Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Innostus

Kirjoitettu 04.12.14
Esseen kirjoittaja: Maiju Kuitunen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Innostus
Kirjan kirjoittaja: Pauli Aalto-Setälä ja Mikael Saarinen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 2.3. Yhteisöllisyyden kehittämisen työkalut, 7. Innovointi, 8. Henkinen kasvu

Innostus, 4.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 4.0/5 (1 vote cast)

Syksy on aina merkannut minulle uuden alkua, hauskoja rientoja ja mielenrauhaa. Pidän syksyn väriloisteesta, iltojen hämärässä loistavista valoista ja viileästä ilmasta, joista saan nauttia ulkoillessa. Samalla mieli on seikkaillut ties missä ja hymy on noussut huomaamatta huulille. Pulppuan innostusta ja mieli tuntuu kevyeltä!

Tämä syksy on ollut kuitenkin hyvin poikkeuksellinen. En muista milloin viimeksi olen stressannut näin paljon kuin tänä syksynä. Olen laskemattoman monesti herännyt aamulla sydämen tykyttäessä hullun lailla ja mielen ollessa ahdistunut. Sitä niin haluaisi jäädä sänkyyn pötkölleen oman rakkaan viereen ja jättää stressaavat asiat sikseen. Häipyä Suomesta, karata pois.

Kaiken lisäksi olen huomannut, että pinkkuvuoden eräs ongelma on palannut. Minua kyllä kiinnostaa monet asiat, mutta kun helkutti, ei vain osaa päättää mihin tarttua! Sitten sitä vain palloilee tehden mitättömiä asioita, kun voisi tehdä jotain merkityksellistä. Tästä sitten kärsii projektit, joista on oikeasti kiinnostunut ja niille haluaisi antaa kaikkensa.

Tästä esimerkkinä voin antaa Tiimiakatemian synttärit. Oikeastaan voisin peilata synttäreitä koko tämän esseen ajan. Lähdin viime keväänä synttäreiden projektipäällikkönä todella innoissani mukaan luomaan mahtavaa juhlaa Tiimiakatemian ikääntymisen johdoksi. Alkusyksy meni ihan hyvin, löytyi vielä sitä syksyn taikaa ja rauhaa. Jotain kuitenkin tapahtui ja synkeät aamuheräämiset astuivat kuvioihin. En ehkä ollut kovin loistava ja jämäkkä projektin johtaja tuona aikana.

Onneksi kuitenkin tiedostin tilanteen ja päätin tehdä asialle jotain. Katsoessani erästä Vain elämää-jaksoa (kyllä, katsoin kyseistä sarjaa) muut artistit ihmettelivät Kimmo Laihon positiivisuutta. Olen itsekkin pohtinut, miten joku voikaan olla aina niin positiivisen oloinen ja voisinpa minäkin olla aina yhtä innokas. Jaksossa Laiho muistaakseni tokaisi, että on vain ajateltava että tää on hyvä päivä. Niinpä otin ensimmäisen askeleen positiivisempaan elämään. Joka aamu kun heräsin, ajattelin, että tää on paras päivä ikinä ja kävin päässäni päivän tulevat tapahtumat läpi. Samalla hypetin tulevia tapahtumia ja ajattelin, että ei tää vaan voi olla huono päivä! Kyseisen viikon aikana sain muutamalta tiimikaverilta palautetta, että olenpas iloinen ja energinen, harmikseni tämä harjoitus toimi minulla reilun viikon ajan.

Taas oltiin jonkinasteisessa välitilassa. Pieniä innostumisia sain onnistumisista, kuten synttäreiden YTK kaupoista ja projektiryhmän antamasta voimasta. Tuo kutsumani “Ela”-harjoitus ei kuitenkaan ollut aivan turha, sillä sen avulla sain vähennettyä aamuisia sydämentykytyksiä ja mielenahdistuneisuutta.

Koska en tahdo kusta projekteja, joissa olen mukana otin tuekseni kirjallisuutta. Mieleeni nousi eräs teos, joka jäi mieleeni keväisistä Laatupäivistä. Teos on Innostus. Aion ottaa testiin Mikaelin ja Paulin myötämanipuloinninharjoituksia ja katsoa miten ne oikein tehoavat. Myötämanipuloinnin positiivinen pyramidimalli auttaa miettimään miten voin pienillä teoilla innostaa ja tukea projektiryhmää.

