Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

I’m a BADASS!

Kirjoitettu 30.04.18
Esseen kirjoittaja: Aatu Jaanson
Kirjapisteet: 3
Kirja: You're a badass
Kirjan kirjoittaja: Jen Sincero
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2. Yhteisöllisyys, 8. Henkinen kasvu, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

I'm a BADASS!, 4.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 4.0/5 (1 vote cast)

 

Akatemia alkaa pikkuhiljaa olla ohi ja rupesin miettimään, että mitäs olen akatemian aikana saavuttanut. Miten hyvin olen päässyt tavoitteisiin ja tehnyt sitä mikä minua on kiinnostanut ja motivoinut? Kuinka hyvin olen päässyt tavoitteisiini, ja mitkä ovat olleen ne syyt, jos en ole onnistunut? Ja juu tiedän, että ei enää motivaatio kirjoja, mutta tämäpä ei olekaan motivaatio kirja, vaan elämänohje kirja!

Näin ihan alkuun täytyy todeta, että paljon on akatemian aikana jäänyt tekemättä. En ole suoriutunut läheskään yhtä hyvin kuin olisin halunnut, ja paljon projekteja ja ideoita on jäänyt kokeilematta. Tiedä häntä, mikä siihen sitten on vaikuttanut, tai noh, tiedän kyllä, mutta kaikkea ei ole tarkoitettu esseisiin kirjoitettavaksi. Mutta osaltaan saamattomuuteen on myös vaikuttanut epäonnistumisen pelko. Olen myös värähdellyt väärällä taajuudella, tai näin ainakin uskon. Kirjassa puhutaan siitä, että negatiiviset asiat värähtelevät matalalla taajuudella ja positiiviset, korkeammilla taajuuksilla. Ja samankaltaisilla taajuuksilla värähtelevät asiat vetävät toisiaan puoleensa. Eli siis jos vellot negatiivissa ajatuksissa ja tekemisesi ei vie sinua kohti sinun tavoitteita, tulisi sinun pyrkiä muuttamaan negatiiviset tuntemuksesi ja ajatuksesi positiivisiksi.

Mutta palataanpas, nyt ihan alkuun. Siis kirjan alkuun, jotenkin aina hyppään aiheissa itseäni edelle. Ajatus mallimme muokkaantuvat lapsuudesta lähtien. Aivan pieninä, emme niinkään välitä mitä muut ajattelevat, mutta mitä vanhemmaksi kasvamme, sitä tärkeämmäksi tulee se mitä muut meistä ajattelevat. Kaipaamme hyväksyntää ja haluamme kuulua joukkoon. Omassa lapsuudessani ala-asteella asia lähti jopa niin kovasti lapasesta, että kaikki erilaisuus katsottiin olevan pahasta, niinpä jouduin myös itse aika-ajoin selviytymään ärrävian aiheuttamista haasteista. Se mitä me olemme, on hyvin vahvasti muotoutunut muiden sanomisten ja ideologioiden mukaan. Itse en ainakaan pysty nimeämään ketään, joka olisi täysin originaali itsensä, ja täysin immuuni muiden mielipiteille ja ajatuksille. Okei, nyt täytyy kyllä myöntää, että olen tiimiakatemialainen, ja Johannes Partanen on aika originaali, mutta niistäkin noin 500 henkilöstä, jotka tunnen, tiedän tai vähintään kykenen nimeämään tavatessani, hän on ainoa.

Kirjassa aluksi kysytäänkin osuvasti: Miksi olet nykyisessä työssäsi? Kuinka valitsit mitä opiskelet? Miksi et vietä kaikkea aikaasi lempi harrastustesi parissa?

Vastaukset ovat todennäköisesti, että saan työstäni riittävästi palkkaa, vanhempamme ovat kehottaneet tavoittamaan jotain tiettyä uraa tai yhteiskunnallista asemaan vähintään, ja kuka hullu nyt viettää kaiken aikansa harrastusten parissa, se olisi itsekästä ja tyhmää, eikä johda mihinkään.

Pelkästään tämä antoi meille jo kuvan, kuinka moni asia elämässämme on pielessä. Edellinen esimerkki oli suoraan kirjasta, mutta itse pystyn samaistumaan esimerkkeihin täydellisesti. Opiskelen koska sitä minulta edellytetään, teen projekteja, jotta saisin rahaa ja ei kaikkea aikaa voi viettää harrastusten parissa, sillä silloin ei jää aikaa muulle.

Opiskelu ja työnteko ovat totta kai hyödyllisiä ja myös harrastukset tukevat henkistä hyvinvointia, mutta meillä on vain yksi elämä. Eikö olisi järkevää elää se elämä itseään varten, eikä muita varten?

