Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Seuraava monsteriessee tulee tässä, tätä varten luettu seuraavat kolme kirjaa:

Kirja: Vaaralliset ideat
Kirjoittaja: Alf Rehn
Kirjapisteet: 2

Kirja: Kehitä ideasi innovaatioksi
Kirjoittaja: Kari Lampikoski ja Tommi Lampikoski
Kirjapisteet: 3

Kirja: JATKUVA UUDISTUMINEN – Luovuuden ja innovatiivisuuden johtaminen
Kirjoittaja: Pentti Sydänmaanlakka
Kirjapisteet: 3

– – –

 

Ajattelin aloittaa tämän monsteriesseen määrittelemällä Innovaation ja innostuin tutkimaan mitä vanha kunnon wikipedia sanoisi aiheesta ja näyttäisihän tuo olevan aivan oikeilla linjoilla…

Innovaatio eli uudennos on jokin uusi tai olennaisesti parannettu, taloudellisesti hyödyllinen tuote, prosessi, palvelu tai keksintö. Innovaatio voidaan ymmärtää ideana, käytäntönä tai esineenä jota yksilöt pitävät uutena.

Innovointiprosessista:

Organisaatioiden rajapinnoilla innovaatioita syntyy luontevasti, kun erilaiset ja eri tavoin suuntautuneet ihmiset haastavat toisensa. Siksi verkosto on yksi parhaista tavoista organisoida innovatiivista toimintaa. Johtajan pitää järjestellä viestintä siten, että kaikki hyötyvät ja saavat asiansa esitettyä. Innovaatioprosessilla tarkoitetaan yleensä ketjua ideasta keksinnön kautta innovaatioksi. Pelkkä idea tai keksintö ei näin ollen ole innovaatio.

Lue vielä viimeiset kaksi lausetta toistamiseen.

Näinpä, tärkein pointti innovaatioissa onkin se että vaikka innovatiivinen idea on syntynyt mahdollisesti pienelläkin päänvaivalla, itse innovaatio syntyy vasta ahkeran prosessoinnin tuloksena. Liian usein Idea ja innovaatio mielletään samaksi, vaikka idean osuus prosessista on vain prosenttiluokkaa. Ideoita on kiva tuottaa mutta harva osaa orientoitua oikein viemään ne innovaatioksi asti.

Synnytys, eli tiimiyrityksen innovointipalvelu, on Tiimiakatemian brändituote. On valitettavaa että brändituotteen käyttöaste on tällä hetkellä kovin pieni, varsinkin asiakasrajapinnassa tapahtuvien synnytysten osalla. Todellakin valitettavaa, sillä juurikin asiakassynnytysten tarjoamat oppimismahdollisuudet innoivoinnista ja yritystoiminnan kehittämisestä ovat täysin omaa luokkaansa, puhumattakaan onnistuneen lopputuloksen suomista jatkoprojekteista tai jopa uramahdollisuuksista joillekin. Tiimiyritys voisi periaatteessa keskittyä koko kolme ja puoli vuotta kestävän koulutusohjelman ajan tarjoamaan asiakassynnytyksiä, sillä kokemuksen myötä tiimin innovointiprosessikin kehittyy, mikä tarkoittaa parempaa asiantuntijuutta ja referenssejä, eli kohtuullisuutta pyytää palvelusta yhä isompaa korvausta. Synnytykset ovat myös tiimiyrityksen toiminnasta kutakuin ainoa projekti johon kpoko tiimi osallistetaan.

Asiakassynnytys toteuttaa parhaalla mahdollisella tavalla opinhaaramme ideaa ja tavoitetta – pääsemme kehittämään asiakkaan toimintaa ja samalla kehitämme omaa innovointiosaamista ja tiimiyrityksen kannattavuutta. Ainoana asiana, mikä itseäni aika ajoin epäilyttää synnytyksen innovointimallissa on sen yhtäjaksoisuus (esim 12h putkeen). Mielestäni voisi olla tehokkaampaa ja kokeilunarvoista jakaa tapahtuma esimerkiksi kahteen osaan eri päiville: valmistavaan ja kokoavaan. Ensimmäisessä osassa avataan haastetta, luodaan strategia sen eri osista ja istutetaan perimmäiset kysymykset innovoijien mieliin, joita he voivat pureskella näiden osioiden välillä. Toisessa osiossa jatketaan prosessointia väliajalla saatujen virikkeiden vahvistamana ja kootaan lopulta ratkaisut valmiiksi suunnitelmaksi.

