Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Inside the mind of a procrastinator and how to survive it

Kirjoitettu 27.03.18
Esseen kirjoittaja: Aatu Jaanson
Kirjapisteet: 4
Kirja: Tahdonvoiman Käyttöohje, Inside the mind of a master procrastinator
Kirjan kirjoittaja: Frank Martela, Tim Urban
Kategoriat: 1. Oppiminen

Inside the mind of a procrastinator and how to survive it, 4.5 out of 5 based on 2 ratings
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 4.5/5 (2 votes cast)

Tähän ihan alkuun täytyy sanoa, että en ole kyllä eläissäni katsonut yhtään Ted talk:ia ja pystynyt samaistumaan siihen yhtä täysillä kuin tuohon Tim Urbanin Ted Talkiin.

 

THE BEGINNING

 

Ted Urban kertoo videolla mestari viivyttelijöistä, joihin hän kuuluu ja kuulun itsekin. On kiva huomata, ettei ole ainoa maailmassa joka painii saman ongelman kanssa, mutta myös harmittavaa tietää, ettei asian korjaamiseksi ole olemassa mitään yhtä oikeaa työkalua tai tapaa tai lääkettä tai mitään muutakaan, kaikki pitää lähteä itsestä.

 

Aluksi otetaan käsittelyyn erot, kuinka viivyttelijän mieli toimii verrattuna ihmiseen, joka toimii järjestelmällisesti ja ajoissa. Meillä kaikilla on pään sisällä rationaalinen päätöksentekijä, joka tekee päätöksiä ja aikataulutuksia annetuille tehtäville, ja näin kaikki tehtävät tulee ajoissa tehdyksi. Tämän lisäksi viivyttelijöiltä löytyy välitön mielihyväapina joka hyppää välittömästi puikkoihin tilaisuuden tullen.

 

Tämä välitön mielihyväapina on viivyttelijän pahin vihollinen. Muistan itsekin, kuinka olen tehnyt suunnitelmia, joissa stressin taso on kevyt läpi koko suoritusajan ja jaettu tasaisesti tehtävänantopäivästä paalutuspäivään. Seuraa pieni kuvitteellinen tarina:

 

Olen saanut koulusta tehtävän, jonka palautusaika on tasan viikonpäästä. Teen suunnitelman ja jaan työn määrää päivien välillä, niin että työ tulee varmasti ajoissa tehdyksi, sillä on tapana, että asiat tulee tosi viimetippaan hoidettua ja se ärsyttää aina suunnattomasti. Nyt on aikautulutus ja suunnitelma valmiina, niin en mitenkään voi olla myöhässä.

Siinä sitten aloitellessa huomaan, että olohuone on vähän sotkuinen, eikä mitään töitä tietenkään pysty tekemään, jos kotona on sotkuista, joten totta kai pitää siivota ensin ja aloittaa sitten ne hommat, onhan tuota aikaakin, kun on hyvissä ajoissa aloittanut.

Siivoamisen jälkeen tulee tietenkin nälkä, joten löytyyköhän jääkaapista mitään ruokaa? Ja eihän syödessä nyt pysty mitään järkevää tekemään niin taidan katsoa vähän Netflixiä samalla, ja ai että kun ruuan jälkeen jäi jännään paikkaan -> pitää jatkaa ohjelma loppuun.

Lopulta kun vihdoin taas pääsen työn ääreen niin muistan yllättäen, kuinka viimeviikolla oli uutisissa juttu, kuinka joku fyysikko oli onnistunut valokuvaamaan, siis ihan tavallisella kameralla, yhden yksittäisen atomin ja eihän tällaista voi päästää menemään, pitää etsiä netistä kuva yhdestä atomista ja tietenkin lukea koko artikkeli, kuinka kuva oli otettu ja mitä järjestelyitä se vaati. Näin ollaankin tultu jo iltaan ja eipä siitä työn teosta tänään juuri mitään tullut.

Seuraavana päivänä on töitä Jypissä kioskilla myymässä vähän pizzaa ja kaljaa, ja raskaan työpäivän jälkeen ei tehtävien tekeminenkään maistu, mutta mikä onni, tälle päivälle ei ollut suunniteltu mitään kyseisen tehtävän suorittamiseen liittyvää, voin siis ottaa rauhassa ja katsoa vaikka jonkun leffan.