Kirjassa puhutaan jostain nimeltä Big Snooze. Sillä tarkoitetaan kaikkia niitä negatiivisia ajatuksia ja tuntemuksia itsestäsi. Se on vähän niin kuin ylisuojelevainen latina äiti, joka haluaa pitää sinut kokonaan itsellään ja suojella maailman vaaroilta. Hänen aikomuksissaan ei ole mitään väärää, mutta ne ovat täysin pelkoon perustuvia. Pelon ei pitäisi haitata meidän elämäämme, se on jotain mitä pitää käsitellä ja kohdata, jotta siitä pääsee yli.

Ensimmäinen askel päästäkseen Big Snoozestayli, on alkaa rakastaa itseään. Voi alkaa toistaa mantroja, kuten: Minä pystyn siihen, olen voimakas ja kaunis.Tätä voi jopa kirjoittaa post-iteille ja liimailla niitä ympäri kämppää. Taidanpa siis ostaa muutaman voimautus magneetin, joita ideoimme parikuukautta sitten synnytyksessä. Kunhan nyt ensin tulevat markkinoille. Itse ainakin koen, että niistä voisi olla hyötyä, varsinkin niistä itsekunnioitusta parantavista magneeteista.

Täytyy myös lopettaa itsensä vertailu muihin, minä olen minä, enkä tästä Juusoksi muutu, vaikka kuinka yrittäisin. Enkä tosin edes halua, tykkään olla minä, nykyään on itseasiassa aika cool olla just minä. Muiden mielipiteiden, ei pitäisi haitata minua jahtaamasta unelmiani ja tavoitteitani. Jonkun mielestä ne saattavat olla turhia tai tyhmiä, mutta hänellä mahdollisesti on hyvin erilaiset tavoitteet. Kun alkaa itse arvostaa omaa tekemistään jäävät muiden mielipiteet taka-alalle.

Sitten kirjassa puhuttiin jonkun verran henkimaailman asioista. Suurin osa ihmisistä vaikka, ei Jumalaan usko, niin uskoo silti, että on olemassa joku suurempi voima. Itse haluan kutsua sitä The Forceksi, Star Warsin mukaan. Tässä samassa puhutaan siitä värähtely jutusta, josta mainitsin jo aikaisemmin. Pystyn samaistumaan tähän, sillä olen huomannut, että negatiivisissa tunteissa vellominen tuo vain lisää negatiivisuutta ja puolestaan kun homma on sujunut, niin monet muutkin asiat ovat alkaneet luonnistua. Sitten oli mainintoja meditoinnista, mutta se on edelleen huihappelihippivegaanien hommaa ja siihen en ryhdy. Aina välillä on hyvä, että pysähtyy ja ottaa rauhassa, mutta en kutsuisi sitä meditoinniksi.

Kun aloitat matkasi kohti tavoitteita, sinun tulisi hyväksyä, että et välttämättä heti ole mestari, vaan jostain täytyy aloittaa. Ensin täytyy muuttaa oma ajattelua haastavia asioita kohtaan. Ei lähestykkään asioita, kuin olisi täysi ekspertti, vaan lähestyykin sillä kulmalla, että on täysin aloittelija. Täytyy olla avoin oppimaan. Ihmiset jotka ovat intohimoisia oppijoita, eivät tunne painetta omista kyvyistään, eivätkä näin ollen tartu epäonnistumisen pelkoon. Oppijoille virheet eivät enää ole pelkoja, vaan osa oppimisen matkaa. Tässä olen itse hyvin huono, varsinkin jos en opi jotain heti, tuntuu että en opi sitä ikinä, enkä halua nähdä vaivaa, sillä mitä jos se kaikki vaiva on hukkaan heitettyä? Sama on myös tavoitteisiin pääsemisessä, mitä jos minusta ei koskaan tule sitä mitä haaveilen itsestäni tulevan? Se on pelottavaa, on paljon helpompi tyytyä siihen mitä on, kun lähteä tavoittelemaan jotain, minkä toteutuminen on epävarmaa.

Kirja myös kerrottiin jälleen yksi oppi, jonka olen kuullut myös monesti ennenkin. Fake it unitill you make it. Tämä on ehkä yksi tärkeimmistä kirjan opetuksista. Olen jo pelkästään tiimiakatemian aikana huomannut, miten osa on kehittynyt aivan huimasti pelkästään tämän ohjeen avulla. Esimerkiksi Juuson esiintymistaito.

Kirjassa oli myös paljon muita kohtia ja opetuksia, mutta nyt koen, että on aika siirtyä kirjan ydinsanomaan. Mikä estää minua saavuttamasta tavoitteitani? What holds you back?