Toinen mahdollinen kehityssuunta akatemian innovointipalveluissa olisi, että alkaisimme tarjoamaan asiakkaille synnytysten lisäksi synnytysten coachaamista. Eli toimitaan fasilitoijana synnytyksessä, jonka nikkareina toimivat yrityksen oma henkilökunta. Tämä saattaisi olla helpompi monen yrityksen hyväksyä ja suuri plussahan siinä on se, että samalla kehitetään yrityksen omaa teamspirittiä. Coachaaminen yleensäkin vain vaatisi sen, että omaa kokemusta synnyttämisestä olisi kertynyt runsaasti, eli ei ihan pinkuille vielä. Itseasiassa coachaamisen ensimmäinen askel olisi erinomaista ottaa toimimalla pinkkujen synnytyksen coachina, se on turvallinen ympäristö ja tällöin myös synnytysopit siirtyvät akatemian sisällä mestarilta oppipojalle.

Synnytyksistä puhuttaessa innovoinnin yhteydessä pitää kuitenkin heti muistuttaa, että synnytyksen lopputuotos ei siis ole valmis innovaatio (siinä vasta olisikin palvelu!). Synnytys tarjoaa lähtöboostin itse innovaation syntymiselle, sen lopputuotos on toteutusvalmis suunnitelma steppeineen testattavaksi, jonka toteutumisesta vastuu siirtyy asiakkaalle (ellei tule uusia toimeksiantoja innovointiryhmälle).

Samaa boostia voi hakea määrällisesti tehokkaammin järjestämällä huomattavasti isomman innovointitapahtuman, joka on suorastaan pullollaan innovointivirikkeitä. Esimerksiksi kaksisataa osallistujaa jaetaan kahteenkymmeneen pienempään ryhmään, jotka vastaavat samaan haasteeseen itsenäisesti. Tästä hyvä esimerkki on Tiimiakatemialaisten järjestämä vuotuinen Innovate or die -innovointikilpailu.

Olen Akatemian aikana, ja kasvaneissa määrin viimeaikoina tehnyt paljon projekteja joissa olen päässyt itse tutkimaan suunnittelu- ja innovointiprosessia. Olen suunnitellut, johtanut ja toteuttanut kolme frisbeegolfratahanketta, osallistunut Tiimiakatemian uusien tilojen suunnitteluun ja toteutukseen kahdesti, joista toista olen johtanut. Lisäksi olen ollut mukana muutamissa asiakassynnytyksissä ja useissa tiimiyrityksen sisäisissä synntyksissä. Vaikka monenlaisessa on oltu mukana, en näe että olisin missään vaiheessa keksinyt saati toteuttanut innovaatiota. Sen sijaan olen yksinkertaisesti käytännön työllä havainnut kuinka hyvät ideat syntyvät, minkälaisia steppejä niiden käytäntöönvieminen vaatii ja kuinka ne lopulta poikivat yhä parempia ja parempia ideoita, kunnes futuristisesti lopulta saavutettaisiin innovaatiotaso.

Suunnittelu ja kehitysprosessit ovat siis olleet viime aikoina suuren pohdinnan alla. Nyt onkin varsin otollinen aika tälle pohdinnalle, sillä vuoden päästä Tiimiyrityksemme matka (Ainakin Tiimiakatemian osalta) huipentuu perinteiseen 24H -asiakassynnytykseen, jossa innovointitaitomme laitetaan viimeistä kertaa akatemian aikana koetukselle.

Tiimiakatemian jälkeen oppimiamme innovointitaitoja pitää osata käyttää myös uudessa työssä, mitä sitten kukin tekeekään. Tiimityön ammattilainen ja innovointiosaaja ovat sellaisia titteleitä mitä työnantajat ja asiakkaat arvostavat. Ne ovat myös argumentit millä myyt itsesi sisään, ja näyttöjäkin pitää osata antaa.

Idea: Tutustumme Tiimiakatemian aikana useisiin yeishyödyllisiin innovointityökaluihin, saatamme luoda uusia sellaisia itsekin. Kuitenkin, usein kun törmätään innovointihaasteisiin – ei mieleen palaa kuin ne pari yleisintä työkalua (World cafe, swot). Voisiko Tiimiakatemia lanseerata uuden brändituotteen, konkreettisen työkaluboxin, jossa pelikortin kokoisissa läpysköissä esitellään eri työkaluja. Boxi kulkee mukana toimistoilla ja synnytyksissä, ja sen voi viedä mukanaan Tiimiakatemian jälkeenkin uuteen työyhteisöön. Tai sellaisen voisi lahjoittaa vaikka tärkeälle yhteistyökumppanille tai asiakkaalle.