Kolmantena päivänä on ollut päivällä tosi hauskaa suunnitellessa uutta tapahtumaa, johon tulisi opiskelijoita ympärimaailmaa, ja olen asiasta niin tohkeissani vielä kotiin päästyänikin, että olen ihan kokonaan unohtanut, että olisi vielä joku tehtävä tehtäväksi ja aloittaakin pitäisi, että ei tule sitten viimeisenä päivänä kiire.

Näin päivä vaihtuu yöksi ja yö jälleen aamuksi, monta kertaa, kunnes on tehtävän palautuspäivä. Mielestä kokonaan pyyhkiytynyt, että on jotain palautettavaa tehtävää, kunnes kaverit alkavat whatsappissa puhua siitä mihin ja kuinka tehtävä on tarkoitus palauttaa, ja onko palautus keskiyöhön mennessä vai jo joskus aikaisemmin.

Sitten se tieto, se iskee, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tuntuu iskulta, joka lyö kokomatkalta päästä varpaisiin ja vielä erityisen koukku lyönnin vatsaan. Paniikki valtaa kehon ja kaikki muu poistuu mielestäni, ainoastaan tehtävänanto näkyy kirkkaana mielessäni ja alan taas jälleen kerran paniikissa kiireellä tehtävää tekemään.

Kuin ihmeenkaupalla saan tehtävän ajoissa tehdyksi ja palautetuksi. Lupaan itselleni jälleen viimeisen kerran, että ensi kerralla teen tehtävän hyvin suunnitellusti ja ajoissa loppuun, jotta ei tarvitsisi taas hutaista jotain hätiköityä kasaan. Näinköhän?

 

Kuten tarinasta käy ilmi, niin ei me (usein) olla tyhmiä ja kyllä me tiedetään, että jos asiat jättää viimetinkaan, niin ei niistä tule hyviä ja voi olla ja usein onkin ihan kesken eräisiä. Välitön mielihyväapina hyppää vaan vähän turhan hanakasti rattiin ja vie tekijän aivan omille teilleen. Apina ei välttämättä aina vie tekemään sitä mistä saa eniten mielihyvää, vaan voi ohjata myös sellaisiin asioihin joista saa mielihyvää paljon nopeammin, kuin siitä mitä pitäisi tehdä. Kuten esimerkiksi tämä siivoaminen. Se voi myös viedä mielenkiinnon muualle, mielenkiintoisempiin asioihin. Itse tiedän muun muassa aivan liikaa amatööri UFO tutkinnasta ja erilaisista salaliittoteorioista, sekä kuinka tehdä ruutia virtsasta, mikä on paras paikka maapallolla suojautua zombi-invaasiolta, kuinka maapallo ja maailmankaikkeus voi tuhoutua silmänräpäyksessä, miltä ydinpommin räjähdys näyttää ja kuinka siltä suojaudutaan, kuinka lähellä olemme kvanttitietokoneen-, tekoälyn-, tai   aikakoneen luonnissa, lista jatkuu loputtomiin ja tietoa kyllä löytyy, mutta ehkä vähän turhista aiheista. Ja tämä on vain jäävuoren huippu, siitä mitä Välitön mielihyväapina voi saada aikaan. Välillä se voi myös viedä hyödyllisten töiden pariin, mutta jotka eivät vaan ole yhtä kiireellisiä tai tärkeitä. Kuten esimerkiksi, ei mitään esseitä pysty kirjoittamaan, jos voisi myös suunnitella tapahtuman visuaalista ulkonäköä ja kuinka ja miten halutaan, että asiakas tapahtuman kokee. Joka sinänsä on ihan oikeaa työtä, mutta ei siinä hetkessä sitä mikä on tärkeää ja joka pitäisi saada tehdyksi mahdollisimman nopeasti.

 

Viivyttelijän parhaisiin ystäviin kuuluukin Paniikki Monsteri, joka saa asiat rullaamaan viimeisellä mahdollisella hetkellä, sillä Välitön mielihyväapina pelkää sitä ja juoksee karkuun, kun se karjaisee raivolla, että ’’MITÄ NYT TAAS PPRRRRKKKLLL!’’. Tämä karjahdus on juuri se isku, joka tuntuu päässä ja varpaissa ja vielä erityisen pahalta vatsassa. Näin saa taas tai viimeistään viivyttelijä työt käyntiin ja ehkä määräaikaan mennessä valmiiksi. Pahinta mitä tässä vaiheessa voi käydä, on että ilmoitetaan että deadlinea on siirretty, joka poistaa kiireen tunnun välittömästi ja vie Paniikki Monsterilta kaiken vaikutusvallan. Nyt tehtävää voi taas lykätä seuraavaan määräaikaan asti. Tai eihän tuo ole se ajatus, vaan ajatus joka tulee, on ’’ah, nyt voin tehdä tämän tehtävän rauhassa ja hyvin suunnitellusti loppuun, eikä tarvitse hutaista mitään hätiköityä kasaan parissa tunnissa.’’