Pyramidimalli (Aalto-Setälä ym 2014, 91)

 

Kun olen tekemisissä uusien tuttavuuksien kanssa, tunnen oloni usein hyvin jännittyneeksi. Täytyy myöntää, että tällöin tulee käytettyä ahdistuhuumoria “Onpa ollut kelit” ja tätä kautta yrittänyt purkaa jännitystä. Tätä tapahtuu myös välillä meidän synttäreiden palavereissa, joiden agenda on ollut tarkoin suunniteltu. Kirjailijoiden mukaan ahdistushuumorilla on oma merkityksensä yhteyden luomisessa, niin tuntemattomiin ihmisiin kuin muodollisissa tilaisuuksisa tuttujen kesken. “Innostamisen aikaan saamiseksi meidän pitää siis hyväksyä kohtaamisiin liittyvä pinnallinen alkujännite ja purkaa se.”  Eli säästä puhuminen onkin ihan jees! (Aalto-Setälä ym 2014, 91-92)

Voin edesauttaa projektiryhmäläisten innostusta matalalla tukemisella. Näitä tukikeinoja ovat nyökyttely ja mumina. Omasta mielestäni ja palautteen perusteella toteutan matalaa tukemista hyvin. Katson puhujaa, nyökyttelen ja mumisen eri tunnetilojen mukaan. Tämä taso on yksi vahvuuksistani.

Pyramidin tasolla kiinnostus, positiivinen yllättyneisyys ja ilo on minulla hieman petraamista. Helposti minulla jää tällä tasolla toiminta yksinkertaiseksi. “Todellako”, “Ihanko totta”. Jotta voin osoittaa projektiryhmäläisille kiinnostuneisuuteni todella, pitäisi minun osata esittää tarkentavia kysymyksiä puhutusta aiheesta.  “Mistä tämä ideasi oikein syttyi..” tai “Oletko todella sitä mieltä, että..”. Lisäksi kirjailijat mainitsevat, että innostusta luodessa tällä tasolla on omien tunteiden oltava positiivisia. Tosin niiden aitoudella ei kuulemma ole väliä, vaan myönteisiä kokemuksia pitäisi olla enemmän kuin negatiivisia. (Aalto-Setälä 2014, 96).

Tilannekomiikka ja musta huumori oikeissa tilanteissa, lisäävät myönteistä ilmapiiriä kirjailijoiden mukaan. Mielestäni tämä on meidän projektiryhmän vahvuus. Osaamme tarvittaessa heittää vitsiä sopivassa tilanteessa ja tätä kautta saada toisemme nauramaan ja innostumaan. Kirjailijakaksikko antaa vinkin, että helpoin tapa viestiä innostuneisuutta on käyttää poskilihaksia ja hymyillä. Hymy on tehokas tapa osoittaa innostuneisuutta vaikkei se olekkaan aina aitoa, koska aivot tulkitsevat väkinäisenkin hymyn pian aidoksi tyytyväisyydeksi! (Aalto-Setälä ym 2014, 102)

Mikaelilla on todella toimiva harjoitus hymyilyyn. Tein itse sen ilman kynää ja se toimi siltikin hyvin omalla kohdallani. Jäin huomaamatta hymyilemään harjoituksen päätyttyä! Harjoitus menee kutakuinkin seuraavasti:

  1. Aseta kynä poikittain suuhusi hampaiden väliin niin, että huulet jäävät varmasti auki.
  2. Ota kynä pois suusta, mutta jätä suu auki.
  3. Pidä suutasi näin vähintäänkin minuutin ajan. Älä kuitenkaan jännitä poskilihaksiasi liikaa.
  4. Jos jaksat olla puuttumatta kehosi toimintaan muutaman minuutin ajan, tulee sinulle väkisinkin hauska olo! (Aalto-Setälä ym 2014, 103)

Korkea tukeminen ja tunteiden jakaminen on minun todellinen Mount Everesti. Ei siis sillä että olisin huipulla tässä vaan, että minulla on tässä kohdin todellinen kiipeäminen sinne huipulle. Yleensä myötätunteisuuteni tukea tarvitsevalle jää järkiperusteiden esittämiseen “Ota rauhallisesti hetki, niin kyllä se siitä”. Tämä ei ole kovin hyvä juttu pitkälle katsoessa, sillä kirjailijakaksikon mielestä tämä lisää vastaanottajan tuskaa enemmän kuin auttaa. Tämä saattaa myös enemmänkin latistaa innostuneen ihmisen innostusta kuin ruokkia sitä.

Kirjassa mainitaan, että tässä kohdin on noustava seuraavalle asteelle, myötäjakamiseen. Tällä tavoin voi tukea tarvitsevalle olla helpompaa myötäelää hänen tunteidensa mukana ja huokailla samaan tahtiin hänen kanssaan. Uppoutua hänen tunteisiinsa hetkeksi, eikä kiirehtiä niistä pois. Tämä myötäjakaminen pätee niin myös positiivisiinkin tunteisiin! (Aalto-Setälä ym 2014, 108).

Tässä oli siis pieniä keinoja, joiden avulla saan ruokittua projektiryhmämme innostuneisuutta vaikken itse aina olekkaan niin innostunut. Tätä kautta innostus voikin pian tarttua myös minuun 😉 .  Eiköhän mielenikin tästä vielä kohene ajan myötä, kun vain kuuntelen itseäni ja tarpeitani ja uskon, että Innostus kirjan harjoitukset ovat apuna myös tässä prosessissa.

Myötämanipuloiden,

Maiju Mittavasta

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!