Vaikka innostuin jo pauhaamaan synnytyksistä, se ei ole tämän esseen aihe, vaan kirjoitan hyvin yleisellä tasolla innovointiprosessista. Olen tavallaan ihastunut innovointiprosessin analysointiin ja itse prosessin kehittämiseen. Pyrin tässä essessä luomaan omista kokemuksistani ja kirjoista saamieni inspiraatioiden pohjalta jonkinlaisen tapahtumaketjun mitä innovointiprosessi yleisesti mielestäni noudattaa. En ole aiemmin ihan vastaavia luovan ajattelun kirjoja lukenut, joten oli hauska huomata kuinka kirjojen monet sanomat yhtyivät omiin jo olemassa oleviin havaintoihin ja ajatuksiin innoivoinnista. Taidan olla siis oikealla tiellä!

Täten merkittävin asia minkä olen oppinut tähän mennessä onkin se, että niin innvointiprosessissa kuin missä tahansa prosessissa, tärkeintä jokaiselle on löytää prosessi itse. Reflektoi kokemuksia ja huomaa itse mikä toimii, mikä ei, ja ennen kaikkea MIKSI. Aina tulee löytää vastaus kysymykseen ”miksi”, koska vasta silloin havainto on kvalifi.

Eikä innovaatioon ole minkäänlaista oikotietä, helvetin monta osteria saa avata ennen kuin yhden sisältä lopulta löytyy se helmi. Ainoa varma on ettei sitä löydy jos ei etsintää jo aloita. Tällaisten innovointiopusten tärkein anti lieneekin vain innostaa ihmisiä innovoimaan ja toteuttamaan ideoitansa, mitään valmista ei mikään kirja tarjoa. Turhat luulot pois, helppo ei innovoijan tie tule koskaan olemaan.

…mutta hauska se voi olla! Nauti matkasta.

 

VUOROVAIKUTUS

Innovointiprosessin ensimmäinen ja lopputuloksen kannalta hyvin ratkaiseva tehtävä on ryhmän kokoaminen. Innovointi on aina vuorovaikutusta, eli prosessiin osallistuu aina enemmän kuin yksi henkilö. Useampi pääkoppa mahdollistaa varmasti enemmän ideoita, mutta on selvää mitä isommaksi ryhmä kasvaa, sitä vaikeampi prosessia on johtaa ja eteneminen saattaa jopa olla hitaampaa jos selkeää roolitusta ei ole. Näkisin, että roolitus on äärimmäisen tärkeä mutta hyvin projektikohtainen joten siitä on vaikea sanoa sen enempää kuin että johtaja pitää olla. Johtaja joka ei kontrolloi, vaan stimuloi ryhmää itseohjautumaan.

Toimivassa innovointiryhmässä on osaamista laajalta rintamalta, mutta kuitenkin niin että eri alat tukevat toisiaan. Johtajan on tärkeää osata hahmottaa kokonaiskuva käsiteltävästä aiheesta tietääkseen minkälainen osaamisten ja intressien kirjo tarvitaan. Isomman ryhmän kanssa innovoidessa on aina paras jakaa joukko pienempiin työstöryhmiin, koska niissä osallistaminen ja vuorovaikutus on tehokkainta. Pienryhmien kokoonpanoja voi olla kannattavaa aika-ajoin sekoittaa, koska ideat syntyvät aina jostain virikkeestä, joita saa eniten ja erilaisia muuttuvassa ympäristöissä, eri ihmisiltä.

Toimivassa innovointiryhmässä toteutuu aina nämä kolme asiaa:

  • Luottamus – Pitää uskaltaa jakaa vastuuta muille, luottaen heidän omaan ammattitaitoon. Muuten palat itse loppuun ja myös muut turhautuvat.
  • Avoimuus – Jos jokin nakertaa, se tulee nakertamaan ja haittaamaan työtä niin kauan ennen kuin otat sen esille. Luovuus pääsee parhaiten valloille, kun olet oma itsesi, jaat omat virikkeesi.
  • Arvostus – Mitä ikinä sanotkin, sano se arvostaen toisen työpanosta; mitä sinulle sanotaan, ota se arvostaen toisen mielipidettä.