 

Deadlinet, vaikka ne ei siltä tunnu, on viivyttelijän parhaimpia kavereita. Siitä saa aina viimeisen mahdollisen ajan tehdä asialle jotain. Mutta mitäs sitten, jos deadlinea ei olekaan. Kuten omaa elämää koskevissa asioissa usein on. Viivyttelijä voi viivytellä ihan yleisissä asioissa, kuten kaupassa käyntiä lykätä tulevaisuuteen, roskien viemistä tai sitten jotain vakavampaa, kuten veroilmoituksen tekemistä tai oman yrityksen perustamista. Nämä ei siinä hetkessä tunnu isoilta ja ajatuksissa voikin olla, että onko sillä niin väliä, että laittaako sen yrityksen perustamisilmoituksen tänään vai huomenna, tai vasta ensiviikolla, onhan siinä vielä muutama asiakin jotka pitää selvittää. Mutta näin kun asioita lykkää vain eteenpäin niin ei se asia siitä miksikään muutu, se mitä haluat tavoittaa sillä mitä lykkäät eteenpäin, ajautuu kokoaika vaan kauemmaksi tulevaisuuteen, ja näin yö vaihtuu päiväksi ja päivä yöksi, on jälleen kulunut vuosi siitä, kun piti aloittaa. Tässä voi osalla syynä olla pelko, että mitä jos ei se oma unelma toteudukaan niin kuin on halunnut. Sillä ennen, kun on asialle mitään tehnyt, niin ei ole voinut epäonnistuakaan. Nyt olen alkanut miettiä, että suurin epäonnistuminen on tekemättömyys. Jos olet yrittänyt, antanut kaikkesi ja et kuitenkaan onnistu, ei se silti ole yhtä paha epäonnistuminen, kuin jos jättää kokonaan yrittämättä. Epäonnistuminen on yrittämättömyyttä.

 

Haivanne kuvia siitä, miten ajatukset ja aikataulutus eroaa aikaa saavien ihmisten ja aikaansaamattomien viivyttelijöiden välillä.

 

Kuinka asiat menevät muilla ihmisillä:

Eisenhower-Matrix-ActionsEisenhower-Matrix1

Kuinka asiat menee minulla:

Procrastinators-Matrix1

 

Frank Martelan kirja Tahdonvoiman Käyttöohje, antaa hyviä vinkkejä, kuinka tällaisista viivyttely tilanteista selviää tulevaisuudessa paremmin. Mutta aloitetaan ensin siitä mitä tahdonvoima todellisuudessa on. Tahdonvoima on kykyä sanoa ei houkutuksille ja kyllä haasteille. Tahdonvoima voi hiipua, jos ottaa liikaa haasteita vastaan tai joku haaste käy ylitsepääsemättömäksi. Uskoisin että tätä kutsutaan burnoutiksi, tai työ uupumukseksi, siis sitä tilaa, kun kaikki tahdonvoima on käytetty loppuun. Kirjan mukaan tahdonvoimaa voi myös treenata kuin lihasta, ja näin olisikin hyvä tehdä, sillä tahdonvoima on ehtyvä luonnonvara ja voi väärinkäytettynä kulua loppuun hyvinkin nopeasti.

 