Näin ihan alkuun täytyy sanoa, että suurin este, joka on minun ja tavoitteideni välissä on minä itse. Se tuli hyvin selväksi jo heti alkuun. Mitä sitten ovat suuret unelmat ja tavoitteeni? Haluaisin olla hyvä johtaja. Mitä tämä vaatii? Pitäisi ottaa vastuuta johtamisesta. Miksi näin ei ole tapahtunut, tai jos on, miksi niin ei ole tapahtunut sen täydellä potentiaalilla? Olen pelännyt epäonnistumista ja sitä mitä muut ajattelevat. Miksi? Haluan tulla hyväksytyksi. Mitä pelättävää minulla on? Mitä sitten, jos epäonnistun? Kuten kirjassakin sanotaan, fake it untill you make it!

Akatemialla on turvallinen ympäristö kokeilla melkein mitä tahansa, tiimin säännöissä lukee, että kaikki hyväksytään sellaisena kuin ovat ja täytyy olla avoin. Nyt kun asiaa mietin, niin taitaa olla aika päästää peto valloilleen. Ottaa sitä johtajuutta ja vastuuta, kun sitä tarjotaan. Mitä menetettävää tässä on? Akatemia aika on pian ohi, jos joku ei minusta pidä, niin akatemian jälkeen ei tarvitse enää nähdä. Ja muutenkin tämä on aika epätodennäköistä, sillä mielestäni tiimissä vallitsee tällä hetkellä hyvinkin hyväksyvä ilmapiiri. Tai sitten ilmapiiri on kasvanut minua kohtaan hyväksyvämmäksi, sillä olen alkanut tekemään mitä lupaan ja olemaan ajoissa. Tämä ainakin on kasvattanut omaa itsetuntoani ja kykyä tuoda omaa mielipidettä paremmin esille. Enää ei tarvitse pelätä muiden tuomitsemista, varsinkin jos viis veisaa muiden mielipiteistä. Olen kyllä täysin tietoinen, että ajattelu ja hengenmaisema ei täysin kohtaa kaikkien tiimin jäsenten kanssa, mutta who cares? Ei minua ainakaan, emme kuitenkaan anna sen vaikuttaa tekemisiimme ja olemme oppineet hyväksymään toisemme sellaisina kuin olemme. Itse ajon ainakin jatkossa olla BADASS, sama se mitä muut minusta ajattelevat. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole ruveta halveksimaan muita, vaan ruveta kulkemaan päämäärätietoisesti kohti omia tavoitteitani. Tässä onkin otettu jo hyviä askelia, sillä olen käynyt johtamisen teematreenit, ja johtamisen koulutusohjelman. Tällä hetkellä olen stipendiaattina tiimimestarit koulutuksessa, josta uskon myös saavani paljon eväitä tulevaan. Nyt enää puuttuu joku projekti tai jokin, missä voin soveltaa kaikkea keräämääni teoriaa käytäntöön. Minun täytyy kasvaa johtajaksi, ja tässä ei oikeasti ole kukaan muu esteensä, kuin oma riittämättömyyden tunteeni ja pelkoni epäonnistumisesta.

Kuinka sitten lähden taistelemaan näitä vastaan? Noh, meditoimaan en vieläkään ala, mutta kirjassa mainitut asiat, kuten joka ilta listan tekeminen, mistä asioista olin tänään kiitollinen. Tämä auttaa luomaan positiivisia tunteita. Toinen hyvä voisi olla viivyttelyn täydellinen lopettaminen ja ottaa härkää sarvista, silloin kun on sen hetki, ei vasta sitten kun on vähän myöhäistä. Aikaisemmin mainitsemani voimautus magneetit voisivat olla myös hyvä keino. Toisaalta, veikkaan että itse kirjoitetut post-it laput voisivat toimia paremmin, sillä olen huomannut, että asiat iskostuvat paremmin mieleeni, kun kirjoitan ne ylös. Aamuisin ja iltaisin hampaanharjauksen yhteydessä pelin edessä voisi myös kehua itseään hetken, vaikka päivän suorituksista. Tämän uskoisin auttavan itsetunnon nostossa.

I am a badass! Tästä on hyvä alkaa, ja toivottavasti ehdin vielä saada akatemia ajastani kaiken irti, sillä täällä on turvallinen ympäristö epäonnistua ja kokeilla omia rajojaan ja eihän sitä tiedä, vaikka keksin vielä jotain paljon mielenkiintoisempaa kuin ihmisten johtaminen. Samanlaista tilaisuutta tuskin tulee, enää elämässäni vastaan. Elämä on kuitenkin nyt, ja niitä on vain yksi kappale per henki, joten otetaan siitä kaikki irti!

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!