Innovointiprosessi olennaista on tehdä jo alkuvaiheessa havainnollistavia malleja. Palvelupolkuja, kertomuksia, tuotekuvauksia, piirustuksia… Ne edesauttavat havainnollistamaan asioita itselleen ymmärrettävämpään muotoon, sekä yhtenäistää koko tiimin ajattelua. Jossain vaiheessa aina tiimiläisten välillä muodostuu eriäviä mielipiteitä asioista. Sen ei tarvitse antaa haitata, kunhan kritiikki on aina rakentavaa. Krittiikki on rakentavaa kun sen antaja ja vastaanottaja ovat avoimia eivätkä koita lytätä toisiaan – tiimityön perusjuttuja. Rakentava kritiikki rikastaa innovointiprosessia. Tällöin varjopuolet ja realiteetit tulee paremmin esiin ja niihin osataan hakea ratkaisuja. Vaikkei vastakkaisia mielipiteitä ryhmässä syntyisikään, ei sekään (välttämättä) tarkoita että innovaatio olisi nyt syntynyt. Se voi olla ansa, joka pitäisi pyrkiä tunnistamaan hyvissä ajoin, sillä innovointiprosessin ajaa helpoiten puuhun juurikin tyytymällä johonkin ratkaisuun liian aikaisin. Ovet ja ikkunat tulee pitää auki vielä hyvän aikaa, minkä takia innovointiprosessin fasilitoijan yksi tärkeä tehtävä on pitää yllä rakentavaa kritiikkiä (tai esim. delegoida tämä tehtävä jollekin). Mitä pidemmälle idean kehitystä on viety, sitä vaikeampi siitä on luopua. Kuitenkin, juurikin luopuminen nykyisestä voi olla ratkaisevin tekijä todellisen innovaation löytymiselle.

Olen koittanut paljon pähkäillä, kuka voi innovoida ja mitä – eli kuinka paljon tuntemusta kyseisestä kontekstista vaaditaan. Juurikin konteksti määrittelee vastauksen tähän kysymykseen. Onko haaste yleismaailmallinen vai vaatiiko se erityistä tietämystä ja osaamista? Jos itsellä on mahdollista vaikuttaa haasteeseen kannattaa siis peilata siihen mihin itsellä on eniten annettavaa ja intressejä (jännitävin haaste  löytyy pikkuisen taitotason yläpuolelta). Ja vaikka haasteeseen vastaaminen vaatisi asiantuntijuutta, on hyvä pohtia – voisiko olla edukasta pitää ryhmässä myös joku joka ei ole ihan alan ammattilainen? Juurikin hänen erilaiset näkökulmansa voivat olla niitä virikkeitä mistä innovatiiviset ideat syntyvät. Hän edustaa ryhmässä henkilöä jolla ideaa on hyvä testata, koska muuten on riskinä että nämä expertit luovat jotain niin monimutkaista ettei siitä tavallinen tallaaja enää ota selvää. Sama periaate pätee, ku testataan ideaa lapsella – ymmärrät itsekin idean tarpeeksi hyvin vasta kun osaat muotoilla sen niin että lapsikin ymmärtää sen.

Tiimiakatemialla altistutaan toisinaan kokoamaan projektiryhmät ensisijaisesti lähiympäristöstä, omasta tiimistä tai vain omanlaisista ihmisistä, vaikka voisi lähteä rekryämään laajemmalta skaalalta keihäänkärkenä paras mahdollinen osaamis-MIX. Yksialainen osaamis-MIX ei nimittäin aina riitä innovatiivisuuden syntymisille. Merkittävä osasyy akatemialla tähän on ollut se että väriakatemioiden välillä on aiemmin ollut liian konkreettiset rajat – nykyisin muureja ei enää ole, joten jää nähtäväksi vaikuttaisiko se tiimirajojen rikkomiseen projektiryhmien muodostamisessa.

Toinen, ja innovaatiomahdollisuuksia moninkertaistava muutos Tiimiakatemialla olisi se, että yhdistäisimme voimamme muiden koulutusalojen kanssa ja mudostaisimme projektiryhmiä eri alojen opiskelijoiden kanssa. Me Tiimiakatemialla olemme osaajia innovointiprosessissa ja tiimityössä, ja työskentelemmä jatkuvasti asiakasrajapinnassa, eli meillä on tarjota ehkä jo tässä vaiheessa enemmän realiteettejä liikemaailmasta. Muiden alojen opiskelijat puolestaan tuovat spesifimpää asiantuntemusta eri aloilta, mikä tarjoaisi hyvin paljon enemmän mahdollisuuksia toteuttaa erilaisia projekteja. Ennen kaikkea oppisimme jokainen työskentelemään tiiminä uusien ihmisten kanssa ja kukaties löytäisimme tulevaisuuden bisneskumppaneita.