Kuinka tahdonvoimaa sitten voisi vahvistaa? Tärkeää on ensi alkuun, että perusasiat ovat kunnossa, eli siis, syö riittävästi ja säännöllisesti, nukkuu riittävästi ja liikkuu säännöllisesti. Päihteet, kuten alkoholi ja tupakka vaikuttavat tahdonvoimaan negatiivisesti, ja stressaavissa tilanteissa jolloin tahdonvoima meinaa loppua, näihin turvautuminen onkin aivan väärin toimittu ja sillä saavutetaan lähinnä päinvastainen reaktio kuin oli toivottu. Toki hetkellisesti voi tuntua, että se auttaa ja ratkaisee ainakin osan ongelmaa, mutta pitkällä aikavälillä päihteisiin turvautuminen tuhoaa tahdonvoiman viimeisetkin rippeet. Myös se kuinka hyvin olet päivän aikana syönyt, vaikuttaa sen hetkiseen tahdonvoimaan hyvin vahvasti. Nälkäisenä kun primitiiviset vaistot ohjaavat ennemmin syömään, kuin tekemään jotain ajattelua vaativaa työtä. Tahdonvoiman kannalta on myös tärkeää, että ei keskity epäolennaisuuksiin, kuten youtube videoiden katsomiseen maailmanlopusta, vaan käyttää mieluiten energiansa niiden hyödyllisten ja tärkeiden asioiden tekemiseen, jotka vievät elämässä eteenpäin ja ovat itselle tärkeitä. Tärkeää on myös, että ei tuhlaa tahdonvoimaansa asioihin joihin ei voi vaikuttaa vaikka, kuinka yrittäisi. Välillä pitää myös osata levätä, sillä vaikka olisi kuinka paljon töitä tehtävänä ja energiaakin riittäisi, niin työteho loppua kohden väistämättä laskee. Tätä pystyy ehkäisemään, esimerkiksi töissä, kun huomaa että ajatukset ei enää pysy kasassa ja siinä mitä on tekemässä vaan alkaa harhailemaan. Siinä vaiheessa on hyvä ottaa pieni tauko, ja jos ei nyt ihan heitä pitkälleen vaikka kymmeneksi minuutiksi, niin voi vaikka lähteä ulos raittiiseen ulkoilmaan lyhyelle kävelylle.

 

Itse ainakin olen sortunut kaikkiin edellisen kappaleen kohtiin jossain vaiheessa, ja usein vielä monta kertaa peräkkäin ja useampaan samaan aikaan. Kävelyitä en juuri ota, ja jos rupeaa väsyttämään töitä tehdessä, niin se mikä on kesken, väännetään vaikka väkisin loppuun ja se ei kyllä takaa parasta mahdollista lopputulosta yhtään kenellekään. Vaihtoehtoisesti jos rupeaa väsyttämään niin työjää siihen ja sitten se unohtuu, kunnes se pitäisi näyttää esitellä tiimille tai mikä pahinta asiakkaalle. Kaiken lisäksi tuo Välitönmielihyvä apina tuolla pään sisällä ei yhtään helpota tätä hommaa, vaan se rupeaa väsyneenä, kun sitä ei jaksa edes yrittää hallita, viemään tekemistä taas väärille raiteille.

 

Paljon tahdonvoimasta on myös asenteesta kiinni. Oikeanlainen asenne vie pitkälle elämässä, ja itse aika usein huomaan, että suurimmat motivaatio ongelmat johtuvat väärästä asenteesta. Itse en pohjimmiltani kuitenkaan ole kovin suurien haasteiden ylittäjä. Ja silloin kun motivaatio ja asenne ei ole kohdallaan, ainoa mitä jää jäljelle on tahdonvoima ja varsinkin tällaisissa tilanteissa se on loppu hyvin nopeasti. Oikeanlaisen asenteen löytämisessä voi auttaa kirjasta löytyvät ohjeet:

  • Tee tai älä tee – älä melkein tee (Start Wars faneille: Do or Do not, There is no try -Yoda)
  • Ole vakuuttunut tahdonvoimasi rautaisuudesta (Star Wars faneille: The Force is strong with this one -Darth Vader)
  • Anna itsellesi anteeksi lipsahduksesi – moralisoimalla teet vain kielletystä hedelmän (Star Wars faneille: The dark side of the Force is a pathway to many abilities some consider to be unnatural -Chancellor Palpatine)
  • Älä turhaan taistele tunteitasi vastaan, vaan hyväksy ne aina (Star Wars faneille: Fear is the path to the dark side. Fear leads to anger; anger leads to hate; hate leads to suffering. I sense much fear in you -Yoda)
  • Älä pakene-tai-taistele, vaan pysähdy-ja-suunnitele (Star Wars faneille: Wars not make one great -Yoda)

Nämä ovat hyviä ohjeita niin tiimiyrittäjälle, kuin melkein kelle tahansa. Kummasti vaan melkein suoraan kuin Star Warsista. Mutta se on kyllä ihan ymmärrettävää, Jedit ovat tahdonvoimaisimpia demokratian puolustajia mihin olen törmännyt.

