Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

In Flames!

Kirjoitettu 05.12.13
Esseen kirjoittaja: Aleksi Saarinen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Liekeissä
Kirjan kirjoittaja: Petteri Kilpinen
Kategoriat: 4. Johtaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Meidän tiimissä tällä hetkellä vallitsee suorastaan pysähtynyt ilmapiiri. Tekemistä kyllä kaikilla kuulemma riittää, mutta kukaan ei tarkemmin avaa mitä tekee, milloin tekee ja miksi tekee. Yhteisten asioiden päättäminen ja hoitaminen ei yksinkertaisesti onnistu, koska tiimissä vallitsee sellainen aate että jos joku yksilö on erimieltä niin ei päätöstä voida tehdä vaan tukeudutaan kultaiseen keskitiehen jolloin mikään ei etene mihinkään. Itseäni henkilökohtaisesti on alkanut kyllästyttämään suuresti meidän tiimin paikalla junnaaminen. Ei vaan yksinkertaisesti jaksa kuunnella treenistä toiseen samoja asioita, samat ihmiset ovat myöhässä tai ei paikalla ollenkaan, ihmiset kieltäytyvät hommista koska eivät vaan halua tehdä jotain tiettyä duunia. Tuntuu samalla myös siltä että meidän tiimissä keskitytään aivan vääriin asioihin. Tällä hetkellä keskiössä pyörii kassajärjestelmä ja kuinka rahat jaetaan vaikka rahaa ei vielä ole yhtään jaettavaksi. Toinen asia joka palaa jatkuvasti on yksilöiden läsnäolo. Näiden kahden asian pohjalle ihmiset ovat jakautuneet omiin lokeiroihin, toiset perustelevat poissaolevuuttaan sillä että tekevät tiimille rahaa ja toiset perustelevat tekemättömyyttään sillä että ovat läsnä toimistolla. Tässä vaiheessa onkin suurella osalla muodostunut ajatus ettei molempia tontteja tarvitse hoitaa. Ensimmäinen ongelma on se että meillä on ainoastaan kaksi asiaa johon pääpaino sijoittuu ja toinen ongelma tulee muodostumaan siinä vaiheessa kun aletaan puhua asioista jotka eivät liity kumpaankaan asiaan. On hienoa että jaoimme tiimin asiat neljään soluun, jossa jokaisella on tontti hoidettavana, mutta valitettavasti keskiö säilyi. Edelleen talouskeskeinen ajattelu vallitsee ja kaikkia tuntuu vaan kiinnostavan mitenkä saamme velat maksettua ja kuka saa ostaa uuden läppärin tiimin rahoilla. Meiltä puuttuu kokonaan tulevaisuuden ajattelu ja minkälaisia tavoitteita me asetamme itsellemme tuleviin koitoksiin. Pelottaa hieman jopa ajatella jos jämähdämme tällaiselle tasolle että lyhyen aikavälin rahatavoitteet ovat ainoa asia josta puhutaan ja johon ihmiset keskittyvät. Missä vaiheessa meillä on aikaa ideoida, innovoida ja luoda pitkän aikavälin tavoitteita jos jatkuvasti pohditaan lyhyen aikavälin rahallisia tavoitteita? Jos itse saisin päättää, tapahtuisi välittömästi radikaaleja muutoksia, mutta kun eletään demokratian syvässä sylissä niin päätöksiä on mahdoton tehdä yksin. Täten ajattelinkin pohtia keinoja joilla itse voisin vaikuttaa päätökseen tekoon teamleaderina ja saada auktoriteetin ansaittua meidän tiimiyrityksessä.

Liekeissä kirjassa hyvänä pointtina nostettiin leader – manager eroavaisuus. Jossa niin sanottu leader on se ketä ihmiset seuraavat ja haluavat seurata kun taas manager toimii hänelle annettujen tavoitteiden pohjalta, jolloin häntä ei välttämättä kiinnosta työtekijöiden mielipiteet vaan hän näkee tarkoituksensa ainoastaan jonkin tavoitteen varjossa. Tiimiyrityksessä tällainen manager rooli on mahdoton toteuttaa jotenka ainoaksi vaihtoehdoksi juurikin se toinen. Leader roolissa tulee löytää oikea tapa toteuttaa johtamista ja kääntää laiva oikeaan suuntaan, ilman diktatuurimaista asennetta.

Pitää itse siis löytää se vaihde jossa osaan toimia johtajana inspiroivana, inhimillisenä ja esimerkillisenä, sekä tuoda näkökulmat näkyviin niin että jokainen ensinnäkin ymmärtää mikä on homman nimi. Muutoksen haluaminen pitää siis näkyä itsestään niin paljon että se tarttuu koko porukkaan. Yksilön merkitys tiimiyrityksessä mitataan sillä kuinka motivoitunut ja inspiroitunut yksittäinen henkilö on ja mitenkä hän voi levittää samanhenkistä ilmapiiriä muihin yksilöihin.