Keväällä 2015 Tiimiakatemialla aletaan järjestää ”Thank god its fridaynimistä tapahtumaa/kurssia, johon on tarkoitus saada osallistettua muiden koulutusalojen opiskelijoita ja tavoitteena saada heidät työllistämään itsensä tulevaksi kesäksi yhdessä tiimiyrittäjien kanssa kuten Tiimiakatemialla tehdään. En tiedä kuinka homma ottaa tullta alleen, riippuu hyvin paljon vetureista, mutta uskon että juurikin tällainen muutos olisi Tiimiakatemian The next great step – tämä on mahdollisuus vähentää sisäänpäin kääntyneisyyttä ja osoittaa Tiimiyrittämisen potentiaali isolle yleisölle.

En pidä kontrolloivasta johtamisesta, kontrolli tappaa luovuuden. Uskon että ihmiset ovat parhaimmillaan kun heillä on vapaat kädet toimia. Arvostan tiimiläisissäni eniten itseohjautuvuutta ja oma-aloitteisuutta, ja niitä kriteerejä käytän myös projektiryhmän kasaamisessa. ”Tee niin kuin itse tekisit” on henkilökohtainen mottoni tiimin vetäjänä. Se on kopioitu Vincit Oy:n toimitusjohtajalta Mikko Kuituselta, joka on luonut innovatiivisen yrityksen (Great place to work #1) toteuttaen tätä itseohjautuvuuden ideaa. Tällainen johtaismalli vaatii kykyä stimuloida ihmiset ajattelemaan ja löytämään motivaationsa itse. Valmentavaa johtamista – Sillä mahdollistetaan innovatiivinen tiimi. Siitä minunkin pitää ja haluan oppia vielä lisää.

 

YMPÄRISTÖ

Innovointia voidaan helpottaa löytämällä sille sopiva ympäristö ja mielenmalli. Ympäristön puolesta hyvä tila on inspiroiva ja sieltä löytyy paljon tilaa ideoiden havainnolistamiseen. Myös näkymä ympäröivään maailmaan ja esimerkiksi inspiroivan musiikin kuunteleminen edesauttavat innovatiivista ajattelua. Innovoinnin ei tarvitse tapahtua sisätiloissa, tai yhdessä paikassa. Mitä erilaisempi miljöö, sitä enemmän se tarjoaa virikkeitä ajatteluun. Kannattaa kuitenkin pitää paikka lähellä haasteen kontekstia, silloin ajattelussa pysyy tietynlainen realismi. Toisaalta hyvä idea on myös vaihtaa välillä maisemaa täysin pois kontekstista, koska hehheh – ”pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle.

Toinen ratkaiseva tekijä on mielenmalli. Stressaantuneena ei voi innovoida – sopiva mielentila on stressitön, optimistinen ja energinen. Huumoria on erittäin tärkeää pitää yllä (ilman että homma menee täysin lekkeriksi), se raukaisee mahdollisia tuskautumisen tunteita. Surkuhupaisaa huumoria pitää kuitenkin varoa, sillä se syö uskoa tekemiseen vaikkei sanoma olisikaan yhtä totuuden kanssa. Olen myös huomannut että tiimiyrittäjille on välillä taipumusta ignoorata todelliset ongelmat kääntämällä ne huumoriksi sen sijaan että keskityttäisiin niiden ratkaisemiseen. On hyvä muistaa, että sanottua ei koskaan saa sanomattomaksi, ja kun jokin asia mainitaan vieläpä useasti – sitä aletaan kuvitella mielessä ja siitä muodostuu yleinen ajattelutapa. On nimittäin tosiasia, että muisti ja mielikuvitus käyttävät samoja hermoratoja. Tämä fakta on helppo kääntää myös voitoksi yksinkertaisesti ajattelemalla ja lausumalla sellaisia asioita, jotka ruokkivat uskoa omaan tekemiseen. Puhu ääneen yksiksesi itsellesi, tai kehu itseäsi suoraan peilin edessä. Ryhmätyössä muista jatkuvasti kehua tiimiä ja heidän kykyjään luoda uutta ja hienoa. Akatemialla vahvarit ovat viimeaikoina olleet hieman alakuloisia/surkuhupaisia – niihin kaivataan nyt uudenlaisata hypetystä!

