseenkin.

Elämänkerroissa on aina jotain epätodellista. On vaikea ymmärtää, kuinka pienestä kaikki on aina lähtenyt, kun tämänhetkinen tilanne on jotain aivan muuta. Niin myös tässä tapauksessa, vaikka Kamprad kertoikin hyvin avoimesti ongelmista ja virheistään. Edelleen, on älytöntä, että pienestä kynäkaupasta voi kasvaa jotain maailmanlaajuista kaikkien tuntemaa jättiläistä, IKEA. Tämä on lähes ahdistavaa. Pienestä kasvaa suurta, esteet tuntuvat ratkeavan mentaalisen puolen vahvuudella.

Toisaalta taas kyseisenlaiset esimerkit voi nähdä erittäin positiivisestikin. Myös minusta voi joskus tulla jotain, pienestä on lähdettävä liikkeelle ja kestettävä takaiskut. Kuten tässäkin tarinassa tuli esille, täytyy kurssia kääntää ja olla valmis muutoksiin, mikäli haluaa päästä eteenpäin.

Kyllä se siitä muotoutuu. Kampradin kuvailtiin myyneen nuorempana kaikenlaista roinaa, jossain vaiheessa päädyttiin huonekaluihin, muttei muut bisnekset lakanneet seinään. Muutama päivä sitten oli Nuoret Yrittäjät Stagella –tapahtumassa, jossa eräs nuorehko yrittäjä kuvasi yrittäjyyden olevan kuin baaribongailua: halutessasi napata yhden mimmin, yrität useampia. Jossain vaiheessa nappaa, muttei se välttämättä ole se ensimmäinen eikä toinenkaan yritys, vaan jopa luultavasti joku kymmenes. Tai kahdeskymmenes, toisinaan voi joutua yrittämään useampana ajankohtana.

IKEA on muotoutunut ajan saatossa. Perusidea ja arvot ovat kuitenkin pysyneet samana, näyttäytyvät toki hieman erilaisina nykypäivänä.

Edullinen hinta, suuret varastot, itsepalvelu mutta henkilökuntaa, asiakkaalle helppoa – näistä IKEA tunnetaan. Arvoina IKEAn historian läpi on ollut perhemäisyys, ihmisläheisyys ja rehtiys.

Jopa Suomessa IKEA on eräänlainen matkustuskohde. Sinne mennään varta vasten, välimatkasta huolimatta. Lapsuudestani muistan Helsingin reissujen kohokohdan: IKEAn huonekalunäyttely ja Småland. Seikkailu suuren suuressa tavaratalossa oli jännittävää, innostavaa ja kaunista. Myöhemmällä iällä, kun IKEAan ollaan oikeasti menty ostamaan jotain oikealla rahalla, olen kokenut laitoksen ehkä hieman ahdistavana. Liikaa kaikkea, mitä voi tarvita, muttei ole pakollista saada.

 

IKEAsta haluaa ostaa. Tuotteet ovat tunnettua IKEA-laatua, eli ekstävät juuri hintansa verran ja ehkä vähän päälle. Mielenkiintoista onkin, ettei ikea kilpaile perinteiseen tapaan puhtaasti laadulla, vaan heidän brändinsä alle on rakentunut täysin omanlainen laadun kriteeri: oikeasti hyvä hinta-laatusuhde.  Mielenkiintoista olikin, ettei Kamprad tuonut kirjassakaan esille että he olisivat tavoitelleet erityishyvää laatua. Tavoitteena on vain ollut pitää kulut mahdollisimman alhaalla. Kitsastella. Kamprad vaikuttaakin kirjan perusteella hieman Roope-setämäiseltä, tosin hän antoi helpommin omastaan, ja maksoi muun maassa verot nurisematta.

Periksiantamattomuus, joka tarinasta huokui jatkuvasti on mielestäni jotain, mitä haluaisin pitää yllä läpi oman tulevaisuuteni. Elämässä tulee vastaan vastoinkäymisiä, ja niin tulee yritysten taipaleillakin.

Kun oppii käyttäytymään järkevästi, näkemään esteet mahdollisuuksina ja haasteet kehittävänä pelinä. Takaraivossa ajatus seuraavasta check-pointista sekä päämäärästä. Uskon, että näiden avulla voi päätyä elämänkerran arvoiseksi. Olla kansasta kiinnostava ja jakaa tarina.

Rakkaus siihen mitä tekee muokkaa pääkopasta niin vahvan, ettei vuoria ole pakko kiertää, kun läpikin voi mennä. Vaikka sitten räjäyttämällä pommin, tai kaivautumalla koloista.

Ei sen kuulu olla helppoa ja yksinkertaista. Sen tulee olla riittävän haastavaa, vaihtelevaa ja inspiroivaa. Kyllä aivot keksivät ratkaisun, kunhan niille antaa aikaa.

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!