 

Tahdonvoiman riittävyydessä tärkeää on myös, että saa rakennettua oikeanlaiset toimintatavat tilanteisiin, joissa Välitön mielihyvä apina meinaa ottaa voiton tilanteen herruudesta ja osaltaan myös ohjaavat, että näihin tilanteisiin ei johduta. Ihmisen on pääsääntöisesti hyvin vaikea muuttaa tapojaan, kuten sitä milloin menee nukkumaan tai hyvin usein esimerkkinä käytettävä tupakointi. Ei -haasteen pystyy helposti kääntämään Kyllä -haasteeksi. Älä sano ei illalla myöhään valvomiselle, sano mielummin kyllä paremmalle jaksamiselle, joka tulee, kun menet ajoissa nukkumaan ja nukut säännölliset yöunet. Sama toimii tupakoinnin lopettamisessa, älä sano ei tupakalle, vaan sano kyllä uudelle terveemmälle elämälle.

 

Ihminen on tapojensa orja, ja uusien rutiinien luominen ja juurruttaminen omaan elämään voi olla hyvinkin hankalaa. Kirja tarjoaa tähän viisi mentaalijudon perusliikettä, jotka ovat: rutiinia vastaan taisteleminen (tahdonvoimaa kuluttava), hyvän rutiinin sisään ajo (vaikempia ovat ensimmäiset kerrat, keskity niihin), paremman rutiinin sisäänajo (pyritään ohjaaman vanhan ruutinin himot, uuteen parempaan rutiiniin, esim. Karkittelu -> Syö hedelmiä), rutiini vuoksen uudelleensuuntaus (sama kuin edellinen, paitsi silti vähän eri) ja viimeisenä muttei vähäisimpänä, tarpeen tyydytyksen siirto myöhemmäksi (esim. En vielä syö tuota patukkaa, mutta kun saan tiskattua, niin sitten).

 

Nämä ovat kaikki jollekin varmaan ihan toimivia keinoja, mutta itselläni toimiviksi havaitut, on paremman rutiinin sisäänajo, joka nyt alkaa tuottaa tulosta, eli jos välitön mielihyväapina vie esimerkiksi youtubeen silloin, kun pitäisi tehdä jotain muuta, katson sitten Ted talk videoita, joista tiedän olevan sentään jotain hyötyä, toisin kuin siitä tiedosta kuinka maailmankaikkeus tulee tuhoutumaan joskus.  Toinen mikä hieman yllättäen toimii, rutiinia vastaan taisteleminen. Totaalikieltäytyminen jostain syystä on melko helppoa.

 

Viimeisenä kirjassa käsitellään ympäristön muokkaamista oikeanlaiseksi ja toimintaa tukevaksi. Sellaiseksi että saat ympäristöstäsi enemmän energiaa kuin mitä luovutat siihen. Tämä voi tarkoittaa joistain kaveriporukoista pois jättäytymistä, oikean laisiin porukoihin hakeutumista, voit kokeilla työskennellä kahvilassa tai kirjastossa, tärkeintä on, että ympäristö tukee sinua tekemään oikeanlaisia asioita. Ympäristön vaikutuksella on hyvin suuri vaikutus siihen, millaisia asioita saat aikaan, ja usein sen vaikutus on täysin huomaamaton ihmiselle itselleen, mutta ympäröivät ihmiset voivat huomata ympäristössä pielessä olevat asiat hyvinkin helposti. Samasta syystä me myymme tiimiakatemialla synnytyksiä ja tarjoamme heille ulkopuolista näkökulmaa.

 

Itselleni se mitä ympäristö tarjoaa ärsykkeitä, ei juurikaan ole se syy miksi en saa asioita aikaan. Tai ympäristö juuri on se syy, riippuu vähän mistä kulmasta asiaa katsoo, mutta siinä vaiheessa, kun vedän kuulokkeet korville, suljen koko maailman ulos ja on olemassa vaan minä, tietokone ja hardstyle. Se on se toimintaympäristö missä minä saan asioita aikaan. Mistään ei tulisi mitään jos en saisi musiikkia pauhaamaan. Oikeasti tilalla ja miljööllä ei ole niinkään väliä eikä edes musiikin genrellä, kunhan se on hyvää ja soi kovaa. Se myös pesee positiivisuudellaan ja rytmillään kaiken negatiivisuuden pois mielestä ja vie syvälle flow tilaan.

 

Lähteet:

The Procrastination Matrix

How to Beat Procrastination

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!