Yksi osa innovointiprosessiin valmistautumista on virittää itsensä ja tiimi ikäänkuin hypettävään tilaan. Noh, joskus on kuitenkin ankea olo kun pitäisi olla energinen ja aikaansaava, mikä avuksi? Kesällä 2013 löysin tähän ongelmaan itselleni toimivan ratkaisun työskennellessäni frisbeegolfratahankkeen parissa. Nautin täysin rinnoin intohimoisesti lajin harrastamisesta ja ratojen suunnittelemisesta, mutta hankkeen toteutus vaatii myös rahoituksen hankkimista, mistä innostuminen olikin oletettavasti vaikeampaa. Puhelimeen tarttuminen ja soittaminen rahoittajaehdokkaille epäilytti ja loi ahdistuneisuutta. Mitä tein? Päätin olla soittamatta. Laitoin inspiroivaa musiikkia soimaan, nostin maastokartan pöydälle ja aloin suunnitella väyliä. Pikkuhiljaa aloin inspiroitua suunnitelmista ja huomasin kuinka itsevarmuus vain kasvoi. Kohta nostinkin luurin jo korvaani ihan itsestään ja suorastaan halusin jakaa nämä ideat henkilön kanssa joka saattaisi toimia osarahoittajana tässä sairaan siistissä projektissa. Innostukseni ja itsevarmuuteni paistoi todennäköisesti myös puhelussa, koska sponsorit löytyi nopeasti. Sain omalla innostuksella myös sponsorit innostumaan ideasta ja uskon tämän mahdollistaneen se, etten vastentahtoisesti tarttunut puhelimeen vaan hankin ensin oikean mielenmallin kaupantekemistä kohtaan tekemällä innostusta lisääviä työtehtäviä. Joskus hankin mielenmallin väyliä suunnittelemalla, toisinaan käymällä heittämässä ensin kierroksen radalla tai tuotteistamalla niin hyviä sponsoripaketteja että ne sai jopa itsenikin haluamaan ostaa.

Riittävä yöuni on itsestäänselvä tekijä, jotta vireysvarastoa innovoinnille ylipäätänsä löytyy. Sen sijaan vireystilan ylläpitäminen koko päivän ajan on jotain mihin ei aina hoksaa kiinnittää tarpeeksi huomiota. Monet innovatiiviset yritykset antavat nykyisin työntekijöilleen mahdollisuuden lähteä kesken työpäivän käymään esimerkiksi lenkillä, koska se paitsi lisää työntekijän ja työpaikan hyvinvointia, myös parantaa tehokkuutta ja aikaansaamista. Kuinka?

  1. Liikunta saa veren kiertämään ja vireystilan nousemaan mikä näkyy olennaisesti fyysisessä aktiivisuudessa ja aivotyöskentelyssä
  2. Kun ottaa hetkeksi etäisyyttä pureskeltavasta aiheesta, ajatuksista myrskyyntynyt (jopa harhautunut) mieli pääsee tasaantumaan, minkä jälkeen asiaan palaa uusilla realiteeteilla ja ratkaisukykyisempänä.

Olen huomannut olevani aamuajattelija. Aivotyöskentely sujuu huomattavasti paremmin alkupäivästä koska keskittymiskykyni tuntuu heikentyvän iltaa kohti. Minunkaltaisilleni aamuajattelijoilla yksi lisätä keskittymiskykyä myös iltapäivään on yksinkertaisesti päiväunet. Pikku torkut. Myös tähän on luotu mahdollisuus monissa innovatiivissa yrityksissä. Itse en ole ottanut siitä vielä täysin koppia, koska olen mukamas niin kiireinen ettei torkuille olisi aikaa (höpöhöpö). Aion kuitenkin ottaa kokeiluun, samoin kuin nämä väliaikalenkit.

Minulla on myös yksi ikävä erityinen piirre mihin lankean monesti innostuessani työstämään jotain asiaa, nimittäin unohdan syödä! Eikä siitä seuraa mitään hyvää, koska jossain väiheessa tulee piste kun yksinkertaisesti kroppa ei enää jaksa ilman ravintoa. Silloin ei liiku enää raajat eikä ajatus, vaikka innostusta edelleen olisi. Eli yhtäjaksoisesti pitkään innovoidessa, huolehdi safkatankkaus! Myös päivän mittaan alituisesti nautittu vesikulaus tekee ihmeitä ihmisen suorituskyvylle.