Kirjassa nostettiin myös hyvin esiin koneiden ja aivojen eroavaisuus kun puhutaan johtamisesta. Koneiden johtaminen on helppoa, koska niiden ainoa tavoite on maksimoida voitto ja niiden käyttämiseen tarvitaan ainoastaan yksilön käsiä. Aivojen johtamiseen luonnollisesti tarvitaan aivan eri lähestymiskulma. Aivojen johtamisessa on paha tapa johtaa tavalla jossa tarkoituksena on optimoida voitto tai hakea maksimipotentiaalia koneillistamisella. Kukaan ei halua että henkilöä verrataan johonkin työkaluun. Tällä hetkellä meidän tiimissä on huomattavasti enemmän koneita kuin aivoja. On huomattu että konemaisella taktiikalla saadaan tiimille liikevaihtoa ja niin sanottujen ”paskahommien” hankinta on helppoa ja niiden toteuttaminen vielä helpompaa. Haluaisinkin aktivoida porukkaa käyttämään hommissa enemmän aivoja ja se on henkilökohtainen tavoitteeni ensi vuoteen mennessä. Uskon että kun porukka heittää itsensä likoon myös aivojen puolesta alkaa pikkuhiljaa löytyä sellaisia hommia mitä ihmiset oikeasti haluavat tehdä ja sitä kautta pystyvät huomattavasti enemmän jakamaan asioita koko tiimin kesken. Tässä vaiheessa astuu esiin myös muistakin suorituksista palkitseminen kuin ainoastaan liikevaihdollisesta suoriutumisesta ja ihmiset ehkä jopa alkavat ajatella myös tulevaisuutta ja omaa potentiaaliaan meidän tiimiyrityksessä. On toki totta kaikki hommat ovat tärkeitä, mutta oman itsensä haastaminen puuttuu tällä hetkellä lähes kokonaan ja se on asia johon tulee keskittyä ja asia jonka eteen tulee tehdä töitä. Toisin sanoen ainakin itse pyrin sellaiseen johtamiseen että aivojen käyttö ei ole kielletty vaan se suorastaan on suositeltavaa.

On hauska ajatella että olemme jo tässä vaiheessa otettu täysin riskitön ja tuudittautunut vaihde päälle vaikka asiat ovat kaikkea muuta kuin hyvin. Riskien ottaminen ei ole paha asia ja vaikka nyt sattuisi sitten niin ikävästi että joku vaikka menisi ja tekisi jonkin epäonnistumisen nii aina vaan parempi. Epäonnistumisen pelko tulisi karsia jossain määrin kokonaan pois. Jos sitten tehdään se epäonnistuminen ja koemme siitä taloudellista haittaa niin syttyy nopeasti tuli perseen alle ja ihmiset ovat valmiita upottamaan kätensä paskaan selvitäkseen.

Kun aikansa lätisee ongelmista olisi niihin hyvä löytää ratkaisu. Elikkä mitenkä itse henkilökohtaisesti aion kantaa vastuuni siitä että voimme kaivaa itsemme pois tästä montusta jossa tällä hetkellä elämme? Ensinnäkin on luotava meidän tiimiyritykselle jokin isompi tarkoitus, johon kaikki ovat valmiita sitoutumaan ja jonka puolesta jokainen haluaa tehdä töitä. Lyhyen aikavälin tavoitteet tulee minimoida ja aloittaa pidemmän aikavälin tavoitteen saavuttamisprosessi. Rohkaistava porukka ottamaan enemmän riskejä ja olemaan pelkäämättä epäonnistumista sillä epäonnistumistahan sitä ihminen oppii. Hieno lainaus kirjasta ”Suurin riski yrityksen huomiselle on olla ottamatta mitään riskejä tänään”. Porukan pitää ymmärtää että muutos ei ole pahasta vaan hieno mahdollisuus ja että mikään ei ole myöhäistä tässä vaiheessa. Motivointia pitää hakea sitä kautta ettei ihmisiä palkita ainoastaan yhden kriteerin perusteella vaan jokainen osa-alue tulee huomioda jollain tavalla. Tiimiyrityksessä johtajan tulee toimia ennemminkin joukkuevalmentajan tavalla kuin suuren yritysjohtajan tavalla, joka tarkoittaa sitä että johtaja omaa täysin samat visiot ja tavoitteet kuin kuka tahansa tiimissä toimiva jäsen. Luodaan sellainen ilmapiiri jossa rohkaistaan tekemään asiat erilailla kuin muut ja luodaan kokonaan jotain uutta eikä takerruta sellaisiin asioihin joka muilla ehkä on toiminut hyvin. Rohkaiseminen epämukavuusalueelle tavalla ettei sitä kuitenkaan tarvitse pelätä, askel askeleelta. Ihmisten aktivointi ”aivopuolella” jolloin konemainen toiminta vähenee ja ihmisten motivaation paranee. Intohimon nyhtäminen ihmisistä ja oman intohimon näyttäminen muille. Näin nyt aluksi ja tulevaisuudessa keskitytään sitten muihin asioihin. Toivon sydämeni pohjasta että itse onnistun vaikuttamaan ihmisiin inspiroivalla ja rohkaisevalla tavalla.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!