Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Innostus

Kirjoitettu 24.09.17
Esseen kirjoittaja: Sanni Oranen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Innostus - myötämanipuloinnin aakkoset
Kirjan kirjoittaja: Pauli Aalto-Setälä, Mikael Saarinen
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tämä kirja oli kyllä hyvä tähän hetkeen, koska innostusta tässä kyllä kaivataan. On syksy ja meillä on nyt menossa melkoinen “myllerrysaika” molempien elämässä. Minulla valmistuminen häämöttää ja opinnäytetyö pitää painaa aika kiireellä kasaan. Käyn sen lisäksi töissä 3-4 kertaa viikossa, teen vapaaehtoishommia JESsissä, hoidan koiraa ja juuri tämän lisäksi teen paria projektia akatemialla. Tämän lisäksi vielä kaikki muut tavalliset akatemiahommat, kuten treenit ja talon yhteiset päivät ja kokoontumiset. Siihen lisäksi tiimiin liittyvät työt; talouspäällikön virka, osuuskunnan alasajo ja maailmanympärysmatka. Paljon on siis yhtä aikaa mielen päällä. Teolla taas on opintoja Joensuussa pari kertaa viikossa, 30 tunnin työsoppari, Innovate or Die valmennusprojekti ja vapaaehtoishommaa kans kerran viikossa. Koiran hoitaminen jää siis muutamana päivänä kokonaan mulle. Tekemistä riittää ja suurin osa noista tehtävistä ei motivoi tai innosta mua ainakaan tekemisenä, mutta koska päämäärä innostaa, niin motivaatiota löytyy.

 

Voitais varmaan vaipua jonkinlaiseen synkkyyteen, koska meillä ei oo aikaa toisillemme, kavereille, kodille, urheilulle ja sellaselle normaalille elämälle. Kaikki aika menee vaan suorittaessa noita hommia. Ihmettelin, että minkä takia mulle itselle ei oo iskenyt mitään ahdistusta? Tajusin, että oon niin tottunut tähän ja oppinut hallitsemaan stressiäni. Enemmän tai vähemmän koko akatemian ajan mulla on ollut kalenteri täynnä tekemistä. Onneksi jossain vaiheessa tajusin, että kyllä ne asiat aina järjestyy ja ei mun tarvitse kaikessa onnistua täydellisesti. Kyllähän se harmittaa, kun tietää, että pystyis parempaan, mutta ei vaan jaksa ja pysty priorisoida kaikkea niin tärkeäksi, että antaisi siihen ihan 100%. On joitain asioita mihin annan 100 prossaa ja sitten niihin toisiin jää vähemmän – ja se on ihan ok.

Yksi hyvä stressityökalu on, että palastelee tekemisen mahdollisimman pieniin osiin. Opinnäytetyö on tosi iso kokonaisuus, mutta jos sen palastelee pieniin lohkoihin ja alkaa siitä vaan pala kerrallaan suorittamaan asioita, niin kyllä se siitä. Mulle on tosi tärkeetä, että tunnen eteneväni, ja siinä palastelu auttaa luomaan onnistumisen tunteita koko prosessin varrelle. Mua ei turhauta mikään niin paljon kuin tuloksettomuus ja sellainen pitkäjänteinen puurtaminen, missä näät tuloksen vasta monen kuukauden päästä.

 

Innostus on taito, jota voi opetella

 

Innostuminen on osittain asennekysymys. Kirjoitin aiemmin, että voitaisiin vaipua jonkilaiseen synkkyyteen, mutta oon oppinut ottamaan asiat asioina, minkä takia mun ei tarvii masistella. Mun ei tarvii antaa stressin ja kiireen vaikuttaa niin paljon mun elämään. Kovempiin työrupeamiin on hyvä varautua, koska silloin muistaa nauttia vielä tehokkaammin vapaahetkistä ja ystävistä. Pitää oppia innostumaan arkisista asioista, kuten kauniin värisestä luonnosta ruskan aikaan tai siitä kun tulee pimeää ja saa polttaa kynttilöitä. On niin paljon asioita mistä vois valittaa, mutta se vaan syövyttää sinut itsesi ja oman mielesi. Sen takia kannattaa ennemmin keskittyä olemaan kiitollinen. Positiivisuuspäiväkirja voi olla hyvä, jos tuntuu että mikää ei oo innosta. Päiväkirjaan pitää kirjoittaa joka ilta vähintään viisi positiivista asiaa omasta päivästä. Aluksi se saattaa tuntua hankalalta keksiä edes viittä, mutta kun vaan pakottaa niin jossain vaiheessa saattaa loppua sivut kesken, sillä positiivisuus ruokkii itseään.

 

Lievitä stressiä nauramalla

 

Poimin kirjasta muutamia naurujoogaharjoituksia, ihan sen takia, että joskus on vaan pakko esittää olevansa iloinen, jotta voisi oikeastikin olla. Sillon kun mulla ei oo stressiä, niin mulla ei ole mitään ongelmaa innostua ja innostaa – oon siinä suorastaan mestari, näin oon kuullut. Kuitenkin stressaantuneena huomaan, että en tunne niin vahvasti. En tunne surua, iloa tai oikeastaan paljoa mitään. Uskon, että mun aivot suojelee mua ja stressi pitää yllä sellaisen suorittamistilan. Sen takia mulla on jokaiselle yksi vinkki: Fake it, until you make it. On tärkeetä välillä puhdistautua itkemällä ja nauramalla. Naurujooga perustuu siihen, että huijaa aivojasi tekemällä naurun kaltaisia harjotteita. Itkemiseen ei varmaan hirveesti (ainakaan mä) yleensä tarvii apua. Ajattelee vaan liikuttavia asioita ja kuuntelee jotain surullista musiikkia. Mä uskon kuitenkin, että nauraminen ja itkeminen auttaa meitä jaksamaan paremmin ja puhdistaa mieltä.

 

Pro tip: Käytä innostusta myynnin apuna

 

Aika monesti olen toiselle ihmiselle esimerkiksi myyntitilanteessa joutunut esittämään olevani innoissani jostakin, jotta saisin hänetkin innostumaan. Helpoiten on myydä, kun itsekin innostut oikeasti asiasta ja uskot siihen mitä myyt. Mun mielestä ei ole kuitenkaan väärin vähän feikata, jos et vaikka itse ole tuotteen kohderyhmää. On aika hankala innostua asiasta jota ei itse koe omakseen. Asiakkaasi kuitenkin luultavasti kokee, jos hän harkitsee jo ostopäätöksen tekemistä. Innostus tarttuu, joten innostu ensi kerralla esimerkiksi siitä, että saat myydä asiakkaalle jotakin ja auttaa sillä hänen arkeaan.  Eihän teidän tarvitse innostua samasta asiasta, kunhan on innostuneen oloinen.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!