 

CIRCUIT DE INNOVATION

Innovointi on loputonta ratajuoksua. Joudut kokoajan haastamaan itseäsi ollaksesi kilpailijoita parempi. Alkaessani pohtimaan innovointiprosessia halusin saada luotua jonkinlaisen kaavan tai tapahtumaketjun prosessin kulusta. Päädyin kuvaamaan prosessia viiden kohdan vauhtipyöränä.

circuit

    1. Viritä
      Ensimmäinen vaihe, ennen varsinaista innovointia on tarvittavan tietopohjan rakentaminen ja markkinapaikan määrittäminen. Sen tarkoitus on luoda syvä ymmärrys asiakkaan ja loppukäyttäjän tarpeisiin, sekä antaa itselle puitteet ylipäätänsä keksiä luovia, mutta realismin rajoissa pysyviä ratkaisuehdotuksia. Kuinka voisit keksiä uutta tuntematta nykyistä? Ilman tuntemusta nykyisestä, on hyvin todennäköistä että keksit vain samaa pyörää uudelleen, tai muuten epärealistisia ideoita. Tiedonhankinnassa tutustutaan perinpohjaisesti haastemiljööseen keräämällä yksinkertaisesti tietoa (asiakkaalta, loppukäyttäjältä, kilpailijalta, kirjoista jne…) Tässä vaiheessa oikomista ei suvaita, koska tässä muodostuu innovointiluotaimet jotka ohjaavat koko loppu innovointiprosessin kulkua.Ensimmäisen vaiheen aikana viritetään myös oma mielenmalli innovointiasentoon. Innovatiivisuus vaatii täydellistä altistumista – mikäli asenne ja motivaatio ei ole kohdallaan, ei täydellistä altistumista voi tapahtua. Ilman täydellistä altistumista, ei innovaatioita voi koskaan syntyä.
    2. Luo strategia
      Ymmärrä, että tavoitteemme on suuren suuri päämäärä, joka koostuu pienen pienistä osista, useista eri haasteista. Se kuinka tunnistat pieniä askeleita ja panostat niihin kerrallaan, määrittää sen kuinka nopeasti etenet kohti suurta päämäärää – Haasteen ratkaisua, jopa innovaatiota. Innovoinnin toisessa vaiheessa luodaan strategia kartoittamalla mahdollisimman paljon eri tekijöitä, yksittäisiä osahaasteita, jotka vaikuttavat haluttuun lopputulokseen. Niiden pohjalta luodaan looginen etenemiskaavio. Pitää muistaa että nämä ennakkoon luodut strategiat ovat kuitenkin enemmänkin skenaarioita, jotka toteutuvat vain tietyissä määrin. Matkan varrella törmätään alati uusiin haasteisiin, ns ”muutamiin muuttujiin”, jotka on mahdollista löytää vasta kun aletaan suunnittelemisen sijaan tekemään. Strategia on tärkeä, se toimii jonkinlaisena suuntaa antavana karttana, mutta todellisuus paljastuu vasta tekemällä.
    3. Tunnista aika
      Innovointiprosessi etenee yksinkertaisuudessaan niin että yhden osahaasteen ratkaisemisen jälkeen siirryt seuraavan osahaasteen pariin jne. Osa näistä pystytään ratkaista hankkimalla yksinkertaisesti lisää tietoa aiheesta, jolloin opitaan jotain sinulle/teille uutta, mutta todelliset innovatiivisuutta vaativat haasteet ovat oma juttunsa. Niissä pitäisi keksiä jotain, mitä ei ole vielä olemassa – täysin uusi toimintatapa, tuote tai palvelu.

      Jokainen osahaaste vaatii ison panoksen, ei ole olemassa helppoa haastetta. Asennoitumalla väärin ja epäonnistuessasi joudut palaamaan takaisin lähtöpisteeseen ja sitten oletkin jo menettänyt aikaa, jota niin kovasti koitit säästää. Aika onkin innovoinnin tärkein käsite ja ajankäyttö tärkein taito. Innovoijan pitää tietää milloin antaa aikaa, ja milloin siirrytään eteenpäin. Mikä sitten on tehokas tapa ratkaista yksittäinen haaste?

      Innovatiivinen ratkaisu tarjoaa aina jotain uutta – ongelma on, että uutta ei synny helpolla ja heti, koska pääkoppa tarjoaa aina ensimmäisenä hyvin yleisiä vanhoja tuttuja ratkaisuehdotuksia. Ennen kuin päästään käsiksi todellisiin uutuusarvoa tarjoaviin ideoihin, pitää hylätä vanhat itsestäänselvät, minkä jälkeen mieli alkaa lyödä tyhjää ja syntyy ahdistus. Ahdistus katalasti koittaa vietellä valitsemaan helpon tien, mutta älä tee sitä (tämä oli myös vaaralliset ideat -kirjan pääpointti). Ahdistus on hyvä merkki, se on viimeinen testi. Ole kärsivällinen ja anna ajattelulle aikaa, niin paljon kuin suinkin tarvitsee. Vaihda maisemaa, hanki aiheesta lisää tietoa, tee jotain muuta välillä, odota vaikka päiviä, mikä ikinä haasteeseen sopivimmalta tuntuu – mutta pidä alati haaste mielessä taustalla. Ajan kanssa alat saada uusia virikkeitä ajatteluun ja uusia ideoita kunnes havahdut. Niin me sen ratkaisemme! Ja sitten seuraavan haasteen pariin…

      ”Neroudesta 1% on oivalluksia, 99% hikoilua” -Thomas Edison

    4. TEE SE
      Olet nyt täyttänyt päähaasteen jokaisenosahaasteen – suunnitelma on valmis. Enään ei puutu kuin yksi asia, toteuta se. Neljäs vaihe erottelee todelliset innovoijasoturit rintamakarkureista. Olen todella monta kertaa todistanut, itsekin syyllistynyt siihen, että ihmiset valmistelevat hyvän suunnitelman, mutta kun se olisi määrä saattaa toteutettavaksi, iskee pakokauhu. ”Ehkä odotetaan vielä vähän”. Loppujen lopuksi koko homma jää, mitään ei koskaan tehty. Ideointi on mukavaa, koska siihen ei itsessään liity mitään riskiä (toki ratkaisuissa painotetaan riskin minimointia). Kun olisi aika siirtyä puheista tekoihin, alkaa negatiiviset näkemykset yllättäen tuntuakin yhä todennäköisemmiltä. Tähän asti on mielessä kuviteltu kuinka loistava lopputulos tästä tuleekaan, mutta nyt usko omaan tekemiseen onkin kaikonnut – juuri silloin kun sitä eniten tarvitsisi. Tämä vaihe todellakin kiteytyy noihin kahteen sanaan, yhteensä kolmeen kirjaimeen – Tee se. Niin yksinkertaista, mutta niin vaikeaa. Vain yksi asia on varma: ainakaan mitään, ei koskaan ikinä tapahdu, ellei tee.
    5. Uusi kierros alkaa!
      Olen itse huomannut projekteissani ja varmasti jokainen muukin joskus kokenut, että aina asiat ei mene ihan käsikirjoituksen mukaan. Ei mennyt ihan kuin elokuvissa. Harvoin myöskään innovoidessa uutta, konkreettinen lopputulos ole ihan sama kuin mitä oli aluksi mielessään kuvitellut.

      exp-rea

      Ei se mitään! Kun aletaan innovoimaan jotain uutta ensimmäistä kertaa, ei pidä olettaakaan että ensimmäiset versiot olisivat välitön läpimurto. Mikäli ensimmäinen versio yltää edes toimivan tasolle, on sekin pieni läpimurto. Innovaatioon hyvin harvoin on mitään oikotietä, vaikka niin kovasti haluaisikin ajatella. Ensimmäiset versiot luovat uusia ponnistustasoja kohti todellisia innovaatioita. Se fakta on hyvin tärkeää innovoijan ymmärtää, koska monia innovaation syntymiseen vaikuttavia tekijöitä ei yksinkertaisesti voi huomata ennen kuin on saatu jotain konkreettista asian saralla aikaan. Ja mitä nopeammin saat edes jotain aikaan sitä nopeammin pääset etenemään taas uudelle tasolle, kunhan et lopeta!

      Pitemmällä tähtäimellä taas on hyvä muistaa, että kun alkaa näyttää hyvältä, ei silti saa tyytyä tai liioin ylenkatsoa aikaansaamisiaan. Pitää olla kriittinen, miettiä mitä voitaisiin tehdä vielä paremmin. Whats the next great step? Innovaatio on suuren suuri päämäärä, jonka takana on lukuinen määrä keskeneräisiä, mutta innovaation syntymisen kannalta elintärkeitä versioita.

 

Näin se innovation circuit etenee…

  • Keskeytys ensimmäisellä kierroksella (yleensä kohdassa 4) – Rintamakarkuri, DSQ (olematon tulos)
  • Eka kierros – Lähtötaso, mahdollisesti toimivakin versio, vaikkei täysin odotettu lopputulos
  • Pari kierrosta – Hyvä perusvarma versio, tyhmä saattaisi tyytyä tähän
  • X määrä kierroksia – Innovaatio syntynyt, ainutlaatuinen kokonaisuus

Älä siis tyydy sijoitukseesi, käynnistä uusi innovointikierros, ja uusi, ja uusi… Vaikka olisit ensimmäinen, jos et kasvata etumatkaa, menetät paikkasi pian innokkaammille. Innovointikisa ei lopu koskaan. Se mikä nyt on uutta, on pian vanhaa. Kokoajan pitää uudistua, luoda uusia tapoja kuluvan tilalle.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!